Kuvaile rasittavin/ärsyttävin/veemäisin työkaverisi.

aiotko olla itse täti nelikymppisenä? aika menee nopeasti etkä ole loppuikääsi kaksikymppinen, nopea ja näppärä mimmi. Sorry vaan, totuus sattuu.

Tietää olevinaan kaikesta kaiken, on mielestään meitä nuorempia nopeampi ja tarkempi työntekijä. Siinä sitten saa sen jälkiä korjailla, kun pomo on tietenkin tän itsensä ikäisen naisen puolella ja me nuoremmat saadaan syyt niskoille tätin tekemättä jättämisistä. Nuolee vielä urakalla pomon persettä, vie lahjoja ja puhuu pomon kuullen, että miten työ on niin mukavaa. Meille muille sitten nurisee työtehtävien rankkuudesta... Huoh. Onneks seuraava työvaihe tehdään pomon silmien alla...onkin vaikeampaa lusmuta..eikä ainakaan ole niin nopea..kun kannattaa olla tarkka.

Istuu kahvilla aamulla ja päivällä sen 45 min ainakin. Sinä aikana nuolee ja mielistelee erityisesti miehiä. Nauraa honottavalla äänellä. Muistaa aina mainita että on ollut pari kuukautta esimiestehtävissä :D Jatkuvat yli-itsevarmuus ja itsensä korostaminen on niin rasittavaa. Pukeutuu ihaniin 80-luvun korkkareihin ja cowboy-tyylisiin paitoihin. Mustat hikisukat korkkareissa/ avokkaissa.



Vaatimattomuus kaunistaa!!!!

joka visioi suuria saamatta käytännössä mitään aikaan.



Käytännössä tulee aamulla myöhässä "kun piti lapset laittaa kouluun". Sitten "pitää yllä tiimihenkeä" jutustelemalla kahvikupin ääressä tunnin, sitten häslää sähköpostia ja häiritsee muita omilla jutuillaan "voi ei tämä viesti katosikin bittiavaruuteen!". PUHUU ITSEKSEEN KAIKEN TEKEMÄNSÄ, jotta vaikuttaisi tärkeältä ja tehokkaalta.

Kokouksissa istuu edustavana ja onkin lahjakas neuvottelemaan, mutta sitten onkin lounasaika ja siellä voi istua sen reilun tunnin. Sitten toimistolle kahville ja "voi hitsi kun tekis mieli pullaa, käydään ostamassa leipomosta". Sitten vähän töiden esittämistä pitkien henkilökohtaisten puheluiden sivussa, ja "pitää mennä kun lapsetkin on jo päässeet".

-esittää kiireistä ja tehokasta, vaikkei juuri mitään saa valmiiksi

-delegoi hommia muille, koska "on itse niin kiireinen"

-kirjoittelee post it-lappuja hartaasti, hoitaisi homman siinä ajassa jo itsekin

-"pomo lupasi mulle sitä, tätä ja tuota silloin kun..."

-soittelee lapsilleen tai miehelleen monta kertaa päivässä jotain ihan turhaa, kuten "mitä oot tehnyt"

-on pomolle mielin kielin

-nauttii parasta palkkaa

Mäkättää mulle jatkuvasti kaikista asioista, joita en ole osannut tehdä niinkuin HÄN olisi tehnyt. Mitään toimintatapoja ei saa muuttaa nääs.

valittamista.

puhuu itsekseen (kovaan ääneen), kiroilee paljon eikä sano kelleen kauniisti - edes vahingossa. Valittaa ja keljuilee kaikille, uusille työntekijöille kertoo miten HÄN on ollut talossa vuodesta -74 eli älä edes katso päin jne.



Eniten rasittaa tuo itsekseen puhelu, koita siinä tehdä inventaariota kun äijä laskee ääneen omaa sarkaansa...

Oli ollut jossain firmassa just jostain 70-luvulta mutta se meni konkkaan. Aina hän muistuttaa kuinka siellä tehtiin niin ja näin eikä ollut tällaisia ongelmia kuin nyt. Tämän kaiken hän valitettavasti joutuu puhumaan itsekseen kun kukaan ei kuuntele.



Miellä on myös kunnia saada nauttia hänen hehkeän puolisonsa vierailuista miehensä työpaikalla. Tuntuu siltä että mies on valehdellut vaimolleen että omistaa koko firman kun rouvalla on niin mahtipontiset elkeet.

50v mieshenkilö, joka osasi kyllä paljon ja haali itselleen paljon erityistehtäviä. Salasanat ja tarvittava aineisto on vain hänellä. Sitten kun deadline lähestyi, niin jäi pitkälle sairaslomalle. Kerran tämä olisi ollut ymmärrettävää, mutta kun sama toistui joka vuosi! Ja koko homma seisoo ja/tai muut yrittää raapia aineistoa uudelleen muualta kasaan ja tehdä käsin, kun koneellekaan ei pääse ja kun miestä ei tietenkään saa kiinni...

joka visioi suuria saamatta käytännössä mitään aikaan.

Käytännössä tulee aamulla myöhässä "kun piti lapset laittaa kouluun". Sitten "pitää yllä tiimihenkeä" jutustelemalla kahvikupin ääressä tunnin, sitten häslää sähköpostia ja häiritsee muita omilla jutuillaan "voi ei tämä viesti katosikin bittiavaruuteen!". PUHUU ITSEKSEEN KAIKEN TEKEMÄNSÄ, jotta vaikuttaisi tärkeältä ja tehokkaalta.

Kokouksissa istuu edustavana ja onkin lahjakas neuvottelemaan, mutta sitten onkin lounasaika ja siellä voi istua sen reilun tunnin. Sitten toimistolle kahville ja "voi hitsi kun tekis mieli pullaa, käydään ostamassa leipomosta". Sitten vähän töiden esittämistä pitkien henkilökohtaisten puheluiden sivussa, ja "pitää mennä kun lapsetkin on jo päässeet".

mutta eikö tää ala käymään vähän henkilökohtaiseks..?



Ihan vaan mietin..

joka tietää aina kaiken kun 70-luvulla hän on hoitanut paljon isompia toimeksiantoja kuin mitä me voidaan edes ikinä kuvitella ja ollut johtoryhmässä vaan fiksuutensa takia vaikkei ollutkaan jäsen...päläpäläpäläpälä....

Usein kun ohitan hänen työpisteensä otan puhelimen mukaan ja olen puhuvinani niin ei jää ansaan.

Työnjohtaja joka on kaikille työntekijöille työmaalla mielin kielin, mutta jokainen kehu sisältää selän takana jonkun ikävän kommentin. "En mä sille viittiny sanoo.... Mutta"

Oon nyt katellu tyyppiä vajaa vuoden. On kiva, että levitellään hyvää mieltä ja aluksi se tuntui hyvältä.

Nyt en purematta niele enää kehuja. Tuo kääntyy aina itseä vastaan, jos on kiero ja ajattelee vain itseään. Haluaa, että on pidetty, mutta sit samalla kyllä juotuaan ikävähköön sävyyn siitäkin tyypistä josta kehun sanoi.

Sit sellasta pientä piilokettuilua välillä. Siis luulee varmaan, että en tajua. 👌🏻😂 Voi kyllä tajuan ja niissä on se ikävä puoli, että niitä jää miettimään pidemmäksi aikaa.

Olkaa rehellisiä. Pitää uskaltaa johtaa. Kaikkia EI VOI MIELLYTTÄÄ eikä pidä. Muuten kusee omaan nilkkaan.

Terkkuja Mikalle