Milloin on aika lopettaa koira vanhus?

Tällaista mietin..turhaanhan sitä enää on miettiä, tehty mikä tehty..silti mietin. Olisinko sittenkin voinut pitää rakastani vielä hetken? Onko kuitenkin lopettaa koira hetkeä liian aikaisin kuin liian myöhään?

Vaikka se raskasta onkin, pitää ihmisen pystyä päättämään milloin lemmikin on aika nukkua pois.



Vapauttaa kivuista ja vaivoista.

Oli siis kanssa noita vaivoja, kankeutta, mutta söi hyvin ja nautti olostaan/elostaan. Söi kuitenkin jo nesteenpoistolääkettä ja oli selvä vanhus. Sitten sai kohtauksen, josta ehkä olisi voinut toipua mutta sekä eläinlääkäri että vanhempani olivat yksimielisiä, että kärsimykset vain lisääntyvät ja seuraava kohtaus aivan nurkan takana. Kohtauksen jälkeen ei siis kyennyt kävellä ja oli paljon kipuja, mutta jollakin lääkkeellä varmaan olisi saatu taas "kuntoon".

kun sille on tiedossa vain lisää kärsimystä ja liikkumisvaikeuksia. Teit aivan oikein. Kipulääkkeilläkään olevasta koirasta on vaikea tietää, kokeeko koira silti kipua, jolloin mielestäni lopettaminen alkaa olla järkevää, koska lääkkeiden syöminen rasittaa mm. koiran maksaa, eivätkä koirat tai kissat kipua välttämättä näytä, joten kipulääkkeen oikea annostelu voi olla vaikea päätellä. Kivuista kärsivä eläin taas voi olla vaarallinen, koska se puolustautuu puremalla.



Minä pidän elämästä lähtöä eläinlääkärillä kauniina ystävän tekona. Kunpa ihmisellekin suotaisiin sellainen mahdollisuus.



t koirankasvattaja

Vanhan on jo vaikea mennä makuulle nivelrikon takia ja kulkee perässä koko ajan epävarmuuttaan. Kipuja on selvästi välillä, vaikkei koira niitä aina näytä. Kuulon ja näon huonontuminen eivät niinkään elämäänsä haittaa, vaikka ne ovat tosiasioita. Yleinen innokkuus on vähentynyt, mutta kuitenkin elämänhalu on suuri, samoin välillä koiran halu tehdä entisiä juttujaan, ja se tekee asian vaikeaksi.

Yhden koiramme lopetus kävi niin, että koira lähti iloisena eläinlääkäriin ja itsekin keskityin ajattelemaan että nyt vain tutkitaan. Jälkeenpäin tuntui siltä, että se oli koiralle paras tapa. Se tosin oli sairas, ja tämä on vain vanh, se on hankalinta. Varmaankin on silti niin, että ihmiset lopettavat koiransa ennemminkin liian myöhään kuin liian aikaisin.

Vanhempani taas tekivät lopettamispäätöksen lapsuudenkodissani liian myöhään. Ymmärrän isäni ratkaisun, vaikka se olikin itsekäs ja mielestäni väärin. Koiramme oli isälle lähes samanveroinen, kuin me tyttäret. Kun isä lopelta suostui kutsumaan eläinlääkärin antamaan viimeisen piikin, oli koiramma kärsinyt jo muutamia viikkoja. Ei enää syönyt, teki tarpeensa sisälle ja oli alakuloinen. (vaivana oli ainakin vaikea sokeritauti, johon lääkkeet eivät enää tepsineet)

Minusta kriteeri ei ole kunto eikä ikä vaan ennuste.

Ei ikä, jos kunto on hyvä. Ennusteesta samaa mieltä, jos edessä vain kipua ja kärsimystä,ei luopumispäätöstä saa pitkittää..se luopunminen on hyvin, hyvin raskasta!!

Meillä sakemanni oli vajaa 10-vuotias, kun yhteen nisään kasvoi ensin tennispallon kokoinen paukama ja myöhemmin lähes jalkapallon kokoinen.



Muuten koira oli terve ja iloinen, toki allergiasta johtuen korvat oli aina ongelma. Eläinlääkäri kertoi, että leikkaus ei välttämättä auta vaan syöpä voi olla levinnyt muualle.



Päätimme lopettaa koiran, kova paikka, mutta sen yli pääsi. Hautasimme koiran puutarhaamme ja istutimme kauniin pensaan haudalle.

