uskotteko että omalla toiminnallaan muka voi vaikuttaa toisen käytökseen?

esim.



- mieheni osoittaa ennemminkin epäluottamusta kuin luottamusta lapselle "pelaat kuitenkin kaverisi kanssa koko ajan" MINÄ taas lapselle "koetahan olla järkevä pelaamisen suhteen, minä luotan sinuun"



- Lapsi kiukkuaa (/jopa vänisee itkemällä), mies kovalla äänellä "älä täällä huuda, mee omaan huoneeseen huutamaan", minä taas rauhoittelen pehmeällä äänellä ja vakuutan "kiukun" olevan turhaa tai yritän saa kiukkua vähän pienemmäksi...



- kolmas tapaus, enkä tiedä kumminko olisi järkevämpää toimia. Lapsi satutaa itseänsä ja reagoi kovasti, toinen tapa, sanoa rauhallisella äänellä "ei sattunut" (tämä on tavallaan sitä, että kyllä vanhempi tietää, että lasta sattui, mutta yrittää saada huomion pois sattumuksesta) vai "kylläpä sattui" (halaa, silittelee ja pitää sylissä...). Moni lapsi vaan jatkaisi matkaa ko. tapauksessa. Vai olisiko oikein, esim. kysyä "sattuiko? " vai tuolta "kylläpä sattui" asiaa jatkaa siten, että sattumus parantuu, esim. "puhalletaanpa, auttaako".



Eli jos äiti toimii oikein, hallitsee tunteitaan yms. siirtyykö se isäänkin?



Itse olen koettanut toimia oikein, mutta aika kyyninen tuo mieheni vieläkin on. Mietin vaan pitääkö toimia vahvammin?