Meillä on kaveripiirissä menossa oikea tyttövauvabuumi

On toi ihan normaalia, joskaan ei tietenkään kovin korrektia. Ehkä tämä aika antaa vapauden puhua asioista ja omista toiveista enemmän kuin vielä hetki sitten.



Naiset toivoo tyttöjä, koska naiset edelleen kokevat sitä suurinta sielujen sympatiaa useimmiten toisten naisten kanssa. Ja jos mies on raskausaikana pettymys (suhtautuu raskauteen lähinnä "aivan sama"-asenteella) niin sitä enemmän korostuu se naisten välinen lämmin yhteys, raskauden ilojen ja surujen jakaminen muiden naisten kanssa. Onhan se ihan luonnollista toivoa, että joskus voisi sen oman lapsen kanssa muodostaa muunkinlaisen yhteyden kuin sen, että on aina vaan äiti ja hoivaaja. Maailma on täynnä miehiä, jotka vielä kuusikymppisenäkin näkevät itsensä äidin kultapoikina, mutta eivät koskaan näe äitiään ihmisenä ja persoonana. Äiti on tässä maailmassa heitä varten, keittämässä pottuja ja ymmärtämässä, mut ei heille koskaan tule mieleen kysyä, mitä äiti ajattelee elämästä, mitä tuntee tai mitä toiveita hänellä elämää varten on ollut. Naiset yleensä muodostavat äitiinsä monisyisemmän suhteen viimeistään kun itse saavat lapsia.



Ei se, että haluaa tyttöjä, tarkoita etteikö rakasta poikiaan. Mut ehkä ne odotukset on vaan erilaiset.

Avoin tyttöjen toivominen on myös vastareaktio sille vuosisatoja jatkuneelle poikien palvonnalle, josta moni nyt äidiksi tuleva on saanut omassa lapsuudessaan kärsiä. Ja edelleen poikalapset ovat arvostetumpia uskonnollisissa piireissä, maalla ja kehitysmaissa.

meillä oli kolme poikaa ja sitten aloin odottaa neljättä. Jotenkin oli aivan hirveät paineet vauvan sukupuolesta. Onneksi tulokas oli tyttö! Saimme aivan valtavasti onnitteluja ja lahjoja, vaikka kyseessä oli neljäs lapsi.

Toki itsekin tyttöä toivoin, mutta jotenkin olin poikieni puolesta jopa loukkaantuntu ihmisten reaktioiden takia.

Rakastan jokaista lastani.

Miehen sisko sanoi minulle jo odotusaikana, että mieluummin hän ottaa kaksi tyttöä kuin yhden pojan, ja tämä siis suoraan sen jälkeen kun kerroin, että ultrassa näkyi poika. Olin ihan äimänkäkenä, enkä osannut sanoa mitään, hyvissä väleissä kun oltiin/ollaan.



Myöhemmin tämä sisko kertoi, että hänen kaveripiirissään oli kaksi naista (molemmat tunsin etäältä), joilla oli kaksi poikaa eivätkä uskaltaneet tehdä kolmatta, kun pelkäsivät, että sekin on poika. Silloin toki jo sanoin, että eivät kyllä sitä kolmatta lasta edes ansainneetkaan.



Miehen siskon koko kaveripiiri oli täynnä tyttövauvojen äitejä, ja ne muutamat poikien äidit olivat tuollaisia epänormaaleja, joten tilanne oli aivan vääristynyt. Nyt kaveripiiriin on syntynyt lisää poikia, joten toivon ja uskon, että tilanne on vähän normalisoitunut.



Eihän tietenkään ole epänormaalia toivoa jompaakumpaa, mutta epänormaalia on olla niin tyytymätön lopputulokseen, että jää sitä jankkaamaan. Itselläni on kaksi poikaa ja kolmas toiveissa. Pitkään oli pelkkä pojannimi valmiina, mutta pari kuukautta sitten huomasin miettiväni tytönnimiä, vaikka vauva ei ole saanut vielä alkuaankaan. Molemmat siis ovat tervetulleita, mutta ehkä salaisesti taidan toivoa tyttöä - ihan vaihtelun vuoksi. Pojalle tosin kaikki on valmiina, joten tervetullut on sekin.

kun tuttuni totesi odottaessaan esikoistaan, että onhan se ihanaa että tulee tyttö kun kyllähän kaikki naiset toivoo sitä tyttöä. Ai toivoo vai?

