Lapsi ihan kamala aina pari päivää isäviikon jälkeen

Normaalia. Sen siitä saa kun rikkoo lapsen perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Sen siitä saa kun rikkoo lapsen perheen. 

Joo ei se sen lapsen vika ole kun vanhemmat ei osaa elää miten ovat valinneet.

Niin, se lapsesi on teini. Ei enää pikkuinen. Teini-ikään kuuluu testailla kaikenlaista. 

Heittopussin osa ei ole helppo.

Itse olen erolapsi myös ja jossain kohtaa kielsin isäni kokonaan. Itselle tämä tapahtui yläasteella myös.

Mut sitähän sanotaan et kyl ne kaiken kestää ja nielee ja tottuu. Niinpä.

Ei uskalla näyttää isällään tunteita, vaan purkaa nesinuun. Onnittle itseäs. olet hänen luottovanhempi <3

Ajatelkaa nyt, että onhan se rankkaa lapselle ihan vaan vaihtaa kotia koko ajan, vaikkei mitään ongelmia olisikaan. Ei ihme että reagoi väsymystään ja pysyvyyden puutetta, herkässä iässä vielä.

Tietysti lapsi on kamala juuri isän luona oltuaan. Eihän syy voi koskaan olla naisessa vaan vika on aina miehessä jos on joku ongelma. Ainakin palstamammojen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen erolapsi myös ja jossain kohtaa kielsin isäni kokonaan. Itselle tämä tapahtui yläasteella myös.

Mut sitähän sanotaan et kyl ne kaiken kestää ja nielee ja tottuu. Niinpä.

AI, että väkisin vaan pitää olla yhdessä vaikka toinen ei enää kiinnosta pätkääkään ja riitaa kaikesta? Kunha ei vaan eroa. 

Ja lapsetko ei siitä jatkuvasta pskasta ilmapiiristä kärsi?

Oisko susta kiva muuttaa viikon välein, niinpä.. Minusta näissä tilanteissa pitäisi tehdä niin, että lapsella on yksi koti ja aikuiset vaihtelevat kämppäänsä sen mukaan, kumman lapsiviikko on menossa. Toki se on aikuisille hankalampaa ja kalliimpaa, koska tarvitaan kolme asuntoa, ellei expari sitten halua jakaa sitä sinkkukämppää myös vuoroviikoin. Mut lapsen etu ensisijaisesti, hän ei ole tilannetta valinnut! 

Voihan hän olla isänsä luona ihan samanlainen pari päivää ennen kuin tottuu.

Se on lapselle aina muutos siirtyä kodista toiseen, säännöistä toisiin sääntöihin, toiseen ympäristöön. Vanhemmat ovat aina samassa paikassa, samojen rutiinien äärellä. Lapset eivät. Ei se välttämättä helpotu ikinä, vaikka olisi vuosia eletty samalla tavalla. Se perseily voi siis olla ihan vaan tunnekuohua, teini-ikäinen kokee sitä jo muutenkin ikänsä puolesta. Sinun rooli vanhempana on ymmärtää ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Oisko susta kiva muuttaa viikon välein, niinpä.. Minusta näissä tilanteissa pitäisi tehdä niin, että lapsella on yksi koti ja aikuiset vaihtelevat kämppäänsä sen mukaan, kumman lapsiviikko on menossa. Toki se on aikuisille hankalampaa ja kalliimpaa, koska tarvitaan kolme asuntoa, ellei expari sitten halua jakaa sitä sinkkukämppää myös vuoroviikoin. Mut lapsen etu ensisijaisesti, hän ei ole tilannetta valinnut! 

Yläasteella oleva voi ihan hyvin jo pättää missä haluaa asua ja käydä tapaamassa toista vanhempaa millon siltä tuntuu. Ei sitä voi pakottaa enää kulkemaan  kahden viikon välein paikasta toiseen , jos ei itse sitä halua.

Not nyt oli kyllä niin huono, että et saa edes 0/5. En ota koko asteikkoa käyttöön ja annan vain 0/0.

