Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tekisitte? Asiaa juoposta veljestä ja heikoista sisaruussuhteista.

Vierailija
24.07.2012 |

Meitä on neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Vanhin meistä (veli) ei ole koskaan oikein menestynyt elämässään: on alkoholisoitunut, vaihtanut vaimoa jo neljästi myrskyisissä eroissa ja on köyhä kuin kirkonrotta.



Me kolme nuorempaa olemme perheellisiä ja ammatissamme menestyneitä. Enkä nyt korosta mitään maallisen omaisuuden määrää, vaan sellaista perinteistä "kunnollisuutta", että on työssä, uraakin hiukan ja varallisuutta niin, ettei tarvitse iäkkäiltä vanhemmilta enää keski-ikäisenä vippailla.



Nyt tuo vanhin on alkanut puhella suvulle, kuinka vanhempamme ovat laitoshoidon tarpeessa ja me nuoremmat muka olemme kupanneet rahaa vanhemmiltamme. Kamalinta on tuo vanhempiemme laitoshoitoon patistaminen, he ovat kyllä iäkkäitä, mutta hyvin omillaan pärjääviä, ja molemmat vielä melko terveitä ja skarppeja.



Ja sitten tuo, että me muut olemme muka jotenkin häntä reppanaa sortaneet ja huijanneet... kukaan meistä ei ole sellaista todellakaan tehnyt, hän itse on omat mokansa aiheuttanut. Sen tunnustaminen on hänelle vain ihan ylivoimaista, ja tykkää kännipäissään parjata meitä muulle suvulle.



Mitä te tekisitte? Itse en ole ollut isoveljeni kanssa juuri missään tekemisissä vuosiin, koska hän soittaa minulle vain halutessaan rahaa.



Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kukaan kovin vakavissaan alkoholisoituneen veljen laitoshoito- ja panettelupuheita ottaa, joten siinä mielessä ei varmaan huolta.



Mitä tulee veljen kanssa tekemisissä olemiseen niin vaikeaahan se varmaan on olla tekemisissä tyypin kanssa joka panettelee takanapäin valheellisesti ja soittaa vain halutessaan rahaa. Varmaan itse toimisin samoin eli enpä kauheasti pitäisi yhteyttä.

Vierailija
2/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en toki ajattele, että yksi ihminen saisi hyvin toimeentulevan pariskunnan pakolla laitokseen, kun niitä paikkoja ei riitä oikeastikaan laitoshoitoa tarvitseville vanhuksille. Mutta lähinnä minua ahdistaa vanhempieni puolesta, kun jossain vaiheessa saavat kuulla jostakin, mitä veljeni heistä kylillä puhuu.



Veli on jollakin tapaa aika narsistinen (en ole jakamassa kyökkidiagnooseja, vaan kuvaan vain persoonaa) eli on selvin päin ollessaan aika vakuuttava, mutta kierolla tavalla sellainen. Ja se ikuinen uhrin ja marttyyrin kruunu päässä...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

yrittäisin vaan olla entistäkin vähemmän tekemisissä

Vierailija
4/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieti itsesi hänen asemaansa: hän on teistä vanhin, mutta ei olekaan se vahvin vaan heikoin ja sössinyt kaiken. Tosi surullinen kohtalo. Anna sille armoa ja sääli.



Ehkä toi asian kieltäminen ja teidän syyllistäminen on se ainoa suojakeino mikä sillä on enää jäljellä itsensä ja totaalisen masennuksen välillä. Ilman tuota katkeruuttaan saattaisi vaikka tappaa itsensä, sen verran lahjakkaasti elämänsä pilannut.



Joskus mulle tulee sellainen olo, että se eka lapsi on naisen elimistölle hormonaalisesti harjoituskappale, ja jotkut esikoiset vaan menee pilalle. Toi teidän perheen tilanne tukee tätä oletusta. Eli että veljesi ei ole vapaasta tahdostaan tollainen vaan jotenkin vajaaksi jäänyt tunne-elämän ja muilta kyvyiltään jo syntyjään.

Vierailija
5/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

muiden syytteleminen on veljelle itsesuojelukeino. Mutta se myös estää häntä toimimasta OIKEIN - mitäpä sitä ryhdistäytymään, kun vika on aina muissa, eikä itsessä.



Ja hei: mitä minä asialle oikeasti voin? Veljen alkoholismia en voi sivusta parantaa, enkä aio edes yrittää kohta 60-vuotiasta miestä pelastaa, kun siihen eivät ole hänen naisensakaan kyenneet, vaikka samassa huushollissa ovat eläneet.



