Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimia jaksaa kun 3:s lapsi tulossa pienellä ikäerolla?
27.01.2006 |
Kaksi ensimmäistä lasta suunniteltuja, tämä kolmas ns. vahinkoraskaus. Olen aivan rättiväsynyt nyt kun olen raskaana ja koitan selviytyä kahden pienen kanssa arjesta. Raskaana ollessa olen kaiken aikaa tod. huonolla tuulella, samanlainen mieliala kuin ois menkat alkamassa. Sitä mielialaa 9kk, voi itku:( Sen tiedostaa, mutta sille ei voi mitään, sama ollut edellisissäkin raskauksissa.
Olen masentunut kun tunteet ovat niin ristiriitaiset. Pitäisi olla iloinen ja olenkin välillä, välistä ryven epätoivon syövereissä juuri tämän jaksamisen ja kaiken kanssa. Mies ei paljon kotitöihin osallistu, joten ne jää minulle lähes kaikki. Tuntuu että voimat on aivan loppu.
Onko muita pienille ikäeroilla useammasta lapsesta hengissä ' selvinneitä' ?
seuraavia kommentteja ei tarvitse sitten kirjoitella, anna adoptioon, tee abortti, mitäs läksit lälläslää jne. En anna adoptioon enkä tee aborttia. Jos muita neuvoja, otan mielelläni vastaan.
Kommentit (16)
ap.
Vierailija:
vielä joku kuukausi niin lapset leikkivät paljon kahdestaan ja sulle jää aikaa hoitaa vauvaa, eli lasten hoito helpottuu näiden kahden isomman kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli esikoinen 1v5kk ja kakkonen 3kk vanha kun aloin odottaa kolmatta. Lohdutukseksi, oli niin mukavaa saada kolmas heti perään, vaikka vahinko olikin, että neljäskin tehtiin heti samaan syssyyn.
ap.
Vierailija:
Auttaisiko asiaa, jos esikoinen olisi vaikka pari-kolme päivää viikosta päiväkodissa? Vai onko tämä ajatus teillä mahdottomuus?
Pelkäsin oman jaksamiseni puolesta. Kun vauva stten syntyi ja arki alkoi, niin välillä olin tosi väsynyt; yövalvomiset otti koville, kun päivällä oli normaali kotihommat kerhoon viemisineen 2 isomman kanssa ja vauva siinä vielä mukana. Mieskin töiden takia paljon reissussa.
Nyt olemme jo ' voiton puolella' kun nuorin on 1 v. Yhdessä mieheni kanssa olemme tästä kaikesta selvinneet ja se jopa vahvistanut avioliittoamme; meillä kun sukulaiset on satojen kilometrien päässä, joten kahteen pekkaan ollaan tässä sumplittu.
Lapset on ihania ja kaiken sen väärtejä. Jos väsyt, niin älä pelkää hakea kotiin apua. Sitä varmasti saat. Väsyneenä kun kaikki kaatuu päälle eikä sitä ' putkea' jaksa kovin kauaa. Ei äitikään mikään robotti ole.
Voimia sinulle ja onnellista loppuodotusta. Pidä itsestäsi hyvä huoli; olet monelle korvaamaton!
Meilä kolme poikaa tuli 3 vuoden ja 2 kk ajassa kaikki raskaudet toivottuja, samaan ajanjaksoon miehen ja minun opiskelut. Nyt kun aikaa mietti ihmettelen kuinka silloin jaksoi, mutta ei se silloin tuntunut niin raskaalta asiat meni omalla painollaan. Nyt sitten syntyi neljäs lapsi nuorin tällä hetkellä vajaa kuusi, eli tämä aika noiden 3 lapsen jälkeen meni toipuessa, opiskelut on saatu päätökseen ja elämä hymyilee. Päivääkään en vaihtaisi pois. Voimia sinulle kyllä sitä ihmeesti jaksaa ja pärjää kun ei ole vaihtoehtoja. Muista kuitenkin itsekin levätä ja pyydä apua tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha sanoa, että hyvin se menee, älä hätäile. Lukekaapa rouvat vähän lehtiä, niin voitte todeta, että aina ei mene hyvin. Kaikki ei jaksa, ja jotkut päätyy aika kaameisiin tekoihin väsähdettyään.
Abortti poissuljettu?
Mies osalliseksi perhe-elämästä?
Perhetyöntekijä auttamaan?
Itselläni on kolme lasta.Kaksi lasta ihan peräkkäin vuoden ikäerolla.En olisi todellakaan jaksanut kolmatta ihan putkeen! Mun mielestä OMA jaksaminen menee kaiken muun edelle,ehdottomasti.Olin niin väsynyt,nääntynyt ja laihduin valtavasti.Jos kolmas olisi tullut perään olisin varmasti haihtunut planeetalta ;).En tietenkään kannusta tekemään aborttia se on iso päätös,mutta jos teillä on vielä 2 pientä.
Ymmärrän sun fiilikset täysin.Kahden pienen kanssa vielä pärjää,mutta kolme....