Itse toivoin kovasti lasta ja kun selvisi että odotan poikaa olin todella innoissani ja onnellinen. Ihanaa ollut seurata tuon pienen pojan kasvua ja koen kyllä että meillä on todella läheinen suhde. Toista odottaessa oli kanssa ihan sama kumpi tulee. Toki oli kiva juttu että oli tyttö niin on pääsee seuraamaan myös pienen tytön kasvua. Yhtä onnellinen olisin kuitenkin ollut toisesta pojasta, olihan jo tiedossa kuinka ihania ne pojat on!

Mua ärsyttää kyllä muutenkin suuresti se että lapsia tungetaan tiettyihin muotteihin sukupuolen mukaan. Ylpeä pitää olla omasta sukupuolesta mutta jokainen saa olla omanlaisensa yksilö!

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/52191-hyytava-tieto-e-piller…





Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala on huolissaan ehkäisypillereiden ympäristövaikutuksista. Pillereiden lääkejäämiä päätyy ihmisen kautta veteen aiheuttaen merkittävää haittaa ihmisille ja kaloille.



Elinympäristön kemikalisoituminen on Rantalan mukaan tällä hetkellä ”yksi suurimpia ongelmia, mitä ihmiskunnalla on tulossa”.Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala on huolissaan ehkäisypillereiden ympäristövaikutuksista. Pillereiden lääkejäämiä päätyy ihmisen kautta veteen aiheuttaen merkittävää haittaa ihmisille ja kaloille. ....jne.

kas kun se pakottaa lapsen stereotyyppiseen muottiin. Ei se tarkoita automaattisesti sitä että tyttölapsesta tulee bestis äidilleen.



Esimerkiksi itse en ole ollut missään väleissä äitini kanssa viimeiseen 10 vuoteen. Äitini ei ollut todellakaan hyvä äiti, eikä jaksanut tukea ja rakastaaa minua lapsena, mutta silti OLETTI että minä sitten aikuisiällä pidän huolta hänen onnestaan, seuraelämästään ja hyvinvoinnistaan. Nyt katkerana syyttelee minua kiittämättömäksi kun en olekaan hänen seuraneitinään.



Tiedän monia muitakin joilla on etäinen suhde äitiinsä. Toisekseen ei kaikki tytöt pidä sisustamisesta, shoppailusta, naisten jutuista, joten minua ahdistaa että äiti asettaa tuollaiset odotukset tyttölapselleen.



Itselläni on molempia sukupuolia ja useampia lapsia. Rakastan kaikkia lapsiani, mutta pitää kyllä sanoa että tytöt ovat niitä jotka ovat itsenäisempiä, riippumattomampia, ja "oman tien kulkijoita", ja pojat roikkuvat enemmän äidissä. Kaikille tarjotaan yhtä paljon syliä/suukkoja mutta pojat ovat niitä jotka tulevat aina syliin suukkoja hakemaan. Lisäksi omassa tapauksessani pojat kertovat enemmän huolensa ja murheensa äidille, ja ovat äidin "omia" eneemmän kuin tytöt. Tytöillä selkeästi kaverit täyttävät sitä läheisyys/luottamustarvetta poikia enemmän.



Jos minun pitäisi valita (lapseni ovat siis toki vielä pieniä joten puhun tästä ajasta) vain yhtä sukupuolta olevia lapsia niin valitsisin pojat, siksi että tässä elämänvaiheessa pojat ovat enemmän sellaisia läheisyys/rakkaus/pusuttelulapsia. Ehkä tilanne aikuisena sitten muuttuu, siitä en siis voi mennä kommentoimaan kun en tiedä.



Mutta ap on oikeassa, olen ollut havaitsevinani sellaista "poikavihamielisyyttä" yhteiskunnassa, ja tyttöjä ihannoidaan. Olen alkanut epäilemään että syynä on MARKKINAVOIMAT. Tällä tarkoitan sitä että kaupat on täynnä ihanuuksia, vaatteita, hörheilöitä, kaikki enimmäkseen TYTÖILLE ja tavallaan tarjonta luo kysyntää, eli kulutusvimmaiset ihmiset haluavat ostohuumassaan hankkia näitä ihanuuksia. Ja koska niitä on vain tytöille niin sitten tehdään tyttölapsia vaikka väkisin (a la Victoria Beckham).



