Ostettiin miehen kotitalo - yhtäkkiä kylään pukkaa vieraita, jotka

Turha täällä palstalla on kitistä, vaan ryhdyt tuumasta toimeen ja sanot vierailijoille, että eivät ole enää tervetulleita. Sillähän siitä pääset.

Mika

päästätte heidät sisään?

Meille ei olisi mitään tulemista.

Ollaan kyllä kieltäydytty kutsuista ja keksitty tekosyitä, miksi meille ei voi tulla kyläilemään, jos ovat soittaneet etukäteen.



Eikä noista tietysti mitään haittaa ole ja periaatteessa voisi olla ihan ok tuttaviakin, mutta ei vaan tunnu "aidolta" kiinnostukselta meitä kohtaan.



Kyse on miehen sukulaisista (ei lähi-), jotka asuvat muualla Suomessa. Siksikin täytyy tietty kohteliaisuus säilyttää, eikä me muutenkaan olla mitän tylyttäjiä. Nuo sukulaiset ovat tottuneet käymään täällä miehen vanhempien luona. Nyt eivät käy miehen vanhempien luona (asuvat muualla) vaan tulevat meille. Minusta tämä on aika outoa.



ap

tässä talossa evakkoaikana muutaman kuukauden 40-luvulla. Kerran sunnuntaina pihaan tuli bussilastillinen väkeä, jotka kertoivat olevansa sukujuhlaporukkaa, joka päätti tulla tutustumaan, miten Elvi ja Martti aikoinaan asuivat 5 lapsensa kanssa kahta huonetta talostamme. Pitivät ihan itsestäänselvänä, että pääsevät koko 50 hengen seurue meille sisään katsomaan lastenhuoneen ikkunasta evakkoperheen maisemia. Pääorganisaattori oli hyvin tuohtunut,kun en suostunut joustamaan ja muutama nutturapää säesti, että entinen emäntä olisi tarjonnut heille kahvit eikä olisi kiellellyt.



Toisen kerran yllätin jonkun miehen videokuvaamassa pihassamme, kurkkimassa ikkunoista sisään kameroineen. Hänen mummonsa oli ollut talossa piikana joskus 19560-luvulla ja eläköidyttyään jäänyt asumaan pihapiiriin vuokralle. Mies oli kerran ollut mummolla pari viikkoa ja halusi nyt tehdä muistoistaan videon. Kun kysyin, että miten nimenomaan salin hopeakaapin kuvaaminen muistoihin liittyy, ei kunnon vastausta tullut.



Moni ajaa meidän pihaan ihan vain tullakseen kävelemään puutarhaan. Kun häädän pois ollaan ihmeissään, että asuuko täällä perhe, eikö tämä olekaan museo. No ei ole! Museoissa harvoin on trampoliineja pihassa.

Maalla eletään omalla tyylillä, ihmiset on reviirillään eläviä kissoja. Kun kerta ostitte miehen kotitalon, niin sitten tullaan sinne kylään. ei ne osaa mennä miehen vanhempien luo, niille pitää opettaa reitti. ja vaikka opettaisittekin, niin silti ne on enemmän sen talon tuttuja. Niin se vaan menee.



Hauskaa? No, joo - toisaalta...

joiden pihoihin suomalaiset kurvaa karjalaisbusseillaan :D



Mua äimistytti, kun mulle kerran esiteltiin valokuvia jostain venäläisestä rötisköstä, joka oli joskus vuonna pipo ollut jonkun esi-isän koti. Siellä venäläismummo istui vähän vaivaantuneen oloisena kodissaan ja suomalaiset lompsii sisään ja valokuvaa joka nurkan. Eikä ketään edes hävetä?!

Hämmentävää, mutta toisaalta en ihmettele. Ensinnäkin maalla tavat on vähän toiset, kuten joku jo sanoikin.



Toisekseen ymmärrän kyllä sen nostalgian, joka vanhoihin taloihin liittyy. Olen nyt isäni "siivellä" käynyt parina kesänä hänen serkkujensa luona, jotka asuvat suvun kantatilalla. Ilman isääni en kehtaisi mennä, eivät tunnistaisi minua, vaikka olisinkin ehkä tervetullut ja kun serkuista aika jättää, ei yhteyttä ole enää senkään vertaa, en tiedä kenelle talo sitten menee. Mutta jotenkin on ihana käydä katsomassa, missä isoisoisä perheineen aikoinaan eli ja minne isäni syntyi 40-luvulla.

yhteisöllisyyttä. Halutaan tuntea ihmiset ja elää yhteistä elämää, toinen toistaan auttaen ja tukien. Te olette varmaan jossain kaupungissa kasvaneet? Vierailijat tietysti pitävät itseään sellaisina ihmisinä, jotka ovat saaneet teidät tuntemaan itsenne tervetulleiksi, kun kerran teitä ei vieroksuta vaan halutaan ottaa teidät mukaan yhteisöön ja tutustua teihin. Se on tätä "koko kylä kasvattaa" -perinnettä, jossa ei killitetä ovisilmästä, kuka oven takana on, ja hiivitä sitten makkariin piiloon.

