Lue keskustelun säännöt.
Vuoden verran yritetty raskautta..
24.07.2012 |
Nyt sitten tärppäsi, kun olin jo luopunut toivosta ja suunnitellut elämääni kaikkea muuta. Nyt on paniikki päällä, että haluanko mä varmasti lisää lapsia. En muista, että edellisten lasten kohdalla olisi näitä tunteita ollut.
Olen hakenut töissä uusiin projekteihin. Annoin viimeisetkin vauvantarvikkeet pois talvella. Lapset ovat jo isoja, haluanko aloittaa kaikkea alusta? Miten lapset reagoi uuteen tulokkaaseen? Milloin työnantajalle pitää kertoa? Ennen kaikkea mitä mä teen? En ole edes miehelle kertonut vielä..
Olin jo sopeutunut. Nyt kaikki meni ihan eri tavalla. Ahdistaa.
Kommentit (5)
Meillä molemmat lapset toivottuja ja suht nopeasti tärpännytkin, mutta varsinkin esikoisesta plussa testin jälkeen oli kyllä varmaan kaikki mahdolliset tunteet läpi käytyä.
Paljon onnea raskaudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sulla menee vuosi elämästä yrittäen lasta ja sitten pohdit ahdistuneena tälläsiä?
Sinuna olisin onnellinen isolla O:lla, jos kerta vuosi yritystä takana.
Minä olen 40 v ja olen jo kahden aikuisen pojan äiti. Nyt kotona tuhisee 3 kk ikänen vauva :) Elämä on ihanaa..
Yritimme esikoista pitkään, ja plussan jälkeen mulle tuli karmiva olo siitä tiedänkö lainkaan mitä olen tekemässä. Että osaanko olla äiti, pidänkö siitä yhtään. Kyllä se siitä silti sutviintui.
Sama tunne tuli kakkosen ja kolmosenkin kanssa. Kakkosen kanssa mietin pilaanko oman elämäni lisäksi myös esikoisen elämän ja jaksanko millään kahta.
Nyt odotan kolmatta, ja vaikka tätäkin raskautta tosissani toivoin, tuli viimeksi eilen päähän ajatus junasta jonka kyytiin astuin. Tajusin, että tämä junahan ei pysähdy (mikä kaikki menee normaalisti), että nyt (jos/kun abortti ei ole vaihtoehto minulle) en mahda tälle mitään ja minua viedään kuin pässiä narussa.
Mutta en minä mitään muuttaisi. Nämä ovat vain niin isoja asioita, ettei ole ihme jos välillä hirvittää.
Tässä teille malliesimerkki tyypistä, joka ei ole koskaan tyytyväinen.