Pelkkä sääli ja päänsilitys tuskin auttavat pitkälle, enkä koe, että minun pitää kuunnella hänen kännisiä ruikutuksiaan pelkästä säälistä.



En usko perinnölliseen rooliin, mutta voi olla, että esikoisena syntyminen altistaa tietynlaiseen rooliin perheessä ja myöhemmässä elämässä. Tuota on tutkittu, ja tutkimusten mukaan esikoisen sen sijaan ovat pärjääjiä, mutta perinteisiä ja suorittavat ikäänkuin vallitsevia odotuksia. Nuorimmaiset taas herkemmin ovat uuden etsijöitä ja kapinoivat odotuksia vastaan.



Joten itse asiassa se olisi siis päinvastoin: esikoisista harvemmin tulee perheen mustia lampaita.



Mene ja tiedä sitten, päteekö tuo Newsweekistä kauan sitten lukemani kv-tutkimus suomalaisperheisiin.



ap

Vierailija
6/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

muiden syytteleminen on veljelle itsesuojelukeino. Mutta se myös estää häntä toimimasta OIKEIN - mitäpä sitä ryhdistäytymään, kun vika on aina muissa, eikä itsessä.

Ja hei: mitä minä asialle oikeasti voin? Veljen alkoholismia en voi sivusta parantaa, enkä aio edes yrittää kohta 60-vuotiasta miestä pelastaa, kun siihen eivät ole hänen naisensakaan kyenneet, vaikka samassa huushollissa ovat eläneet.

Pelkkä sääli ja päänsilitys tuskin auttavat pitkälle, enkä koe, että minun pitää kuunnella hänen kännisiä ruikutuksiaan pelkästä säälistä.

En usko perinnölliseen rooliin, mutta voi olla, että esikoisena syntyminen altistaa tietynlaiseen rooliin perheessä ja myöhemmässä elämässä. Tuota on tutkittu, ja tutkimusten mukaan esikoisen sen sijaan ovat pärjääjiä, mutta perinteisiä ja suorittavat ikäänkuin vallitsevia odotuksia. Nuorimmaiset taas herkemmin ovat uuden etsijöitä ja kapinoivat odotuksia vastaan.

Joten itse asiassa se olisi siis päinvastoin: esikoisista harvemmin tulee perheen mustia lampaita.

Mene ja tiedä sitten, päteekö tuo Newsweekistä kauan sitten lukemani kv-tutkimus suomalaisperheisiin.

ap

mä annoin vastauksen sun kysymykseen. Mä ihmettelen joidenkin tunne-elämän vajakkien asennetta täällä av:lla, että jos vastaus kysymykseen on väärin, pitää ruveta vänäkäämään vastaan. NOrmaali käytöstavoilla ja tunneälyllä varustettu ihminen tajuaa, että vastaus voi olla mitä vaan ja kiittää kaikista vastauksista.

junt-ti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

muiden syytteleminen on veljelle itsesuojelukeino. Mutta se myös estää häntä toimimasta OIKEIN - mitäpä sitä ryhdistäytymään, kun vika on aina muissa, eikä itsessä. Ja hei: mitä minä asialle oikeasti voin? Veljen alkoholismia en voi sivusta parantaa, enkä aio edes yrittää kohta 60-vuotiasta miestä pelastaa, kun siihen eivät ole hänen naisensakaan kyenneet, vaikka samassa huushollissa ovat eläneet. Pelkkä sääli ja päänsilitys tuskin auttavat pitkälle, enkä koe, että minun pitää kuunnella hänen kännisiä ruikutuksiaan pelkästä säälistä. En usko perinnölliseen rooliin, mutta voi olla, että esikoisena syntyminen altistaa tietynlaiseen rooliin perheessä ja myöhemmässä elämässä. Tuota on tutkittu, ja tutkimusten mukaan esikoisen sen sijaan ovat pärjääjiä, mutta perinteisiä ja suorittavat ikäänkuin vallitsevia odotuksia. Nuorimmaiset taas herkemmin ovat uuden etsijöitä ja kapinoivat odotuksia vastaan. Joten itse asiassa se olisi siis päinvastoin: esikoisista harvemmin tulee perheen mustia lampaita. Mene ja tiedä sitten, päteekö tuo Newsweekistä kauan sitten lukemani kv-tutkimus suomalaisperheisiin. ap

mä annoin vastauksen sun kysymykseen. Mä ihmettelen joidenkin tunne-elämän vajakkien asennetta täällä av:lla, että jos vastaus kysymykseen on väärin, pitää ruveta vänäkäämään vastaan. NOrmaali käytöstavoilla ja tunneälyllä varustettu ihminen tajuaa, että vastaus voi olla mitä vaan ja kiittää kaikista vastauksista. junt-ti.