...jossa vierailin lapsena säännöllisesti vanhempieni mukana. Se on osa historiaani, mutta en ole koskaan käynyt siellä aikuisena. Olisi hienoa nähdä esimerkiksi, onko talon portaikko oikeasti sellainen kuin muistan, ja onko siellä oikeasti hissikuilu, jossa ei ole hissiä, kuten minulle lapsena kerrottiin (ja kiellettiin jyrkästi avaamasta ovea). Kyseessä on isäni lapsuudenkoti, jossa minäkin olen asunut ensimmäisen vuoteni. Tuskin tuntisin nykyisiä asukkaita, jos tulisivat kadulla vastaan, vaikka ovatkin sukulaisia.

yhteisöllisyyttä. Halutaan tuntea ihmiset ja elää yhteistä elämää, toinen toistaan auttaen ja tukien. Te olette varmaan jossain kaupungissa kasvaneet? Vierailijat tietysti pitävät itseään sellaisina ihmisinä, jotka ovat saaneet teidät tuntemaan itsenne tervetulleiksi, kun kerran teitä ei vieroksuta vaan halutaan ottaa teidät mukaan yhteisöön ja tutustua teihin. Se on tätä "koko kylä kasvattaa" -perinnettä, jossa ei killitetä ovisilmästä, kuka oven takana on, ja hiivitä sitten makkariin piiloon.

Kyse ei ole kyläläisistä. Nämä ihmiset eivät asu täällä, eivätkä ole koskaan asuneetkaan. Vierailevat loma-aikoina kylällä asuvien sukulaistensa luona. Silloin yleensä ottavat yhteyttä tai pyöräyttävät kyselemättä pihaan.

ap

ja ihmettelen, ettei tuo vieraileva porukka voinut olla sen verran hienotunteinen, että olisi kysynyt etukäteen, saako tulla vierailulle. Ehkä pelkästään asianosainen olisi voinut käydä siinä yhdessä huoneessa, jos asia olisi sovittu etukäteen? Ilmeisesti ihmiset eivät ymmärrä, ettei elämäntahti ole enää sellainen, että milloin vaan voi paukata paikalle.:) Vaikka nyt kuinka maalla oltais.:)



Itse haluaisin kovasti käydä entisessä mummolassani, jossa siis olen viimeksi käynyt alle kouluikäisenä ja joka sittemmin myyty.

Ihmisten tapaaminen yleensä piristää, pakko ei tietenkään ole ottaa vastaan! Lapsillekin kiva, jos kuulee tarinoita muilta ihmisiltä ja aikuisten keskustelua. Sanokaa, että käyvät vanhemmilla!

uudet omistajat, se on hyväksyttävä

ja ihmettelen, ettei tuo vieraileva porukka voinut olla sen verran hienotunteinen, että olisi kysynyt etukäteen, saako tulla vierailulle. Ehkä pelkästään asianosainen olisi voinut käydä siinä yhdessä huoneessa, jos asia olisi sovittu etukäteen? Ilmeisesti ihmiset eivät ymmärrä, ettei elämäntahti ole enää sellainen, että milloin vaan voi paukata paikalle.:) Vaikka nyt kuinka maalla oltais.:) Itse haluaisin kovasti käydä entisessä mummolassani, jossa siis olen viimeksi käynyt alle kouluikäisenä ja joka sittemmin myyty.

perheitä oli yhteensä 5 ja heidät majoitettiin "yhteiskeittiötiloihin". Tietty niihin huoneisiin olisi pitänyt päästä meidän salin ja kirjaston kautta eikä suinkaan sivuovesta, koska "jäi niin ihanat muistot siellä salissa leikkimisestä". Tosielämässä ovi salin ja muiden huoneiden välillä oli teljetty lukkoon, koska salin puolella asui silloisen omistaperheen tytär appivanhempineen, siellä ei todellakaan leikitty.

Ihmiset ovat yksinkertaisesti uteliaita ja itsekkäitä. He keksivät ties mitä tekosyitä, että pääsisivät katsomaan, millaista meillä on. Evakkoperhiden jälkeen täällä on tehty muutamakin kerran isot remontit, mutta kun mielessä on "se kukkatapetti, vieläkö se on jäljellä", niin ehkä ei kannata päästää lainkaan tuhoamaan muistojaan.

Ei sinne entiseen sukutaloon ole enää mitään asiaa, uudet omistajat, se on hyväksyttävä

Ei se kyllä näin mene. Ostettiin vaimoni kotipaikka ja vaimoni alkoholisoitunut veli muutti pois. Veljen juoppokaverit tulivat vanhasta muistista istumaan meidän olohuoneen sohvalle kaljakasseineen. Vaimo heitti heidät pihalle joten he vähitellen ilmaantuivat tulemasta. Hankalampia olivat muut naapurit jotka tulivat seurustelemaan ja juoruamaan. Heitä ei oikein ole kehdannut käskeä poiskaan. Yleensä ollaan lähdetty itse hoitamaan asioita jos heistä ei pääse muuten eroon. Naapurin lapset on ilmeisesti perhepäivähoidossa meillä kun ovat päivät täällä. Nykyisin tosin ollaan käsketty pois kesken päivän.

Vintille oli jätetty appivanhempien ja vaimon sisarusten tavaroita varastoon. Vintille saatettiin mennä penkomaan tavaroita ilmoittamatta kun sisäänkäynti oli eteisestä. Kaikki taloon tekemämme muutokset ruodittiin selkämme takana vääränlaiseksi, mitään ei olisi saanut muuttaa. Seuraavan talon ostan vieraalta.

niin kyllä harmittaa kun sen myin ja niin halvalla, mutta kun ei ollut ostajia, täytyi se jollekkin myydä pitkän odotuksen jälkeen...perh...