Meillä aikanaan rakas tanskandoggi, ei ollut edes mikään vanha vaan 9v kun samalla viikolla sekä maksa että munuaiset pettivät. Lääkkeistä ei mitään apua, pissat tuli milloin vain ja kävely oli kauheaa katsottavaa:( Kutsuin eläinlääkärin kotiin lopettamaan kärsimykset ja koira nukahti syliini jo esilääkityksen jälkeen, eli sydän veti ihan viimeisiään:( Samoin hevoseni joka oli jo 28v ja jolla alkoi tulla selkävaivoja jotka suorastaan halvaannuttivat sen. Ajattelin että niin hyvän ystävän en tahdo kärsivän, elämänsä loppuun oli minua palvellut kauniisti. Eläinlääkäri tuli omalle tallille piikittämään. Jos tuon asiatn yrittäisin pukea sanoiksi niin ajattelen, että rakkaalle lemmikille on aina sen velkaa, että tarjoaa asiantuntevan hoidon niin terveydessä kuin sairaudessakin, ja jos kipua aiheuttavaan sairauteen ei ole parannusta, silloin on velkaa lempeän kuoleman.

sivulliset näkee eläimen kärsivän.



Seurasin naapuria jonka olisi pitänyt tehdä lopettamispäätös kolme neljä kuukautta jopa vuosi ennen kuin koira kuoli itse kotiinsa.



Liikkuminen vaivalloista, hengitys vaivalloista ja rohisevaa, sydänlääkkeitä söi, kuuro koira ja ilmeisesti lähes sokeakin. Turkistakin näki että kunto on huono, harventunut karvapeite. Ulostamisvaikeuksia oli. Pissavahinkoja tuli sisälle.



Eläinlääkärillä käytti ahkeraan. En ymmärrä miksi eläinlääkärit eivät sano suoraan että tämä eläin pitäisi lopettaa ja päästää kärsimyksistään.

Meillä sakemanni oli vajaa 10-vuotias, kun yhteen nisään kasvoi ensin tennispallon kokoinen paukama ja myöhemmin lähes jalkapallon kokoinen.

Meillä sakemanni oli vajaa 10-vuotias, kun yhteen nisään kasvoi ensin tennispallon kokoinen paukama ja myöhemmin lähes jalkapallon kokoinen.

Koira oli ihan iloinen ja terveen oloinen, mutta ei tietenkään mitään lenkkejä pystynyt tekemään... lähes jalkapallon kokoinen on nyt vain arvio; kyllä se sisällä pystyi ihan kulkemaan.

Mä pohdin aivan samoja asioita nyt. Oma seniorini täyttää sunnuntaina 13 ja olemme jo saaneet muutaman vuoden lisäaikaa. 2,5 vuotta sitten hänelle tuli kohtauksia joissa tärisi ja jalat menivät alta.. Epilepsialääkityksestä ei ollut apua ja tilanteen pahetessa olin jo päästämässä irti. Ell oli kuitenkin sitä mieltä, että koitetaan vielä kortisonia josko sillä saisi vaikka muutamia kuukausia lisäaikaa.



Tämä auttoi. Yhtään kohtausta ei ole näiden vuosien aikana tullut. Mitä ilmeisemmin murullani on jotain, joka heilauttaa verensokereita: insulinooma tai muita kasvaimia.



Kaikki on siis ollut hyvin ja koira virkeä kuin pentu kaikki nämä vuodet. Maanantaina oireet palasivat ja nyt odotellaan auttaako lääkkeen nosto mitään. Olen yrittänyt totuttautua ajatukseen, että aika on rajallinen ja palvelus täytyy tehdä..



Mutta ymmärtänette varmaan, ettei sen tekeminen ole koskaan helppoa ja varsinkin tällaisessa tilanteessa kun kertaalleen on ollut valmis päästämään irti ja sitten "saattohoito" kestääkin vuosia. Että, jos tilanne vielä muuttuisi.



Mitään tutkimuksia tai muuta ei enää tehdä, sen olen päättänyt. Kaikki diagnoosit ovat kuitenkin yhtä fataaleja, on turha kiusata sellaisilla. Jos tilanne ei muutu normaaliksi ja muru piristy, ei muuta vaihtoehtoa ole. Tiedän sen, mutta kuitenkin toivoin vielä.