Kysyin, mitä tekisitte. Sinä syyllistit minua, etkä todellakaan kertonut, miten itse sitten toimisit. Kerroin lisätietoja ja kysyin, miten oikeasti siinä voisi veljeä auttaa, kun eivät hänen vaimonsakaan ole ryyppäämiseen kyenneet puuttumaan.

Reppanuus-geenistä olin eri mieltä, ymmärtääkseni se on sallittua keskustelupalstalla.

ap

Vierailija
8/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et sä siskona sille mitään voi jos äijä ei ite ota vastuuta elämästään. Ei siinä säälit paljon auta. Joten unohda tommoset idiootit, jotka haukkuu sua tunnekylmäksi vajakiksi vain siksi, että koet tilanteen turhauttavaksi ja ymmärrät ettei kyynelistä ole apua millään tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et sä siskona sille mitään voi jos äijä ei ite ota vastuuta elämästään. Ei siinä säälit paljon auta. Joten unohda tommoset idiootit, jotka haukkuu sua tunnekylmäksi vajakiksi vain siksi, että koet tilanteen turhauttavaksi ja ymmärrät ettei kyynelistä ole apua millään tavalla.


lähinnä mietin, miten siihen voisi vaikuttaa, millaista tietoa vanhempani saavat veljen toilailuista ja puheista. Aika kamalaa, jos saavat tietää.

ap

Vierailija
10/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoltaako hän vanhuksia.



Vanhuksista huolehtiminen lähellä asujana, vaikka he ovat skarppeja, on monesti raskasta puuhaa. Joutuu tahtomattaan heidän juoksupojakseen, kuuntelijakseen, sylkykupiksi jne.



Onko tapauksessanne jotain tämän tapaista tilannetta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turhaan yrität ajatella vanhempiesi reaktioita. Kyllä he tietävät, minkälainen lapsensa on. Ehkä saattavat kokea jotain syyllisyyttä, vanhemmat usein syyllistävät itseään lastensa epäonnistumisista.



Tässä asiassa pitää vain mennä järjellä. Vanhempasi eivät voi estää poikansa alkoholinkäyttöä eikä poika avaa korkkia miettien vanhempien epäreiluja tekoja. Kun kolme muuta lasta ovat menestyneitä, on selvää, että kysymys on yhden ihmisen persoonasta. Toisaalta voi tietysti olla, että häneen on ladattu paljon odotuksia eikä ole kestänyt niitä. Silti valinta on hänen.

Vierailija
12/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoltaako hän vanhuksia. Vanhuksista huolehtiminen lähellä asujana, vaikka he ovat skarppeja, on monesti raskasta puuhaa. Joutuu tahtomattaan heidän juoksupojakseen, kuuntelijakseen, sylkykupiksi jne. Onko tapauksessanne jotain tämän tapaista tilannetta?


Veljeni perustaa "analyysinsä" yhteen tapaamiseen kahden vuoden aikana. Itse näen vanhempiani useammin, he ovat täysin omillaan toimeen tulevia. Toki äiti alkaa olla sillä tavalla vanhuudenhöppis, että toistaa samoja asioita, mutta koska hän on jo 81-vuotias, se kuuluu aika lailla asiaan (on käynyt geriatrilla muistitestissä viime vuonna, ja asiantuntijankin mukaan kyse ei ainakaan vielä ole altzheimerista).

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

muiden syytteleminen on veljelle itsesuojelukeino. Mutta se myös estää häntä toimimasta OIKEIN - mitäpä sitä ryhdistäytymään, kun vika on aina muissa, eikä itsessä.

Ja hei: mitä minä asialle oikeasti voin? Veljen alkoholismia en voi sivusta parantaa, enkä aio edes yrittää kohta 60-vuotiasta miestä pelastaa, kun siihen eivät ole hänen naisensakaan kyenneet, vaikka samassa huushollissa ovat eläneet.

Pelkkä sääli ja päänsilitys tuskin auttavat pitkälle, enkä koe, että minun pitää kuunnella hänen kännisiä ruikutuksiaan pelkästä säälistä.

En usko perinnölliseen rooliin, mutta voi olla, että esikoisena syntyminen altistaa tietynlaiseen rooliin perheessä ja myöhemmässä elämässä. Tuota on tutkittu, ja tutkimusten mukaan esikoisen sen sijaan ovat pärjääjiä, mutta perinteisiä ja suorittavat ikäänkuin vallitsevia odotuksia. Nuorimmaiset taas herkemmin ovat uuden etsijöitä ja kapinoivat odotuksia vastaan.

Joten itse asiassa se olisi siis päinvastoin: esikoisista harvemmin tulee perheen mustia lampaita.