Ja miksi hitossa pitää saada tytöstä SHOPPAILUkaveri. Ennemmin kuin kulutushysteriaa voisi ajatella niin että jokanaisen unelma on poika jonka kanssa käydään erämaaretkellä ja keitetään nokipannukahvit.



Omat tulevaisuuden haaveeni liittyvät enemmänkin noihin retkeily/kulttuuri/historia/maantiede osa-alueiden elämyksiin, joihin haluan molempien sukupuolien lapseni opastaa ja perehdyttää.



Olen kovin pahoillani kaikkien poikien puolesta, sillä poikalapsi ei saisi koskaan olla pettymys äidilleen :(

ja voi sitä onnittelujen määrää. Minulle, ihan rehellisesti sanottuna, olisi ollut poika ihan yhtä toivottu. Luulen, että pienet poikavauvani olivat jopa jotenkin läheisempiä, olivat niin lutuisia.



Ja mielestäni POJILLE oli kiva ostaa vaatteita; väriyhdistelmät olivat kauniimpia kuin tytöillä. Kouluiässä olevat pojat eivät yhäkään pue mitään hirviövaatteita vaan kauniita värejä kuten tummansinistä, punaista, valkoista... Tytölle olen käyttäny paljon poikien vanhoja vaatteita.



Rakastan poikiani... ja myös tyttöäni!

itseääni on viisi poikaa ja enempää lapsia ei ole tulossa.



Jotenkin jään miettimään enemmän sitä syntyykö tyttöjä tilastollisesti jo huomattavasti enemmän kuin ennen ja mistä se kertoo. Sanotaan, että tyttölapsia syntyy kun "ajat ovat huonot" tai sotatila.



Riutunut/ nälkiintynyt (laihduttava) nainen tekee hieman varmemmin tytön kuin pojan (poikia saa hyvin ravittu nainen), jotta ihmissuvun jatkuminen olisi varmempaa. Synnyttäjiksi tarvitaan paljon naisia, sen sijaan siitttäjiksi vain jokusia miehiä.

4 veljestä kaikki on äitimme kanssa tekemisissä.4 siskoista vain 1 on jopa puheväleissä ei muuta.



Äitimme ei todellakaan ollut hyvä äiti(hirviö suorastaan) mutta tuntuu että pojat on sen antaneet anteeksi...en osaa sanoa miksi?!?



Luulis että naiset haluaisi oikein päästä sisälle pojan/miehen maailmaan seuraamalla oman poikansa kasvua vauvasta mieheksi,onhan jo äidille tytön/naisen elämää koettu...mutta jokaisellahan on omat odotuksensa ja käsityksensä,olkoon niin :)

tosin mun lähipiirissä ei ole noin monia lisääntyjiä.



Itse toivoin vähän tyttöä, mutta sain pojan. Siinä vaiheessa, kun lapsi syntyi, sukupuoli tuntui aivan yhdentekevältä. Kun vauva vähän kasvoi, tunsin jo ylpeyttä POJASTA - tosin varmaan olisin tytön äitinä :) (aivan samoin olen tuntenut ylpeyttä siitä, että vauvani on iso, vaaleatukkainen ja hän on saanut hampaat myöhään, ja tuntisin varmasti yhtä naurettavaa ylpeyttä asioiden ollessa päinvasoin)



Olen saanut hirveästi onnitteluja. Tuntuu, että tuntemattomatkin ihmiset ovat liikuttuneet vauvasta. Asun pienessä kylässä, ja täällä monet kyläläiset ovat hirmu kiinnosuneita vauvasta. Tällainen huomio hämmentää, mutta ilahduttaa.



Ainakin oma poikani saa hellyyttä ja huomiota koko ajan. Ensimmäiset elinkuukautensa hän vietti sylissä, ja vielä näinkin liikkuvaisena on mielellään kainalossa. Joskus mietin, mahtavatkohan pulleat posket kulua kaikesta siitä suukkojen määrästä, joka hänen osakseen lankeaa.



Lahjoja en ole niin kauheasti saanut, mutten niin välitäkään. Emme tarvitse kovin paljon krääsää. Välillä tulee joku pieni kiva juttu, ja lapsihullu äitini ostelee paljon tarpeellista tavaraa.

ettei tuollainen tyttöjen suosiminen ole normaalia. Olen ihmetellen seurannut tätä tyttöjen paremmuuden ylistämistä lähipiirissä.



Numero 3: ihanalta kuulostaa poikasi sekä se miten hänet on otettu vastaan. Toivon samaa kaikille äideille!



ap