Lihavuus / Läskit tappaa?
Olen 32-vuotias nainen. Nuorena olin hyvin liikunnallinen ja normaali painoinen. Rankkojen lapsettomuushoitojen aika lihoin melkein 40 kiloa, myöhemmin vielä 15 kiloa eli ylipainoa minulla on n. 55 kiloa.
En enää liiku, en ole liikkunut moneen vuoteen. Olen sairastanut masennuksen, lääkityskin oli, sen lopetin vuosi sitten.
Olen lihava, erittäin lihava. Painan 120 kiloa, pituutta 164 cm. En jaksa mitään. Juuri ja juuri jaksan kotityöt, muuta en jaksa. Jos kävelen 500 metriä, jalkoja alkaa särkeä, alaselkää polttaa enkä pääse enää mihinkään.
Eilen kokeilin pyöräilyä. Pyöräilin n. 800 metriä jonka jälkeen jalat turposivat, alkoivat särkeä, pulssi oli varmaan 220 ja joka paikkaan sattui. 800 metrin PYÖRÄILYSSÄ !!!
Voiko minulla olla tosiaan näin huono kunto - voiko nämä johtua ylipainosta? Etten vaan jaksa enkä pysty kävelemään enkä pyöräilemään, rappusten nousu on ihan painajaista.
Voiko oikeasti?
Nyt minua on alkanut pelottaa että kuolen tähän :( Että tulee vaan päivä etten jaksa lähteä enää töihin (istumatyö) en vaan jaksa liikuttaa raajan raajaa...kun nytkin on jo niin huonoa.
Olenko sairas vai voiko lihavuus tehdä tälläistä?
Kommentit (13)
kuulostaa. Olet liian lihava ja lisäksi sinulla on niin huono kunto, että sitä kuntoa ei ole juuri ollenkaan.
Suosittelisin että alat katsomaan syömisiäsi tarkemmin. Syö paljon kasviksia ja juo paljon ihan vaan vettä.
Myös aloita kevyt liikunta. Käy vaikka se pienin mahdollinen lenkki joka päivä. Huomaat jo viikossa parissa sen eron.
Vielä ei ole liian myöhäistä aloittaa!
Tsemppiä!
mun mielestä sä tarttisit myös ulkopuolisen apua.
Varaappa aika lääkärille ja mene kertomaan tämä sama asia.
Ainakin mun tuttu sai samanlaisessa tilanteessa apua ja jopa lähetteen sitten syömishäiriö poliklinikalle jossa hoidetaan myös liikalihavia.
Apua sä tarvitset ja jaksamista. Älä masennu vaan auta itseäsi.
lihavuudesta
tai lihavuuden aiheuttamasta sairaudesta
tai muusta syystä tulleesta sairaudesta
Kannattaisi käydä lääkärissä.
Kyllä tuohon apua on saatavilla :)
Tsemppiä!
Itse olen 37-vuotias, 166cm pitkä ja painoa 116kg. Painonpudotustie on vasta alussa, kolmatta viikkoa viedään.
Aloitin lenkkeilyn ihan hissukseen. Kävelen n. 30-40 minuuttia kerrallaan aika reipasta vauhtia. Huomasin, että en saa sykkeitä enää kovin helposti nousemaan pelkällä taviskävelyllä vaan mun pitää ottaa hölkkäpyrähdyksiä mukaan.
Pyöräilen myös pikkulenkkejä, 8km taisi olla viimeisin. Sykkeet eivät ole olleet kuin max. n. 145.
Olen pitänyt omaa kuntoani tosi huonona, sykemittarin kuntotestin mukaan se on tyydyttävä.
Kannattaisi varmasti käydä työterveydessä otattamassa testejä ja jos kaikki on ok, niin jatkat vaan sinnillä pikkulenkkejäsi, kyllä ne siitä pitenevät.
Oletko tutustunut kiloklubiin, sieltä saat vertaistukea ja se on helppo tapa kontrolloida omaa syömistäsi.
sinun olisi nyt korkea aika tehdä jotakin asialle, ei kuulosta hyvälle.