Voimia ja haleja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, viesteistäsi saa sen kuvan, että todella yrität itse pärjätä omin voimin ilman miestäsi, joka ei tee kotihommia eikä anna sinun hankkia apua koska rahaa menee. Kyllä se ukko on saatava tajuamaan, että sä et millään voi jaksaa tehdä kaikkea eikä tarvitse yrittääkään ihan voimien rajoilla jatkuvasti toimia. On hyvä, että tiedostat ajoissa mitä jaksat mitä et, mutta asiat pitää myös pyrkiä järjestämään niin että jaksat - esikoinen hoitoon, apua kunnan perhetyöntekijältä, mies kotitöihin jne. mikä teillä sitten parhaiten toimii.
meillä sama tilanne. kahteen ensimmäiseen raskauteen on tarvittu piikkejä ym. mutta tämä kolmas sitten paukasti ihan luomusti ja nuorimmainen kun on vasta 6kk.
Pelottaa eniten oma jaksaminen kun on nyt jo väsynyt.. koliikki ja muuta kivaa...
No sitten on tämän perheen lapset tehty. ja yritän kumminkin nauttia tästä raskaudesta vaikka surettaa kun menee vähän " ohi" . pitää keskittyä täysillä kahteen lpseen kotona ja sitten tähän mahaan...
sekavaa mutta taidat ymmärtää asiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta, kaksi viimeistä pienellä ikäerolla. Alku oli helppoa, vauva oli helppo ja tyytyväinen. Sitten oli vaikeampaa, kun alkoi jo liikkua ja osasi vaatia huomiota, se kun oli toisilta pois. Sylissä oli välillä ruuhkaa.
Nyt nuorinkin on jo 4, enkä päivääkään vaihtaisi pois.
Olet varmaan kertonut miehellesi, että olet väsynyt ja pahalla mielellä? Jos et, niin kerro hänelle ja pyydä häntä auttamaan.. Jos miehesi vaikka veisi isommat lapset aina illalla ulos, niin saisit levätä hetken ihan rauhassa ja tehdä vähän vaikka niitä kotihommia..
Jos miehesi ei ole sen oloinen, että ulkoiluttaisi lapsia, etsi vaikka MLL:n hoitaja, sellainen jonka kanssa kemiat käy yhteen. Hän voisi sitten vaikka ulkoiluttaa lapsia ja tarvittaessa sitten kun kolmonen on syntynyt, olla apuna.. Tämä siis tietysti, jos rahaa liikenee.. Muussa tapauksessa sitten kunnalta/kaupungilta kodinhoitajaa kyselemään..
Kyllä se siitä, olet vielä myöhemmin tosi iloinen tosta vahingosta! Itse en ole kokenut vastaavaa, meillä vaan kävi niin, että pikkukakkosen sijasta tulikin pikkukakkoseT, eli vilinää oli ja on meilläkin.. =)
Tsemppiä! Ja hankihan itselles nyt heti kunnolliset vitamiinivalmisteet, että pysyt mahdollisimman virkeänä ja terveenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin todella väsynyt kaikkeen, vauva kun piti herillä paljon myös yöllä. Mutta niin vain siitä selvisin ja kolmannen syntymän jälkeen olen kuin toinen ihminen, jaksan hoitaa kolmea pientä nyt mutta odotus aikaan ne kaksikin tuntui ylivoimaisella. Kyllä sinäkin selviät, laahusta päivä kerrallaan äläkä vielä murehdi tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, sitä kokemuksen tuomaa varmuutta, jolla sitä kolmatta hoiteli. Siitä nauttii ihan eri tavalla, eikä muistele oppaiden ohjeita, vaan oma tyyli on jo löytynyt.
Onnea ja jaksuja!
Eniten ahdistaa tämä raskausajan jatkuva väsymys ja kärttyisyys. Kärsin siitä itse ja muutkin saavat osansa kun ei pinna kestä pienintäkään. Kuvittelin että nämä 2x9kk kun olin pahalla tuulella, että ne oli viimeiset. Henkisesti ja fyysisestikin raskasta.
Esikoinenkaan ei ihan vielä ole kerhojen aloittamisiässä, mutta vauvan synnyttyä on. Pitäisi vielä jaksaa yöt valvottuaan kuskailla kerhoon jne. Mä ihmettelen miten tästä voi selvitä yleensä, tuntuu että kun nämä kaksikin pientä kerralla on, niin kädet on täys työtä eikä omaa aikaa oikein jää.
Esikoinen on alusta asti ollut todella tempperamenttinen ja on kovasti mustasukkainen kaikesta nuoremmalle veljelleen. Yhtä läpsimistä ja tönimistä on heidän yhteiselonsa. Ja pienempi huutaa, ja minä komennan ja yritän ohjata pois kiellettyjen juttujen parista jne.
Hyvä silti lukea että on muutamia selvinneitäkin! Antaa uskoa!
t.ap
vielä joku kuukausi niin lapset leikkivät paljon kahdestaan ja sulle jää aikaa hoitaa vauvaa, eli lasten hoito helpottuu näiden kahden isomman kohdalla.