Itkettää.



-Elsa

vaiheessa käytitte koiraa eläinlääkärillä? Nyt tekstistä saa kuvan että vasta kun se kasvain oli jalkapallon kokoinen, mikä kertoisi siitä että omistaja on idiootti ja eläinrääkkääjä.

Vai käytittekö heti kun huomasitte pienen patin, ja miksi ei silloin kannattanut leikata? Outoa jos ei edes tutkita onko syöpä levinnyt, tai onko kasvain pahanlaatuinen.

Meillä koiran nisään kasvoi vastaavanlainen patti, leikattiin ja koira eli vielä monta vuotta sen jälkeen.

Meillä sakemanni oli vajaa 10-vuotias, kun yhteen nisään kasvoi ensin tennispallon kokoinen paukama ja myöhemmin lähes jalkapallon kokoinen.

Muuten koira oli terve ja iloinen, toki allergiasta johtuen korvat oli aina ongelma. Eläinlääkäri kertoi, että leikkaus ei välttämättä auta vaan syöpä voi olla levinnyt muualle.

Päätimme lopettaa koiran, kova paikka, mutta sen yli pääsi. Hautasimme koiran puutarhaamme ja istutimme kauniin pensaan haudalle.

Missä menee raja? Sanokaapa se.

Niin, miten se voi etukäteen tietää. Mutta sairas vanha koira ei enää parane, eikä sen elämänlaatu parane lääkkeillä ja hoidoilla.

Kuolema korjaa meistä JOKAISEN. Koiran elinikä on rodusta riippuen 10-15 vuotta.

Kyllä, olen itsekin vienyt koirani viimeiselle piikille. Kuoli syliini. Ja sen jälkeen itkin.

Meillä oli 9 v Chihuahua. Viime syksynä todettiin läppävika johon saimme lääkkeet. Paino laski ja kaikki meni ok. Sitten tuli sokeritauti, mahdoton juominen ja tarpeet sisälle. Sokeritauti vei näön muutamassa päivässä. Tänään rakkaamme pääsi koirien taivaaseen. Tein mielestäni palveluksen kaverilleni koska pilke silmistä sammui ja elämänilo loppui.

Sen tietää milloin on aika.

Itse lupasin itselleni että kun koira kärsii ja sillä on kipuja, on aika päästää se pois.



Koiramme ei antanut enää koskea takajalkoihin,

leikata kynsiä. Ikää oli jo 18v. 15 yhteistä vuotta, kiitos.



Sydäntä viedään, mutta se on tehtävä :'(

Tulin kotiin, eikä koira päässyt enää minua vastaan. Yritti nousta, mutta lonkka petti alta. Soitin saman tien eläinlääkäriin ja kerroin tilanteen. -Voiko lääkitystä lisätä? Mitä tehdään? Eläinsairaalasta suositeltiin lopettamista. Mentiin sitten seuraavana päivänä omin jaloin ja nakkeja syöden. Silittelin koiraa ihan loppuun asti.

Koiralla oli pahat kivut, mutta mieli sellainen, että halusi liikkua ja miellyttää. En halunnut pitkittää kärsimystä, vaikka lopettamispäätös oli varmasti yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä.

12v rottwailerin lopetettavaksi.

Pääsi itse raput ylös, sen jälkeen luhistui maahan.

Takapää halvaantui.

sivulliset näkee eläimen kärsivän.

Seurasin naapuria jonka olisi pitänyt tehdä lopettamispäätös kolme neljä kuukautta jopa vuosi ennen kuin koira kuoli itse kotiinsa.

Liikkuminen vaivalloista, hengitys vaivalloista ja rohisevaa, sydänlääkkeitä söi, kuuro koira ja ilmeisesti lähes sokeakin. Turkistakin näki että kunto on huono, harventunut karvapeite. Ulostamisvaikeuksia oli. Pissavahinkoja tuli sisälle.

Eläinlääkärillä käytti ahkeraan. En ymmärrä miksi eläinlääkärit eivät sano suoraan että tämä eläin pitäisi lopettaa ja päästää kärsimyksistään.

Minäkin tiedän muutaman tuollaisen tapauksen. Jos eläinlääkäri on vihjaissutkaan, että nyt eläin on jo liian sairas elämään edes kohtuullista elämää, niin ollaan loukkaannuttu sydänjuuria myöten ja etsitty toinen eläinlääkäri.