Olen aika samoissa mitoissa ja jaksan huomattavasti sinua paremmin.
kuten hiljattain uutisoitiin. Mene lääkäriin, hae apua!
Voisit saada tukea painonpudotukseen. Se kannattaa ihan varmasti. Varmaan ruokavalio on syytä laittaa kuntoon. Voit olla jopa liian huonolla ravinnolla, vaikka painoa kertyykin. Ja olisi hyvä testata veriarvot, kolesteroli ja verenpaine yms., niin voit sitten seurata muuttuvatko arvot laihtuessasi.
Koita lisätä liikuntaa vähitellen, kulkemalla jalan/pyörällä entistä pitempiä matkoja, nousemalla portaita ja kantamalla ostokset käsissä eikä kärryssä noin esimerkiksi.
Mutta puhu nyt ihmeessä lääkärillesi että pääset alkuun siinä laihtumisessa!
aloittele jo elämänmuutosta, jota hän tulee sinulle suosittelemaan.
Kun olit eilen pyöräilemässä, mene tänäänkin ja huomenna, ylihuomenna. Tai kävelemään. Älä revittele, tee ihan rauhallisia, pieniä lenkkejä, mutta joka päivä.
Lopeta ylensyöminen NYT ja pidä rehellistä ruokapäiväkirjaa.
Itsekuri vahvistaa itsetuntoasi ja antaa sinulle paremman mielen. Sinulla on paljon töitä edesä, mutta tulet saamaan myös paljon oivalluksia, mielihyvää ja opit uutta (kuuletko Kokemksen Syvän Rintaäänen ;-)).
Tsemppiä!
että jos kävelet, sääli niveliäsi ja hanki kävelysauvat!
Voi ystävä rakas, tiedän miltä sinusta tuntuu. Tiedän myös, kuten sinäkin, että tuosta se ei muutu kuin pahemmaksi, ellei asialle tehdä jotakin.
Oma painoindeksini oli pahimmillaan yli 45. Sinulla on hieman alle. Sain oman elämäni takaisin lihavuusleikkauksen avulla. Nyt olen normaalipainoinen.
Tie ei ollut helppo ja paskaa tulee varsinkin nettipalstoilla paljonkin niskaan, mutta oma on kroppani ja itse maksoin leikkaukseni (12 000 euroa). En ole sekuntiakaan katunut leikkausta, edes heräämössä, jossa olin sentään aika titityy ja töttöröö. Sitä ennen kokeilin painonvartijat, VLCD:t, terapiat, lautasmallit, karppaukset... Ihan kaiken ja kahteen kertaan.
Päädyt mihin päädyt, mutta tiedä, että et ole yksin ja että sinä olet muutakin kuin kilosi. Iso hali! (ai joo, yksi lapsista reklamoi, että ennen äidin halit oli kyllä pehmeämpiä, mutta nyt kädet ylettyy ympäri)
Tässä kuussa aika sisätautilääkärille. Toiveissa jos jo keväällä pääsisin leikkaukseen.
Mulla ei ole noin huono kunto kuin ap:llä, mutta selkeesti huonontunut nyt kun olen parin vuoden sisään lihonut 25 kg.
Olen vakuuttunut että leikkaus on ainoa keino mullakin, on kokeiltu IHAN kaikki!
Kroppasi on tottunut liikuttamaan 55kg kevyempää kroppaa. Sama kuin kantaisit aikuista ihmistä sylissäsi koko ajan. Toisaalta sairaalloinen lihavuus on, no, sairaus/sairasta.
Olen itse ylipainoinen, masennuksen harrastanut. En tuomitse. Jos vain onnistut pitämään näppisi erossa makeasta suosittelen karppausta laihdutukseen. Siinä saat syödä mahasi täyteen, niinkään laskematta kaloreita koska kylläisyydentunteen pitäisi tulla helpommin/normalisoitua ajan myötä.
Paljon voimia.