Kuvaile rasittavin/ärsyttävin/veemäisin työkaverisi.

ja häiritsee muiden keskittymistä. Itse olen tunnollinen enkä taukoile luvallista enempää. Oikeasti ottaa päähän kun työkaveri jakelee muille hommia kuin olisi joku pomo ja itse vaan notkuu. Jatkuva kiire ja työ sen luonteista että siihen pitää keskittyä ja tehdä huolella, niin ärsyttäähän se. Esimiehen tullessa paikalle tämä lusmuilija suoristaa ryhtinsä ja on tekevinään jotain. Ja puolen tunnin välein ramppaa röökillä, aina uuden seuralaisen vanavedessä, ihan kuin me muut ei huomattais että se käy jokaisen kans erikseen sauhuilla.

Eläkeikäinen matriarkka,muutosvastarinta, suosikeilleen ihana, inhokeille todella tyly. Ainoa jonka olen nähnyt työpaikkakiusaavan. Piti kaikki varpaillaan, (hänen tuomionsa eisaanut istua), kunnes jäi viimeinen eläkkeelle.

ärsyttävin on nuorehko virolainen neljän lapsen äiti jonka mielestä koko firman pitää pyöriä hänen perhe-elämänsä ympärillä.

Joka perkeleen päivä väännetään siitä miten hommat saataisiin Ritalle mahdollisimman helpoksi jne.

Myönnän et osittain hän ärsyttää koska kyseessä on taas yksi ulkomaalainen joka pääsee helpommalla kuin yksikään suomalaisista työntekijöistä.

Ylin johtokin tietää ongelman mutta kun kukaan ei kuulemma jaksa sitten sitä mesoomista,ruikutusta ja mikä pahinta se kuvotus itkee toimistossa avoimesti miten vaikeeta hänen elämä yksinhuoltajana on.

Tänäkin kesänä kaikki lapset on ollut virossa mut silti on vaan niin vaikeeta?

Tietää olevinaan kaikesta kaiken, on mielestään meitä nuorempia nopeampi ja tarkempi työntekijä. Siinä sitten saa sen jälkiä korjailla, kun pomo on tietenkin tän itsensä ikäisen naisen puolella ja me nuoremmat saadaan syyt niskoille tätin tekemättä jättämisistä. Nuolee vielä urakalla pomon persettä, vie lahjoja ja puhuu pomon kuullen, että miten työ on niin mukavaa. Meille muille sitten nurisee työtehtävien rankkuudesta... Huoh. Onneks seuraava työvaihe tehdään pomon silmien alla...onkin vaikeampaa lusmuta..eikä ainakaan ole niin nopea..kun kannattaa olla tarkka.

on parin pienen lapsen äiti, jonka elämässä ei ole mitään muuta kuin ne lapset ja se, mitä ne tekee.



Kyseinen henkilö on asiantuntijatehtävissä, mutta hän ei koskaan ota mitään kantaa mihinkään työasiaan, ei edes niihin, jotka hänen vastuulleen kuuluu. Ei tee mitään oma-aloitteisesti eikä ota mitään pikkuisenkaan ylimääräistä itse tehtäväkseen, jos ei pomo pakota. Palavereissa ei koskaan sano yhtään mitään.



Kaiken aikaa puhuu kuitenkin lapsistaan, erityisesti heidän vessa-asioistaan. Kertoo lounaalla aina yksityiskohtaisesti, miten taapero on eilen kakannut, tuliko pönttöön vai pottaan, mitä sitten tapahtui ja mitä se kullannuppu sanoi. Kertoo todella joka päivä nämä asiat ja kaikille. ylipäänsä kertoo kaiken yksityiselämästään ja odottaa, että se kiinnostaa kaikkia. Lisäksi on jatkuvasti poissa. Toki ihminen voi sairastella ja lapset voi sairastella, se on ymmärrettävää, mutta hänellä on aina kolmen päivän sairaus, sitten tulee päiväksi töihin, jonka jälkeen lapsella on kolmen päivän sairaus, jonka jälkeen tulee taas päiväksi tai kahdeksi, jonka jälkeen onkin taas kolme päivää pois. Meillä saa kolme päivää olla omalla ilmoituksella, joten koskaan ei tarvii lääkärintodistusta. Outoa on se, että aina tapahtuu paraneminen kolmen päivän jälkeen, jonka jälkeen alkaa uusi sairaus.



