Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota, MITEN onnistun?
12.08.2012 |
Olen jo muutaman vuoden halunnut erota. En rakasta miestäni, muuta kuin siten kuin tuttua perheenjäsentä. Mielestäni se on väärin häntäkin kohtaan ja olisi järkevintä erota.
Kuinka ihmeessä aloitan prosessin, en MISSÄÄN NIMESSÄ halua lasteni kärsivän. Ymmärrän, että he tulevat jonkin verran kärsimään pakostikin, mutta en halua että he saavat perhemallin,jossa äiti ei halua isän edes koskevan itseensä, eivätkä viihdy toistensa seurassa.
Paikkakunnalla ei ole vuokra-asuntoja tällä alueella :( En halua että tyttö joutuu vaihtamaan koulua vuokseni ja aiemmin kun on asumisesta puhunut, tyttö on tehnyt selväksi ettei halua koskaan muuttaa. Isä matkustaa paljon töiden vuoksi, joten on ihan selvää, että olisin eronKIN jälkeen lasten pääasiallinen huoltaja. Minulla ei ole varaa lunastaa itselleni omakotitaloamme ja olisi se ihan liian isokin minulle ja kahdelle lapselle.
Miten tälläisessä tilanteessa voi erota?? Vai pitääkö hyväksyä että masennun tänne loppuelämäksi ja mukaudun muiden elämään? Hankinko rakastajan? (no joo, tiedän ettei niitä niin vain "hankita")
Olisiko kenelläkään omaa tarinaa tai hyviä vinkkejä??
Kommentit (14)
"Hankinko rakastajan.
Tuo lause kertoo sinusta paljon.
Suurin virhe mitä voit tehdä on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hankinko rakastajan.
Tuo lause kertoo sinusta paljon.
Suurin virhe mitä voit tehdä on tuo.
kun olen asiasta jo miehelle puhunut, siis erosta, mutta hän ei halua puhua asiasta. Tarkoitan siis, että voiko hän "pitää" mut rakkaudettomassa liitossa näin, ettei vaan keskustele asiasta kanssani ja olettaa että asiat pysyvät näin? Eivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin luulet. Eivät niin helppoja.
puhunut asiasta miehellesi? Ei ole oikein, että mies luulee kaiken olevan kunnossa ja yhtäkkiä laukaiset eropäätöksen ilmoille. Kun ollaan avioliitossa, perheeseen kuuluu lapsia jne, on ihan oikeasti kohtuullista ja reilua kertoa kumppanilleen ajatuksistaan, että nyt on alkanut tuntua tältä ja tältä, tuntuu onnettomalta jne. Miksi olet pitänyt sisällä tollaista jo vuosia? Ettekö te keskustele miehenne kanssa syvällisesti parisuhteenne tilasta? Kyllä puolisolle pitäisi antaa aikaa varautua tuollaiseen tilanteeseen. Eri asia, jos on väkivaltaa, alkoholia, pettämistä taustalla. Mutta jos on seesteistä elo muuten, mies ei välttämättä ole osannut edes aavistaa, mitä päässäsi liikkuu.
Jos olet joskus miestäsi aidosti rakastanut ja halunnut, tunteen voi saada takaisin. Siis jos HALUAT yrittää sen saavuttaa. Mutta jos sinulla ei ole mitään haluakaan jäljellä enää pelasta perhe ja avioliitto, se onkin huonompi homma.
Sano nyt miehellesi mahdollisimman pian, että olet onneton suhteessanne ja kysy onko hän mielestään onnellinen.
"Hankinko rakastajan.
Tuo lause kertoo sinusta paljon.
Suurin virhe mitä voit tehdä on tuo.
kun olen asiasta jo miehelle puhunut, siis erosta, mutta hän ei halua puhua asiasta. Tarkoitan siis, että voiko hän "pitää" mut rakkaudettomassa liitossa näin, ettei vaan keskustele asiasta kanssani ja olettaa että asiat pysyvät näin? Eivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin luulet. Eivät niin helppoja.
