Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muitakin nykyajan "ylipsykologointi"?
23.07.2012 |
Eli siis, että kaikkeen on aina johdettavissa joku käsittelemätön trauma tai vaihe lapsuudessa? Esimerkiksi, jos joku ärsyyntyy kiljuvista lapsista, on selityksenä huonot kokemukset omassa lapsuudessa, eikä pysty siis sietämään "keskeneräisyyttä" (älkää selittäkö, av:lla tämä selitys tulee todella usein). Miksei voida vaan myöntää, että kyllähän se lasten kiljuminen tai vauvan itku sattuu korviin, vaikkei mikään lapsivihaaja olisikaan?
Tai jos joku ei halua lapsia, on syynä "huono äitisuhde ja kiintymyssuhteen puutos varhaislapsuudessa". No hei, kaikki ei vaan halua lapsia. Tämä koskee tietty vain naisia, miehellä on normaalia mikäli ei halua isäksi.
Ja jos joku paukauttaa viattomia ihmisiä hengiltä ostarin katolta tai leffateatterissa. Hän ei tietenkään ole vain paha ihminen, vaan yhteiskunnan säästötoimien uhri.
Pettäjä ei tietenkään petä sen takia, että on vaan heikko ihminen joka tarttuu houkutuksiin, vaan sen takia että hän "käy kasvamisprosessia ihmisenä ja eli kriisissä itsensä kanssa".
Kommentit (17)
Niitä ei kukaan keksi huvikseen eikä adhd-diagnoosiin riitä se, että lapsi on käytöshäiriöinen kusipää.
Kiitos ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten on kuitenkin nämä kyökkipsykologit jotka ovat jakelemassa diagnoosejaan joka toiselle vastaantulijalle. "Silläkin vois oikeesti olla adhd kun se on sellanen ja sellanen" olen kuullut tuollasen lauseen aika monesti ja käy vituttamaan joka kerta. Ja nämä siis diagnosoivat aikuisia tuttaviaan.
Niitä ei kukaan keksi huvikseen eikä adhd-diagnoosiin riitä se, että lapsi on käytöshäiriöinen kusipää.
Kiitos ja näkemiin.
En jaksa enää keskustella erään ystäväni kanssa, hän aina analysoi kaikkien tekemisiä, ei vaan jaksa.
Jotkut ihmiset vaan tekevät asioita, ei siihen tarvita syytä. Esim. lähipiirissämme paljastui pettämistapaus ja sitähän on jaksettu analysoida lapsuuden traumoihin asti.
Ei ihmiset tee asioita ilman syytä. Olen varmaan tällainen ylianalysoija, mutta ongelmatilanteissa on mielestäni rakentavampaa yrittää tiedostaa ja ymmärtää tapahtuneeseen johtaneet syyt. Ei muiden tarvii analysoida, vaan sen jolla "ongelma" on.Minä yritin aikani analysoida itseäni, mutta se on todellakin turhaa. Olen impulsiivinen elävä ihminen, en tarvitse tekemisilleni tai tekemättä jättämisilleni analysointia. En silti elä silmät lapuilla vaan nautin elämästäni, ei tarvitse aina analysoida.
2
Syyn toiminnallesi kerroitkin jo, olet impulsiivinen ja teet mitä mieleen juolahtaa tai sattuu huvittamaan. Ei se sen monimutkaisempaa ole ja olen samaa mieltä, ei tarvitse aina analysoida.
Viittasin siihen, että ongelmatilanteissa analysointi on rakentavampi lähestymistapa kuin kuitata asia sanomalla "mä nyt vaan satun oleen tällainen". Viittaamassasi pettämistapauksessa pettäjän olisi syytä tiedostaa siihen johtaneet syyt, mutta ei se lähipiirin asia ole. Jos vaikka tilaisuus olisi tehnyt varkaan, ei sen kummempaa analysointia tarvita.
kun nykyään ei juuri muuta tehdäkään, kuin kotidiagnosoidaan ja etsitään virheitä ja puutteita TOISISTA ihmisistä ja suureen ääneen esiinnytään päätelmien kanssa ihan missä vaan kahvipöydässä milloin vaan, hienotunteisuudesta, reiluudesta ja "tuntuisiko se itsestäsi hyvältä jos sulle tehtäisiin näin" -asenteesta viis! :(
Siis tyhmät ihmiset (olkoot kuinka akateemisia p*skantärkeitä mallikappaleita tahansa omasta mielestään) tekevät näin, mutta onneksi on hieman inhimillisempiäkin ihmisiä vielä olemassa, mutta harvassa ovat? Nykysaika ei todellakaan houkuta lisääntymään tänne, jos tätäkin käyttäytymismallitrendiä vähänkään enempää alkaa miettiä.
EI ole normaalia, että ärsyyntyy huutavista lapsista, kaikki ihmiset kokevat luonnostaan tarvetta lisääntymiseen ja ihmiset eivät luonnostaan halua satuttaa toista. Näihin asioihin on syy, ja se löytyy monesti sieltä lapsuudesta.
Eikö sulle annettu pienenä mahdolllisuutta toteuuttaa itseäsi, kun olet noin matalamielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aspergeria, ADHD:ta, keskittymishäiriötä jne.
Asperger oli joku itävaltalainen mäkihyppääjä tai alppinisti, mutta ilmeisesti se oli joku muu, kun siitä niin usein puhutaan. Googlaamallahan tuo selviäisi, mutta harhaluulot on joskus mukava säilyttää.
Noista kirjainyhdistelmistä olen vain sitä mieltä, että mieluummin ADHD kuin AIDS, kitaristilla useimmiten EHGDAE, vaikka tästä on tietysti monia variaatioita.
