Lue keskustelun säännöt.
Haluan rikkoa erään myytin!
21.01.2006 |
Minä olen karvaasti kokenut, ettei siitä ole mitään hyötyä jos on useita kumppaneita ennen vakiintumista. Nyt haluan perustella miksi.
Aloitin nuorena hyvän suhteen, joka oli monilla tavoin tyydyttävä. Mutta aina puntaroin tätä yhteiskunnassa vallalla olevaa käsitystä siitä, että pitää kokea paljon ja elää railakas nuoruus ennen vakiintumista. Siitä tuli minulle oikeastaan pakkomielle. Niinpä sitten jätin kumppanini ja aloin " elää" elämääni. Tapailin useita miehiä, aloitin useita seksisuhteita ja lyhytaikaisia seurustelusuhteita. Olin eri ikäisten, erimaalaisten, eri kokoisten ja - näköisten miesten ja naisten kanssa. Kokeilin kaikenlaista seksin saralla ja hurvittelin useita vuosia.
Nyt olen vakituisessa suhteessa hyvän miehen kanssa. Mitä ihmettä voitin noilla hurjasteluillani? Olen tuntenut paljon tyhjyyden tunteita lähtiessäni aamulla jonkun miehen luota. Seksikokemukset ovat unohtuneet - ihan kivaahan on saattanut toki olla, mutta ei mitään elämää suurempaa. Yhden seksitaudin olen saanut, monta kertaa olen pelännyt olevani raskaana. Monta kyyneltä olen vuodattanut ja monet miehet olen saanut itkemään. Lisäksi kääntöpuolena on se, että jotkut seksikokemukset ovat absoluuttisesti olleet aika hyviä (on ehkä johtunut sen hetkisistä tunteistani, humalasta, sopivasta elämäntilanteesta, milloin mistäkin) ja nykyisin saatan joskus huonoina päivinä verrata miestäni noihin seksikokemuksiin. Samalla tiedän, että ne seksikumppanit olisivat mitä kelvottomimpia kumppaneita eivätkä millään tavalla nykyisen mieheni veroisia. Joskus myös nämä seksikumppanit saattavat tulla kaupungilla vastaan tai joku tuttu muistuttaa minua " Ai niin sulla oli senkin kanssa suhde" .. siis kaikenlaista epämiellyttävää.
Summa summarum. MITÄ HYÖTYÄ näistä hurjasteluista on? Olen 100% varma siitä, että elämäni nykyisen mieheni rinnalla olisi yhtä ja ja jopa vielä enemmän tyydyttävää, jos kaikki nämä seikkailut olisivat jääneet tekemättä. Miksi ihmeessä yhteiskunta painostaa ihmisiä sellaiseen?
Kommentit (5)
ja voimakas tunne siitä, että jos olisin nuorena vakiintunut, niin jotain olisi jäänyt kokematta. Nyt kun olen kaiken kokenut, on takki ihan tyhjä. En todellakaan koe, että seksihurjastelut ja ne yli 20 yritystä seurustella ja rakentaa suhdetta jonkun kanssa ovat minua jotenkin henkisesti kehittäneet. Päinvastoin. Vasta nykyisessä suhteessani olen kasvanut ihmisenä ja oppinut oleellisia asioita elämästäni. Edellisen kerran yhtä paljon olen kokenut ja saanut irti ihmissuhteesta on ollut sitten sen nuoruudenrakkauteni kanssa.
Te, jotka olette edelleen yhdesssä nuoruudenrakkautenne kanssa: Nauttikaa täysin rinnoin elämästänne ja kumppanistanne. Ruoho EI OLE vihreämpää aidan toisella puolella!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mulla ei aivan huimasti ollut kumppaneita ennen miestäni, mutta muutama kuitenkin. Hyvä puoli on se, että tiedän löytäneeni " sen oikean" - niitä " panokumppaneita" ei olisi pahimmassa painajaisessakaan voinut kuvitella seurustelukumppaniksi, puhumattakaan aviomiehistä. Mutta seksi oli hyvää ja siitä on ihan hyvät muistot - toisin sanoen ei kaduta.Vierailija:
jättänyt näitä yhden illan juttuja tekemättä, niin voisin olla siinä uskossa, että miehelläni on jotenkin isokin muna.. nyt tiedän valitettavasti paremmin :(
Kaihoisi jotain, minkä nyt _tietää_ olevan puppua. Se on se ero.
Mun elämä olisi ihan kamalaa, jos olisin edelleen nuoruudenrakkauteni kanssa. Eläisin viinaan menevän petturin kanssa. Tai jos olisin ensimmäisen pidemmän seurustelukumppanin kanssa, eläisin puutteessa, koska mieheni minikikkeli ei tyydyttäisi mua. Sen sijaan olen rakastunut kaikin puolin uskomattomaan mieheen, rakastajaan ja isään, jonka löysin vasta monta miestä kokeiltuani. :)
tosi kivat ja hauskat muistot.