Adjektiivipeli!

vihainen

kaksi

ruskea

juosta

kuuma

notkea

nukkua

pehmeä

äänekäs

korkea

nopea

maksa

Ojentaisitko maidon?

karhea

neliömäinen

lainata

Tämä tarina alkaa siitä, kun AV-mamma päätti lähteä kauppaan. Hän pakkasi vihaisiin vaunuihinsa kaksi lastaan ja porhalsi ulos. Heti ulko-ovella häntä vastaan pyyhälsi naapurin ruskea rouva, joka juoksi yhden lapsen päälle. AV-mamma tuohtui, muttei sanonut mitään. "Kirjoitan tästä illalla AV:lle. Siitäs saa."



Bussipysäkillä AV-mamma näki yksinäisen, kuuman lapsen, joka itkeä tihrusti lohduttomasti. AV-mamma katseli omaa notkeaa katrastaan, joka nukkui ympäri bussipysäkkiä. "Onpa hyvä, että omat lapseni saavat olla äitinsä kanssa. Kirjoitan tuosta rassukasta AV:lle. Toivottavasti hänen äitinsä käy siellä."



Kaupassa AV-mamma mietti, että hänen olisi ehkä pitänyt ottaa muistilista mukaan reissulle. Hän näki niin monta tapausta, josta olisi selvästi pitänyt kirjoittaa AV:lle. Hän näki pehmeän äidin, joka oli selkeästi liian äänekäs pystyäkseen huolehtimaan lapsestaan. Sen lisäksi hän kiinnitti huomiota korkeaan mieheen, jolla oli epäluonnollisen korkea maksa.



Kaupan kassa se vasta AV-postauksen aihe olisi ollut. Kassa huikkasi AV-mammalle muka iloisesti "Ojentaisitko maidon?". "Mitä tuokin karhea hupakko ajattelee! Minun täytyy avautua tästä..." Tuumasi AV-mamma, pakkasi ostoksensa neliömäiseen, kotoa tuotuun ostoskassiin, kippasi kakaransa rattaisiin ja lainasi kotiin.



Onnellisena siitä, ettei unohtanut yhtäkään kummallista ihmistä, joita bongasi, AV-mamma kirjoitti monen monituista paheksuvaa postausta palstalle ja oli äärettömän tyytyväinen päivän saavutuksiinsa.