Numero 6 kommentoi lisää. Eli olet siis jo ottanut asiaa esille, no se on hyvä tietysti. Mutta voisit vielä sanoa miehelle, että jos ette puhu parisuhteenne tilasta ja eroajatuksistasi, on ero väistämätön lähitulevaisuudessa. Suomessa eron saa yksinkin hakemalla, joten miehesi ei voi väkisin pitää sinua kanssaan naimisissa. Lasten kannalta tietysti olisi paras ratkaisu, että jos ero tulee, olisitte sopuisissa ja asiallisissa väleissä. Siksi asiasta pitää yrittää puhua etukäteen. Ei vain tilata paperit, jotka tulevat sitten yllärinä miehelle..
"Hankinko rakastajan.
Tuo lause kertoo sinusta paljon.
Suurin virhe mitä voit tehdä on tuo.
kun olen asiasta jo miehelle puhunut, siis erosta, mutta hän ei halua puhua asiasta. Tarkoitan siis, että voiko hän "pitää" mut rakkaudettomassa liitossa näin, ettei vaan keskustele asiasta kanssani ja olettaa että asiat pysyvät näin? Eivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin luulet. Eivät niin helppoja.
Numero 6 kommentoi lisää. Eli olet siis jo ottanut asiaa esille, no se on hyvä tietysti. Mutta voisit vielä sanoa miehelle, että jos ette puhu parisuhteenne tilasta ja eroajatuksistasi, on ero väistämätön lähitulevaisuudessa. Suomessa eron saa yksinkin hakemalla, joten miehesi ei voi väkisin pitää sinua kanssaan naimisissa. Lasten kannalta tietysti olisi paras ratkaisu, että jos ero tulee, olisitte sopuisissa ja asiallisissa väleissä. Siksi asiasta pitää yrittää puhua etukäteen. Ei vain tilata paperit, jotka tulevat sitten yllärinä miehelle..
tosiaan, olen yrittänyt asiasta puhua ja sanonut jo muutama vuosi sitten, että ellei nyt aleta yrittämään -myös mies- , luultavimmin päädymme eroon. Hän ei tunnu ottavan asiaa tosissaan. Nyt olen toista vuotta sitten "luovuttanut" jolloin hän kyllä on huomannut muutoksen minussa. Alkoi epäilemään, että minulla on suhde, vaikka ei ole ollut.
Nyt olen taas erosta maininnut useampaan otteeseen. Mies on välillä kysellyt, rakastanko häntä vielä ja olen suoraan sanonut että enpä oikeastaan.
En usko, että pystyn enää tunteita miestä kohtaan löytämään, tuntuu äärimmäisen epätodennäköiseltä, mahdottomalta.
Minun on kai nyt alettava vain keräämään rohkeutta ja kertoa asia miehelle suoraan, että voisimme selvittää kaikki käytännönkin asiat sitten yhdessä ja varata ensin aikaa myös miehen reaktiolle. Tiedän hänen suuttuvan valtavasti ja hieman pelkään sitä. On joskus suuttuessaan väkivaltainen, vaikka onkin aina heti lopettanut ja pyydellyt anteeksi, en ole kuitenkaan aiheuttanut koskaan aikaisemmin ehkä näin suurta pahaa mieltä hänelle. Ja murehdin lapsiakin. Omatuntoani kuitenkin soimaa kun pidän miestä itselläni enkä anna mitään tunteita takaisin, kun en siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan liian helppoa tehdä tuollaisia päätöksiä. Ero ei ole ratkaisu mihinkään asiaan koska teillä on lapsi.Mitään lopulista eroa ei papereista huolimatta tule koskaan.Kuitenkin lapsen elämä mutkistuu ja hän joutuu muuttamaan kahden kodin väliä säännöllisesti.
EN MISSÄÄN NIMESSÄ HALUA LASTEN KÄRSIVÄN; miten tekopyhää käyttää tuota kulunutta fraasia. Todellisuudessa ajattelet vain itseäsi ja haluat rakastajan ja villiä elämää.
On ihan liian helppoa tehdä tuollaisia päätöksiä. Ero ei ole ratkaisu mihinkään asiaan koska teillä on lapsi.Mitään lopulista eroa ei papereista huolimatta tule koskaan.Kuitenkin lapsen elämä mutkistuu ja hän joutuu muuttamaan kahden kodin väliä säännöllisesti.
