Milloin on aika lopettaa koira vanhus?

Jos päivät kuluu nukkuessa ja lenkit kipuillessa, on minusta aika tehdä koiralle palvelus ja päästää rakas ystävä juoksemaan kivutta vihreämmille niityille.

Missä menee raja? Sanokaapa se.

Sillä oli syöpä ja veristä vuotoa oli enemmin ja vähemmin jokapuolella. Koira oli varsin virkeä mutta rotunsa oli sellainen että kuolevat "saappaat jalassa". Lopetimme koiran nimenomaan siksi että hänen elämänsä oli pelkkää nukkumista ja parempaa ei ollut tiedossa. Kipuja oli toisinaan ja ne olisivat vain pahentuneet.

Minusta kriteeri ei ole kunto eikä ikä vaan ennuste.

Luonnollisesti ovat kuolleet kotona, varsin rauhallisesti. Toki sitten vesiin lopetettavaksi jos koiran elämä olisi jatkuvaa kärsimystä sairauden tai kipujen takia eikä hoitoa olisi. Mutta meillä on rauhaisesti vanhuuteen kuolleet kaikki ilman tuskaisia kamppailuja.

Luonnollisesti ovat kuolleet kotona, varsin rauhallisesti. Toki sitten vesiin lopetettavaksi jos koiran elämä olisi jatkuvaa kärsimystä sairauden tai kipujen takia eikä hoitoa olisi. Mutta meillä on rauhaisesti vanhuuteen kuolleet kaikki ilman tuskaisia kamppailuja.

Jos tarvii säännöllisesti tai epäsäännöllisen säännöllisesti kipulääkettä "vanhuusvaivoihin", niin silloin on aika lopettaa kärsimys. Mä lopetutin sitten, kun koira selvästi kadotti elämänilonsa. Siihen saakka välillä sai riehumiskohtauksia ja oli energisempi, vaikka vaivoja olikin. Sitten kun silmät lakkasivat "vilkkumasta", päätin että nyt jos koskaan mun on osotettava rakkauteni ja päästettävä mun rakas parempaan paikkaan.

ja kun se ei enää siihen pysty, kivut ovat kovat. Eli oikein ap teit, vaikka koira hetkittäin voisi paremmin. Mutta tiedän, että ei ole helpooa. Otan osaa.

ja koira lopetettiin ennen pahempaa :(

Alkoi takapää pettää alta, liikkuminen oli vaikeaa yms. Ikää oli 14 vuotta. Kova paikka se oli, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen.

Tämä kuulostaa myös meidän tarinaltamme. Nyt 2,5 kk lemmikin kuolemasta ja huutava ikävä rakasta Karvakasaa..milloinhan tämä helpottaa..välillä mietin, olisiko sittenkin mennyt vielä, vaikka sisimmässäni tiedän, että päätös oli oikea. On vain niin tuskallisen kova ikävä..ap

Jos päivät kuluu nukkuessa ja lenkit kipuillessa, on minusta aika tehdä koiralle palvelus ja päästää rakas ystävä juoksemaan kivutta vihreämmille niityille.

Voimia! Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu..

ja koira lopetettiin ennen pahempaa :(

Alkoi takapää pettää alta, liikkuminen oli vaikeaa yms. Ikää oli 14 vuotta. Kova paikka se oli, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen.

Lopetuksesta tulee 3 vuotta helmikuussa 2017 ja vieläkin itkettää,ja metsässä yhteisiä polkuja jonne en pysty vieläkään kulkemaan...😢😢😭

Kivut tai ongelmia syömisessä tai liikkumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista mietin..turhaanhan sitä enää on miettiä, tehty mikä tehty..silti mietin. Olisinko sittenkin voinut pitää rakastani vielä hetken? Onko kuitenkin lopettaa koira hetkeä liian aikaisin kuin liian myöhään?

Koiran kärsimystä on vaikeaa päätellä ja mitata. Parempi päättää elämä hieman aiemmin kuin liian myöhään.

Meillä on 10-vuotias koiravanhus. Olemme jo kaksi vuotta pähkäilleet, mitä koiran kanssa tekisimme. Syö, juo, temmeltää paljon ulkona ja on energinen. Mutta askel alkaa joka tapauksessa painamaan enemmän ja enemmän. Nyt olimme eläinlääkärissä, kun pelkäsimme, että koiralla olisi syöpä. Kaikki testit tehtiin ja reissu maksoi yli 300€. Niveliä varten saimme koiralle särkylääkettä matkaan. Vastaukset tuli parin päivän päästä, eikä koirassa ole muuta vikaa kuin kipeät nivelet.

Särkylääkkeen myötä koiran kivut selkeästi väheni. Joten menemme näillä toistaiseksi. Silti lähes joka päivä tulee mietittyä, että koska on luopumisen aika. Toivon, että sen näkee koiran katseesta, vielä niissä on valoa. Toivon kuitenkin, että tilanne ei mene siihen, että koira laskeekin alleen tai vastaavaa.