Miksei nykyään lapset saa olla vilkkaita tai vain kuritta kasvaneita, aina siihen löytyy joku diagnoosi. On totta että jotkut lapset oikeasti tarvitsevat sen diagnoosin, mutta kun nykyään kaikki täytyy diagnosoida. Tuntuu että nykyään se kuritta kasvanut on automaattisesti adhd-lapsi tai jotain. Ja komentaa ei saa kun pienellä Kirsikka-Wäinöllä on adhd...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiemmin ihan normaaleista asioista tehdään aina diagnoosi. Helppo esimerkki: ihminen on yksinkertaisesti aivan paska äidinkielessä, eikä osaa kirjoittaa yhdyssanoja tai muita täysin perusasioita oikein. Eiiii, LUKIhäiriöhän siinä on kyseessä, eikä siitä pidä huomauttaman.
Ja vaikka tämä ei kuulu aiheeseen, niin aiempiin viesteihin kommentti: olen kahden koululaisen äiti ja kyllä minua yleensä aina ärsyttää suorastaan helvetillisesti kirkuvat lapset kaikuvissa ruokatiloissa. Ei kiitos!!
En jaksa enää keskustella erään ystäväni kanssa, hän aina analysoi kaikkien tekemisiä, ei vaan jaksa.
Jotkut ihmiset vaan tekevät asioita, ei siihen tarvita syytä. Esim. lähipiirissämme paljastui pettämistapaus ja sitähän on jaksettu analysoida lapsuuden traumoihin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää keskustella erään ystäväni kanssa, hän aina analysoi kaikkien tekemisiä, ei vaan jaksa.
Jotkut ihmiset vaan tekevät asioita, ei siihen tarvita syytä. Esim. lähipiirissämme paljastui pettämistapaus ja sitähän on jaksettu analysoida lapsuuden traumoihin asti.
Ei ihmiset tee asioita ilman syytä. Olen varmaan tällainen ylianalysoija, mutta ongelmatilanteissa on mielestäni rakentavampaa yrittää tiedostaa ja ymmärtää tapahtuneeseen johtaneet syyt. Ei muiden tarvii analysoida, vaan sen jolla "ongelma" on.
En myöskään hirveän hyvin siedä meteliä, joten en mielelläni hakeudu esimerkiksi McDonaldseihin, missä on kaikuvassa tilassa paljon lapsia (ja meteliä). En inhoa lapsia, minulle rakkaiden ihmisten lapset ovat minulle todella tärkeitä. Jostain syystä kuitenkin minun naisena kuuluisi automaattisesti rakastaa kaikkia maailman lapsia ja haluta viettää aikaa heidän kanssaan.
Minun diagnoosini on tuttavapiirissäni ilmeisesti "kylmä lehmä" tai sitten "lapsuuden traumat ja huonon äitisuhde", riippuen tulkitsijasta. Miestäni ei tietenkään tulkita, vaikka hän on meistä se joka niitä lapsia ei missään nimessä halua:) Minulle on ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää aivan suuresti. Jossain kohtaa menee kyllä yli ja pahasti.
mutta kyllä muakin ärsyttää ylenpalttinen keittiöpsykologisointi. Ihmisen mieli on hiton monimutkainen asia, joten aika usein ulkopuolisten juoruilu menee pahasti mettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkeen löytyy diagnoosi
Kaikkeen löytyy trauma lapsuudesta tai joku muu syy
Kaikesta pitää ensin ylisuoriutua ja sen jälkeen masentua
On aspergeria, ADHD:ta, keskittymishäiriötä jne. Miksei voi vaan olla "vilkas lapsi" tai "kuritta kasvanut, pirullinen penikka" niinkuin mun lapsuudessa 80-luvulla? Ei ihme, jos nykyajan opet heiluu burn outin partaalla, kun lasta ei saa komentaa "kun sillä on joku diagnoosi, ei se tahallaan oo tollainen". No kuule, kyllä on.
En jaksa enää keskustella erään ystäväni kanssa, hän aina analysoi kaikkien tekemisiä, ei vaan jaksa.
Jotkut ihmiset vaan tekevät asioita, ei siihen tarvita syytä. Esim. lähipiirissämme paljastui pettämistapaus ja sitähän on jaksettu analysoida lapsuuden traumoihin asti.
Ei ihmiset tee asioita ilman syytä. Olen varmaan tällainen ylianalysoija, mutta ongelmatilanteissa on mielestäni rakentavampaa yrittää tiedostaa ja ymmärtää tapahtuneeseen johtaneet syyt. Ei muiden tarvii analysoida, vaan sen jolla "ongelma" on.
Minä yritin aikani analysoida itseäni, mutta se on todellakin turhaa. Olen impulsiivinen elävä ihminen, en tarvitse tekemisilleni tai tekemättä jättämisilleni analysointia. En silti elä silmät lapuilla vaan nautin elämästäni, ei tarvitse aina analysoida.
2
Alue: Aihe vapaa
ennen analysoin kaikkea, itseäni etenkin.
nykyään en jaksa. Koen olevani arvoitus itsellenikin ja sellaiseksi jään.
Syitä on etsitty, ihminen vain on niin arvaamaton.
Herkästi myös halutaan kategorisoida ja leimata. Esim. tuttavan lapsi oli kuulemma jo parin viikon iässä "niin HANKALA ja LEVOTON, lisäkisi TEMPERAMENTTINEN, niiin temperamenttinen"...minä en kyllä huomannut muuta kuin vanhempien oman hössötyksen.