Miten 10-vuotiaan pitäisi käyttäytyä kirkossa jumalanpalveluksen ajan?
Voiko normaalilta 10-vuotiaalta odottaa sitä, että hän jaksaa istua muita häiritsemättä tuon ajan penkillä (tietysti siellä välillä noustaan seisomaan ja lauletaan jne).
Mietin kun mulla alkoi keittää päässä, kun omani ei jaksanut. Olin etukäteen kertonut että ollaan menossa konfirmaatiojuhlaan ja kirkkoon ja miten siellä käyttäydytään. Lapsi teki ilmeitä, huokaili kovaan ääneen, vaati kassistani akuankkoja, karkkia, alkoi töniä sisarustaan, kaikenlaista tällaista. Mies vei pojan ulos.
Vaadinko liikaa? Miten saisin lapseni käyttäytymään paremmin?
Kommentit (34)
Kaikki tuollaiset tilanteet ovat lapselle vaikeita. Ja siten myös minulle. Hävettää lapsen käytös. Meillä on muitakin lapsia, eikä heidän kanssaan ole tällaista.
Minkä ikäinen sisarus osasi käyttäytyä?
Mä en tuon ikäiselle ole raahannut mitään luettavaa tai karkkeja kirkkoon. Sen ikäisen täytyy kyetä käyttäytymään, jos on ns. normaali.
Myös 8-vuotias sisaruksensa käyttäytyi paremmin, vaikka ajoittain huokaili ja osallistui tönimiseen. Tosin ovat tyttöjä.
jaksoi istua 1 1/2 h hiljaa kirkossa isoveljensä konfirmaatiotilaisuudessa.
mulle ei tullut mieleenkään ottaa mukaan viihdykettä.Olin kyllä ylpeä pojastani, oli se itsellekin vähän pitkäveteinen. siis ne osuudet kun ei konfirmoidut olleet esillä..
On minusta kauheaa, että lapset vieroitetaan kirkossakäynnistä vaatimalla ihan liikaa. Ei se nyt niin vakavaa ole vaikka vähän kävelisi välillä ym. Olen itsekin 4n lapsen äiti ja tiedän kuinka kirkossa voi pitkästyttää, ellei lapsille ole puheessa mtn mielenkiintoista... Joskus on, usein ei.
Toisaalta lapset kuuntelevat mielenkinnolla esim. Raamatunkertomuksista värikkäimpiä...
Terv, naisPastori
poikani jaksoi melko hyvin niin kauan kun papin puheessa vilisi "kirosanoja" eli mainitsi muunmuassa perkeleen ja helvetin useaan kertaan. Sitten ei enää jaksanut kiinnostaa. Ja myös osoitti sen usein eri tavoin.
Kenties naisPastori voi ottaa tästä vinkkiä omiin jumalanpalveluksiinsa, miten niistä saa esiteinille kiinnostavampia ; )
ap
ihmisiksi, niin osaa 10v iässä. Jos taas ei ole opetettu, niin sitten ei osaa.
Olen aina miettinyt, että jos pienempänä saa leikkiä, hyppiä, kuljeskella kirkossa ympäriinsä miten tahtoo, niin koska ihmeessä on aika asettua paikalleen ja edes yrittää olla ihmisiksi. Rippikoululaiset ei kaikki siihen vielä kykene.
Tämän hetken ongelma onkin juuri se, että kaikki tehdään ja silotellaan lapsille miellyttäväksi. Oletko mahdollisesti curling-vanhempi?
Meillä jopa 10 v, meni tärkeän naapurin konfirmaatioon yksin. Omasta halustaan! Tää pihan isompi poika on se ns. isoveli jota ei ole.
Oltiin vatsataudissa koko perhe, jannu oli ehtinyt jo parantua. Hän tuli kys päivänä herättämään mut ja sanoi, että lähtee kirkkoon. < itse hoiti!!! Mä olin ihan kuutamolla taudin kanssa kuten isänsäkin.
Otti fillarin, kävi kirkossa. Ei ollut omaisten penkeille mahtunut, mutta oli esimerkillisesti käyttäynyt.
Kävi myös rippilasta onnittelemassa kotonaan, oltiin sentään lahjaan varauduttu.
Meillä on upeita naapureita, että pitävät toki silmällä poikaa, mutta kuulemma saatiin olla ylpeitä, miten käyttäyty ja edusti yksi. Oli kullanmuru laittanut puvunkin päälleen.. vaikka sen pienemmän. :D
Oma 10v rakoili kanssa syvää huokailua ja kiemurtelua...mutta samaa teki isänsä vieressä...