Jos pomo tai joku muu kysyy meiltä kantaa johonkin (olemme kollegoita), tämä ihminen ei koskaan sano mitään vaan odottaa, että minä kommentoin. Paitsi, jos kyseessä on joku ylimääräinen homma ja pomo kysyy, kumpi ottaisi tämän, tällä henkilöllä on heti selitys, miksi minun pitäisi tehdä se ja miksi hän ei voi.



Istuu joka päivä aamulla kolme vartti kahvilla, jonka jälkeen lukee netistä uutiset, jonka jälkeen lähtee lounaalle, jonka jälkeen tulee kolmen vartin kahvitauko, jonka jälkeen ehtiikin puoli tuntia tehdä töitä ennen kuin lähtee kotiin.

sit Anne voi tulla avautumaan päin naamaa, jos ongelmia on.

sit Anne voi tulla avautumaan päin naamaa, jos ongelmia on.

sellainen ryhmähengen ja tunnelman pilaaja kaikessa. Hän on marttyyri, jota sorretaan ja joka tekee eniten ja joka teki vuonna xxx tämän tehtävän näin, mutta joku toinen sitten sen muutti... Kaivaa kaiken aikaa vanhoja asioita esiin ja huokailee marttyyrinä, miten z ja y olivat ilkeitä, vaikka kumpikaan ei enää edes ole koko työpaikassa.



Mainostaa yhteistyötä ja vaatii sitä muilta mutta puukottaa aina selkään eli tekee juuri päin vastoin mitä on sovittu ja esittää pomolle ahkeraa ja tunnollista.



Ei tule kenenkään kanssa toimeen ja on vieläpä naisvihaaja. Ei tosin tule miestenkään kanssa toimeen, mutta naisia haukkuu aina puheissaan, miehiä harvemmin. Syyttää muita työntekijöitä ihan kaikesta pahasta, mitä maailmassa on.

Nuori vastavalmistunut, pätevän oloinen työntekijä paljastui yllättäen tumpeloksi, joka korjaa kokeneempien, mutta samalla tasolla olevien työkavereidensa töitä väärään suuntaan. Kuvittelee siis parantavansa, kun oikeasti tekee virheitä työhön, jossa ei niitä alunperin ollut.



Mietin vielä, miten tähän pitäisi puuttua – ainakin pomolle pitänee kertoa. Itse en ainakaan tykkää, että asiakas luulee minun tehneen työhön ne virheet. Olen sanonut hänelle asiasta yleisellä tasolla, en pyytänyt korjaamaan yksityiskohtia, koska en ole hänen esimiehensä, eikä mielestäni ole työkaverin asia kertoa, että toinen on tumpelo. En halua väliemme kärsivän, koska joudumme työskentelemään jatkuvasti yhdessä.

sit Anne voi tulla avautumaan päin naamaa, jos ongelmia on.

kyllä minuakin ottaisi päähän jos tunnistaisin itseni, sen takia että olen m#lkku :)

Luulee, ettei kiireisen liikkeen henkilökunnalla ole parempaa tekemistä kuin lajitella roskiaan (kyse ei ole edes räikeistä virheistä vaan tyyliin paperiroska onkin pahveissa jne.). Pomo painaa villaisella, meitä muita vituttaa. Siivooja on karski suustaan, hygienia ja jutut todella huonoja (joo, naispuolinen..). Asiakkaat säikähtävät välillä, kun akka katsoo asiakseen neuvoa jostain, mistä ei mitään tiedä. Är-syt-tä-vää!!!

Muut ovat joko epäpäteviä, tyhmiä, tai vain laiskoja velttoilijoita, jotka eivät tee mitään. Juoruaa vuorotellen jokaisesta jokaiselle, kohde vaihtuu sen mukaan kenen kanssa kulloinkin juttelee. Supattaa nurkassaan milloin kenenkin kanssa näitä juttujaan.

Tekisi mieli kävellä luokseen tällaisena hetkenä ja kovaan ääneen käskeä TEKEMÄÄN TYÖNSÄ sen ainaisen juoruilun ja muiden haukkumisen sijaan, johon oikeasti kuluu aika suuri osa työajasta.