EN MISSÄÄN NIMESSÄ HALUA LASTEN KÄRSIVÄN; miten tekopyhää käyttää tuota kulunutta fraasia. Todellisuudessa ajattelet vain itseäsi ja haluat rakastajan ja villiä elämää.
haluan rakastaa! En rakasta miestäni, kammoan hänen kosketustaan! En todellakaan halua silti "villiä elämää" ja aika lasteni kanssa on tällä hetkellä elämäni parasta. Ei mua sinänsä houkuta yhn elämä. Ihan turhaa sanoa, että olen tekopyhä, on 100% totuus, että lapset tärkeimmät. He ovat se syy, miksi EN ole vielä eronnut. En vain käsitä kauanko jaksan kärsiä enää, jossain tulee se raja vastaan. Haluavatko lapset sitten isona, että olen "uhrautunut"? Tärkeää on ehjä perhe, tiedän, mutta jos en halua mieheni koskevan minuun, onko se tarpeeksi ehjä ja turvallinen perhe??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ymmärtävätkö nämä "ihmiset eroavat liian helposti" -tyypit ollenkaan sitä, miltä tuntuu elää ja tuntea olevansa täysin pystyyn kuollut. En tunne miestäni kohtaan enää mitään, paitsi ajoittaista ärtymystä.
En tiedä, eroaisinko liian heppoisin perustein, jos tämä tilanne on jatkunut vuosia ja mies on kieltäytynyt ottamasta vakavasti keskustelunyrityksiäni. Hän on kuulemma onnellinen eikä halua erota. En tajua, mistä hän tämän onnensa repii, koska onnellisuus on täysin yksipuolista tässä liitossa. Kieltäytyykö hän tunnustamasta tosiasioita itselleen?
Että varmaan hänkin on jonain päivänä niitä, joille ero tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun "kaikkihan oli niin hyvin".
Että rakkaus kestää ikuisesti? Avioliittolupauksessa sanotaan, että TAHDON rakastaa, ei siinä sanota että tulen rakastamaan. Olette itse päästäneet rakkauden katoamaan. Luuletko, että se uusi rakkaus jostain taas löytyy? Vastaasi tulee niitä luuseri juoppoja. Menkää aluksi parisuhdeterapiaan, ja rakastukaan toisiinne uudelleen. Ymmärrän eron, jos siitä on etua lapsille, mutta oman rakkaudennälän asettaminen lasten edun edelle on minusta jotenkin naivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paras neuvo tähän asti on ollut tällaiseen tilanteeseen seuraava:
tämä kestää 3kk (mutta sehän ei tunnu missään kun kärsimystä on jo ollut ja huonommaksi harvoin menee, siitä muutoshalut)
tee näin
sitoudut seuraaviin ohjeisiin
-et puhu tästä lupauksestasi kelleen (paitsi av poikkeus)et etenkään miehellesi
-alat nauttia elämästäsi, liikut, teet asioita joita olet kaivannut, näet ystäviä
-alat kohdella miestäsi kuin tämä olisi ehdottomasti paras ystäväsi ja maailman paras rakastaja
HUOMAA en kysynyt onko hän sitä, en kysynyt uskotko siihen vaan totesin että alat kohdella häntä sen mukaan, mitä se sinulle tarkoittaakaan (hymyilyä, naurua, ystävällisiä eleitä jne.)
miehesi ihmettelee, joo, mutta älä anna sen häiritä, jatkat vaan
kun kolme kuukautta on kulunut ja tiedät toteuttaneesi tämän kaiken täydestä sydämestäsi, voit erota todeten tehneesi kaiken minkä voit.
Miten tämän jutun kävi? Oletteko eronneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihmiset vinoilevat, jos jollain on vaikea elämäntilanne? Olemmeko niin susia toisillemme? Ansaitset kaiken rakkauden! Ihmiset eivät muutu, keskustelu on turhaa. Eroa vaan, mikäli se on ainoa keino.
lasku tulee perässä
jos et ilmoita miehellesi hänelle tulee kyllä kirjeellä tieto
6 kk harkinta-aika ja sitten ositus