Silloin kun sinä päätät! Olet ihminen ja olet ehkä itsekkäästi ottanut eläimen omaksi iloksesi. Hallitset eläintä ja määräät sen elämästä, ollen myös siitä ja sen tekemisistä vastuussa. Lain mukaan koira luetaan tavaraan, mutta sitä ja sen ns oikeuksia suojelee lait eläinsuojelusta, eli lopetat koiran tasan tarkkaan kun sinusta oikealta tuntuu. Oma rajani on siinä, kun koiran elämä ei ole enää koiranelämää, jonka siis minä määrittelen ja jos elämän pitkittymisestä koituisi liiaksi kuluja, vaivaa ja murhetta ympäristölle. Voi tuntua kovalta, mutta turha inhimillistäminen se turhaa on. Koiraa ei kannata hankkia jos ei siitä pysty luopumaan, jos taas olet pelastanut koiran kadulta tai huonoista oloista, olet jo todennäköisesti tarjonnut koiralle mukavan jatkon hänen elämäänsä. Muistakaa, että koira ei tuomitse. Koira ei ole paha tai katala. Koira ei syytä sinua mistään. Koiralle ei ole oikeaa tai väärää (vaikka joskus kyllä melkein tuntuu että on), on vain tietämys ihmisen, omistajan tulevista reaktioista ja empatia tätä kohtaan. Koiralla on tunteet, toisilla enemmän kuin toisilla, aivan samoin kuten ihmisillä. Koira hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja elää tässä hetkessä. Koira ei mieti tai suunnittele elämättä jäänyttä loppuelämäänsä. Koiralla ei ole tavoitteena kiivetä Mount Everestille tai ostaa uutta kesämökkiä ensivuonna. Eli kun sinusta tuntuu oikealta hetkeltä lopettaa koira ja pystyt elämään sen kanssa lopun elämääsi, niin se on se oikea hetki. Vinkkinä voin antaa että mikäli asia tuntuu todella todella pahalta ja kuitenkin järkevältä, niin tee koiran viimeisistä hetkistä niin ikimuistoiset kuin vain voit, että saat puhtaamman oman tunnon. Ota kuvia koirasta huonoimmassa kunnossa ja säilytä niitä muiden kuvien kanssa. Edellinen siksi, että piikkiä seuraava suru toden näköisesti on suuri ja tuskallinen, joten se helpottuu kun järkesi saa jalansijaa kärsivän, huonokuntoisen tai kuolevan koiran kuvista. Joillakin ihmisillä itsesyytökset ovat niin voimakkaita ja syvällä, kuvat todellisesta tilanteesta auttavat joitain tässä. Elämä on joka päivä, joka päivä on elämää ja se loppuu meiltä kaikilta joskus. Ihmisen yhteiskunnassa koira on lemmikki ja työkalu. Ihminen voi itse nostaa koiran ystäväksi ja perheenjäseneksi, mutta vaikka koira olisi sinulle ainoa ystävä ja ainoa perheenjäsen on sinun vastuullasi tarjota koiralle myös armollinen viimeinen matka, jonka hän aivan varmasti ansaitsee, eikä luonnottomasti kiduttaa ja tuottaa kärsimystä. Luonnon oloissa koira kokisi kuitenkin ehkä kovemman lopun? Armokuolema piikillä on varmasti armeliaampi kuin vaikka nälkään kuoleminen tai tulla syödyksi elävältä? Eli nyt jos sinusta oikealta tuntuu, että on aika, niin se on ja poikkipuheet sikseen. Voimia ja elämä jatkuu, muista se!

Vierailija kirjoitti:

Särkylääkkeen myötä koiran kivut selkeästi väheni. Joten menemme näillä toistaiseksi. Silti lähes joka päivä tulee mietittyä, että koska on luopumisen aika. Toivon, että sen näkee koiran katseesta, vielä niissä on valoa. Toivon kuitenkin, että tilanne ei mene siihen, että koira laskeekin alleen tai vastaavaa.

Meillä on ihan sama tilanne 16-vuotiaan koiravanhuksen kanssa. Kesäkuusta lähtien syönyt kipulääkkeitä selkäkipuihin. Koira syö hyvin ja liikkuu mielellään, mutta on vaikea sanoa, kuinka kipeä koira oikeasti on. Päivittäin mietin, milloin on aika. Kuten kirjoittaja sanoi, toivon, että sen näkee koiran katseesta. Pelkään kuitenkin, että  tilanne menee liian pitkälle koiran kannalta.  Raskasta on. Voimia sinulle ja kaikille muille ns. saattohoidossa olevien koirien  kanssa eläville.

"Mutta sairas vanha koira ei enää parane, eikä sen elämänlaatu parane lääkkeillä ja hoidoilla."

Tottakai sairaan vanhankin koiran elämänlaatu paranee monissa sairauksissa hoidoilla ja kipulääkkeillä.

Väite on aivan yhtä älytön kuin väite, että vanhan ihmisen olo ei parane kipulääkkeillä ja hoidoilla. Ei mummoakaan lopeteta, koska hänellä on ajoittaista lonkkasärkyä, kolotusta tai heikompi lihasvoima ja huonompi liikuntakyky.

Yhdistelmä siitä, että liikkuminen on huonoa ja ponnistusvoimat nollassa, kipulääkkeitä menee koko ajan, ruoka ei maistu ja turkki ei ole enää kunnossa.

Tai tietysti heti, jos kipuja ei saa pois. Ja herkällä vaistolla tämän suhteen, koska eläimet aina vähän peittelevät kipujaan. Mutta oletan, että kysymys koski enemmän tilannetta, missä tällaista selkeää merkkiä ei ole.

Koiravanhukselta meni pidätyskyky ja törmäili seiniin huonon näön takia, siitä tiesin että nyt mennään vaikka esim. lenkillä olikin aika energinen. Ei ole minusta arvokasta elämää laskea alleen nukkuessa ja törmäillä.