Vierailija kirjoitti:

Se on lapselle aina muutos siirtyä kodista toiseen, säännöistä toisiin sääntöihin, toiseen ympäristöön. Vanhemmat ovat aina samassa paikassa, samojen rutiinien äärellä. Lapset eivät. Ei se välttämättä helpotu ikinä, vaikka olisi vuosia eletty samalla tavalla. Se perseily voi siis olla ihan vaan tunnekuohua, teini-ikäinen kokee sitä jo muutenkin ikänsä puolesta. Sinun rooli vanhempana on ymmärtää ja tukea.

Riippuu lapsesta. Omien kohalla ei oo ollu ongelmaa ja toinen muutti murkkuiässä kokonaan omasta halusta minun luo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen erolapsi myös ja jossain kohtaa kielsin isäni kokonaan. Itselle tämä tapahtui yläasteella myös.

Mut sitähän sanotaan et kyl ne kaiken kestää ja nielee ja tottuu. Niinpä.

AI, että väkisin vaan pitää olla yhdessä vaikka toinen ei enää kiinnosta pätkääkään ja riitaa kaikesta? Kunha ei vaan eroa. 

Ja lapsetko ei siitä jatkuvasta pskasta ilmapiiristä kärsi?

Ei, vaan vanhemmat muuttaa viikon välein, ei lapsi, joka kärsii muutenkin tilanteesta eniten, koska on kasvata, eikä aivot ole kehittyneet tarpeeksi. Alahan aikuinen ottaa vastuuta teoistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen erolapsi myös ja jossain kohtaa kielsin isäni kokonaan. Itselle tämä tapahtui yläasteella myös.

Mut sitähän sanotaan et kyl ne kaiken kestää ja nielee ja tottuu. Niinpä.

AI, että väkisin vaan pitää olla yhdessä vaikka toinen ei enää kiinnosta pätkääkään ja riitaa kaikesta? Kunha ei vaan eroa. 

Ja lapsetko ei siitä jatkuvasta pskasta ilmapiiristä kärsi?

Ja siihen sitten lapsen teit?

Meillä molempien lapset olivat aivan "räjähdyspisteessä" kun kotiutuivat toista anhemiltssn, oli pitänyt pingottaa ja olla vieraskorea ja sehän on raskasta. Onneksi nämä pettäjävanhemmat eivät juurikaan jaksaneet ottaa lapsia luokseen niin meillä perhe-elämä oli rauhallista ja lapset tyytyväisiä. Ei ole lapsen etu tuollainen matkalaukkuelämä jote ei ihme jos rassaa. Eiköhän aikuinenkin olisi raivona jos joutuisi ravaamaan kahden kodin väliä.

Ehkä lapsi viihtyisi paremmin isällään. Oireilee, kun joutuu takaisin äitin helmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei uskalla näyttää isällään tunteita, vaan purkaa nesinuun. Onnittle itseäs. olet hänen luottovanhempi <3

Tässä tapauksessa tämä on, ikävä kyllä, syy käytökselle. Mutta, ei se kivaa ole, vaikka syyn tietääkin.

En minä valinnut rikkoa lasten kotia. Yritin siitä viimiseen asti pitää kiinni. Olematta tyypillinen miestä morkkaava palsta mamma, tein ison virheen aikoinaan miehen, lasten isän valinnassa.

Toki tuon ikäinen saa valita asuinpaikkansa. Mutta isä on tärkeä, ja hänen kanssa yhteisiä kiinnostuksia. Haluaa kynsinhampain pitää siitä kiinni. Vaikka ymmärtää täysin itsekkin miksi sitten minulle päästelee kaiken paineen ulos.

Ja kurjaa syyllistämistä eroamisesta. En ikinä olisi halunnut tähän tilanteeseen, koen valtavaa epäonnistumista. Olen todella surullinen lasteni puolesta.

Mutta ikävä kyllä, meidän ydinperheessä ei ollut hyvä olla kenelläkään.