Muut ovat joko epäpäteviä, tyhmiä, tai vain laiskoja velttoilijoita, jotka eivät tee mitään. Juoruaa vuorotellen jokaisesta jokaiselle, kohde vaihtuu sen mukaan kenen kanssa kulloinkin juttelee. Supattaa nurkassaan milloin kenenkin kanssa näitä juttujaan.

Tekisi mieli kävellä luokseen tällaisena hetkenä ja kovaan ääneen käskeä TEKEMÄÄN TYÖNSÄ sen ainaisen juoruilun ja muiden haukkumisen sijaan, johon oikeasti kuluu aika suuri osa työajasta.

Ikävä kyllä kaikilla työpaikoilla on ollut vähintään yksi tällainen. Lisätään listaan vielä äärimmilleen viety yliherkkyys sille, arvosteleeko joku tällaista valittajaa itseään.

Vaihdevuosi-ikää lähestyvät naiset saattavat olla ärtyisiä, kun taas sen yli päässeet ovat yleensä mukavia.

yritti pomotella uutta työntekijää eli minua, kun ei tässä onnistunut, sain huudot ja haukut asiakkaiden edessä. Seuraavan päivänä tuli mairittelemaan: "Siis eihän meidän välillä ole mitään. Jos kerrot pomolle, kyllä kerron sinustakin." Kerrot mistä? Tietenkin kerroin pomolle ja työkaverini sai varoituksen TAAS.. Ei ollut siis todellakaan eka kerta, kun tuollaista teki, mutta pois ei potkita ja hän tietää sen itsekin. Kun tuosta paskapaikasta pääsin pois, en ole kussutkaan kyseistä laitosta kohti, niin veti miinukselle tämä YKSI henkilö kys. paikasta.

joka ei tee enää juuri mitään ja viettää päivänsä avoimesti halveksien nuorempiaan. Hyvälläkin tuulella kerskailee menneillä saavutuksillaan (tuoreimmat 70-luvulta). Ei kuuntele ketään muuta, nakkelee niskojaan jos ei itse omasta mielestään tule tarpeeksi kuulluksi.

Luulen, että minä olen ärsyttävä työkaveri, ja tätäkin ketjua kun lukee, huomaan että tuohon minäkin syyllistyn: olen kohta 50 v keski-ikäinen, olen yh, puhun aina lapsistani, puhun omista asioistani ja kuvittelen että ihmisiä kiinnostaa ne tai minä, olen olevinani nuorekas ja kiva, olen aina äänessä, kuvittelen olevani hauska ja huumorintajuinen ja sanavalmis, istun pitkillä tauoilla, puhun rumasti jostakin tai kaikista, valitan esimiehen toiminnasta ja siitä, ettei minulla ole töitä tarpeeksi tai töitä on liikaa.

Muistelen miten ennen oli kaikki paremmin ja miten nuoruutta tai lapsuutta elettiin joskus dinosaurusten aikaan 70 tai 80 luvulla ja miten miehen sitä tai naapurit tätä.



Ja loputtomiin.



Onneksi minulla on oma työhuone, jonne voin välillä mennä muka töitä tekemään, vaikka todellisuudessa puhun vaan puhelimeen ja roikun netissä.



terveisin anne

on atk-vastuullinen ja toinen ihan tavis rivityöläinen. Tää tavis viettää suurimman osan ajastaan atk-gurun kopissa, vaikka muitakin töitä olis. Sit välillä käy otsa kurtussa ja tärkeenä omassa työpisteessään tekemässä jotain.



Kyllä niin vituttaa moinen lusmuilu, myös sen gurun, koska ei sekään saa mitään aikaan. Naispuolisen pomon suojatteja kumpikin, hohhoijaa!

"esimies", joka ei kuuntele yhtään muiden työntekijöiden mielipiteitä asiaan, vaikka pitäisi. Luuhaa hyllyjen välissä tekemässä ties mitä, kun asiakkaitakin pitäisi palvella. Muuten ihan mukava.



Ei minulle tuon kamalampaa työkaveria ole sattunut, vaikka ärsyttävää käytöstä onkin.

Hae ketju "tämmöinen kamala akka minulla on töissä".:)