Aloilleen asettumisen vaikeus

Muutin juuri neljännentoista kerran viimeisten 15 aikana. Olen muuttanut mm. työn, paremman asunnon, päähän piston vuoksi, kerran miehen luokse, kerran eroon hänestä. Paikkakunta on vaihtunut muutaman kerran. Minulla on yksi kouluikäinen lapsi ja hänhän kärsii näistä muutoista, syksyllä menee neljänteen kouluun. Nyt koulunvaihto olisi ollut edessä joka tapauksessa, muutimme tai ei. Viimeisin muutto oli ehdottomasti oikea ratkaisu ja lapsellekin mieleinen. Mutta. Jo nyt näin äkkiä alkaa herätä ajatuksia, että mitä jos lähdettäis taas ensi kesänä, vaikka vain kesäksi, jonnekin ihan toisaalle. Tiedän, että niin ei saa edes ajatella. Ja silti se kiehtoo taas enemmän ja enemmän. En tajua itseäni. Kuitenkin olen kasvanut vakaassa ympäristössä ja ydinperheessä, en tiedä, mistä tämä asettumisen vaikeus tulee. Fuck.