Vaikkei jaksaisikaan, niin ton ikäsen pitää jo hillitä ittensä.
Ei mitään aku ankkoja tai karkkeja, haloo!
ihmisiksi, niin osaa 10v iässä. Jos taas ei ole opetettu, niin sitten ei osaa.
Olen aina miettinyt, että jos pienempänä saa leikkiä, hyppiä, kuljeskella kirkossa ympäriinsä miten tahtoo, niin koska ihmeessä on aika asettua paikalleen ja edes yrittää olla ihmisiksi. Rippikoululaiset ei kaikki siihen vielä kykene.
Olen lasteni kanssa käynyt heidän syntymästään asti alkuun kirkossa ja myöhemmin vapaiden suuntien kokouksissa.
Vauva-aika meni hyvin, vauvan kanssa siis. Siinähän tuo nukkui ja kun heräsi ja parkui, ei kukaan hermostunut, työnsin vaunut syrjemmälle.
Mutta eivät he isompna ole jaksaneet olla paikallaan eikä hiljaa, ja vapailla suunnilla onneksi onkin joko leikkihuone tai pyhäkoulu, jossa ovat kokouksen ajan.
Kävellä saa, ja on annettukin kävellä, koska se häritsee vähemmän kuin se, että lapsi kiukuttelee, tympääntyy ja aikuinen hyssyttelee.
Muta 10 vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä. Olipa sitten kirkossa tai missä tahansa. Hyvä, että isänsä vei lapsen paikalta pois.
suurimman osan mielestä siis pojan käytös on ikään sopimatonta. Mutta mitä mun pitäisi tehdä? Olenko voinut jättää yhden lapsen kasvattamatta kun muut jaksoivat kirkkoreissun kunnialla ja tämä yksi ei? Vai mistä on kysymys?
ap
että tietyt normit pitää osata toteuttaa.
että tietyt normit pitää osata toteuttaa.
?
ap
ihmisiksi, niin osaa 10v iässä. Jos taas ei ole opetettu, niin sitten ei osaa. Olen aina miettinyt, että jos pienempänä saa leikkiä, hyppiä, kuljeskella kirkossa ympäriinsä miten tahtoo, niin koska ihmeessä on aika asettua paikalleen ja edes yrittää olla ihmisiksi. Rippikoululaiset ei kaikki siihen vielä kykene.
Olen lasteni kanssa käynyt heidän syntymästään asti alkuun kirkossa ja myöhemmin vapaiden suuntien kokouksissa. Vauva-aika meni hyvin, vauvan kanssa siis. Siinähän tuo nukkui ja kun heräsi ja parkui, ei kukaan hermostunut, työnsin vaunut syrjemmälle. Mutta eivät he isompna ole jaksaneet olla paikallaan eikä hiljaa, ja vapailla suunnilla onneksi onkin joko leikkihuone tai pyhäkoulu, jossa ovat kokouksen ajan. Kävellä saa, ja on annettukin kävellä, koska se häritsee vähemmän kuin se, että lapsi kiukuttelee, tympääntyy ja aikuinen hyssyttelee. Muta 10 vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä. Olipa sitten kirkossa tai missä tahansa. Hyvä, että isänsä vei lapsen paikalta pois.
Meillä lapset eivät ole päässeet kesken kaiken kävelemään, ei ole annettu kiukutella, muita on kunnioitettu olemalla hiljaa jne. Lapsia on 3, kirkossa käyty satunnnaisesti ja joka kerta osanneet olla kunnolla. Juu, temperamentteja on erilaisia niin aikuisilla kuin lapsillakin, mutta lähtökohtani on, että luterilainen jumalanpalvelus on hiljentymisen paikka eikä lasten show. Muita kirkossa olevia kunnioitetaan, heidän hieljentymistään ja kohtaamistaan Jumalan kanssa ei häiritä.
Ei Jumalaa häiritse lasten ääni, mutta esimerkiksi äsken kuolleen omaiset varmasti haluavat surussaan kääntyä Jumalan puoleen sen sijaan, että joutuvat pitelemään korviaan, kun lapset melskaavat.
jouluna että keväällä. Ja kyllä kolmasluokkalaisilta jo vaaditaan kunnollista käyttäytymistä.
Onko lapsellasi muulloinkin vaikea rauhoittua?