Mene ja tiedä sitten, päteekö tuo Newsweekistä kauan sitten lukemani kv-tutkimus suomalaisperheisiin.

ap

mä annoin vastauksen sun kysymykseen. Mä ihmettelen joidenkin tunne-elämän vajakkien asennetta täällä av:lla, että jos vastaus kysymykseen on väärin, pitää ruveta vänäkäämään vastaan. NOrmaali käytöstavoilla ja tunneälyllä varustettu ihminen tajuaa, että vastaus voi olla mitä vaan ja kiittää kaikista vastauksista.

junt-ti.

Täällä av:lla kysytään neuvoja ja näkökulmia, sitten niitä annetaan ja sen jälkeen kyselijä pohtii, sopivatko neuvot vai ei. Ap toimi juuri näin. Sinä sen sijaan saat kohtauksen, kun ap ei todennut, että olet täysin oikeassa. Toisin sanoen sinä olet se, joka ei kestä keskustelua, pohdintaa, vasta-argumentteja ja muita normaaleja asian pohtimiseen liittyviä seikkoja. Ihme vänkäystä nimenomaan sinulta!

Vierailija
14/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turhaan yrität ajatella vanhempiesi reaktioita. Kyllä he tietävät, minkälainen lapsensa on. Ehkä saattavat kokea jotain syyllisyyttä, vanhemmat usein syyllistävät itseään lastensa epäonnistumisista. Tässä asiassa pitää vain mennä järjellä. Vanhempasi eivät voi estää poikansa alkoholinkäyttöä eikä poika avaa korkkia miettien vanhempien epäreiluja tekoja. Kun kolme muuta lasta ovat menestyneitä, on selvää, että kysymys on yhden ihmisen persoonasta. Toisaalta voi tietysti olla, että häneen on ladattu paljon odotuksia eikä ole kestänyt niitä. Silti valinta on hänen.


veli asuu kaukana heistä, ja pystyy skarppaamaan ne lyhyet ja harvat kerrat, jotka vanhempia näkee. Sen vanhempani tietävät, että hän juo paljon, mutta veli kaunistelee asioita, esim. sen, että joi keväällä korttinsa kuivumaan ja joutui duunista pois siksi aikaa (veli ajaa ammatikseen, sekin vielä!).

Minä en ainakaan haluaisi joutua kertomaan totuuksia vanhemmilleni, enkä usko, että se olisi hyväksi heille. Mutta pysyykö tuollainen loputtomiin salassa, sekään että veli haluaa heidät laitokseen pistää.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän, että olet huolissasi. Minulla on vähän sama ongelma yhden sisareni suhteen. Äiti on jo 72-vuotias, mutta silti kamala murehtimaan meidän pärjäämisiä, enkä voi rehellisesti kertoa siskoni kuulumisia. Itse sisko valehtelee ja kaunistelee tilannetta, mutta pelkään että kakka osuu kohta ns. tuulettimen lapaan.

Vierailija
16/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän, että olet huolissasi. Minulla on vähän sama ongelma yhden sisareni suhteen. Äiti on jo 72-vuotias, mutta silti kamala murehtimaan meidän pärjäämisiä, enkä voi rehellisesti kertoa siskoni kuulumisia. Itse sisko valehtelee ja kaunistelee tilannetta, mutta pelkään että kakka osuu kohta ns. tuulettimen lapaan.


eli varsinkin äitini murehtii yhä, liki 60-vuotiaan poikansa töpeksintöjä. Kyllä hän järjen tasolla tietää, ettei pysty aikuisen miehen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä muuttamaan, mutta tunteen tasolla äitiys jatkuu ikuisesti.

ap

Vierailija
17/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

oletko jutellut tilanteesta heidän kanssaan?

Vierailija
18/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

veljeni kanssa tekemisissä kuin pakollisissa tilanteissa (sukujuhlat). Ja alan vähitellen ymmärtää heitä hyvinkin.



ap

Vierailija
19/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lisätä, että tuoreimmista laitos-puheista en ole vielä heidän kanssaan jutellut.



ap lisää

Vierailija
20/23 |
24.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja minun on ollut pakko katkaista käytännössä välit. Haluan suojella omaa jaksamistani. Enkä halua, että lapseni näkee isoisää, joka on todella arvaamaton ja ruokoton puheissaan, jos on maistissa. Syyttäkää vaan rauhassa mua tunnekylmäksi, mutta näin se nyt on. Miksi se olisi mun vastuulla hoitaa isäni terveeksi, isä josta ei mun lapsuudessa ollut vastuuta kantamaan tai minua kasvattamaan!