Lue keskustelun säännöt.
Olen jo 4 -kymppinen ja vieläkin arvioin ihmisiä musiikkimaun perusteella
09.08.2012 |
Minulla on piintynyt käsitys, että iskelmämusiikkia kuuntelevat ihmiset ovat jotenkin yksinkertaisia. Tästä ajatuksesta tuntuu olevan mahdoton päästä eroon, vaikka esim. töissä olen tavannut useita ihan fiksuja ja mukavia ihmisiä, jotka kuuntelevat iskelmää. Onko muilla tällaisia käsityksiä?
Kommentit (15)
Olen 40v, suurperheen kotiäiti ja tykkään rammsteinista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kuunteli Pink Floydia ja Stingiä ja kuvitteli siksi olevansa jollakin tavalla parempi kuin muut. Oli ainakin varaa ylenkatsoa niitä, jotka pitivät keveistä listahiteistä. Omituinen asenne minusta.
Pidän heavyä ja hard rockia kuuntelevia jotenkin wt-jenginä, joka on jumahtanut teinivuosiinsa.
T: iskelmää, klassista, jazzia ja kevyen musiikin klassikoita kuunteleva
enimmäkseen rockin ystävä, mutten ole koskaan kategorioinut ihmisiä musiikin perusteella.
Paras biletysystäväni parikymppisenä tykkäsi iskemämusiikista. Yhdessä käytiin vuoroin rockklubeilla ja katsomassa jotain sen hetken hittimaakaria.
Pokasin muuten söpön kundin kun Joel Hallikainen esiintyi repliikillä; sinäkään et varmaan tykkää tästä musiikista?
Elämäni miehen kanssa kuunnellaan pääasiassa samaa musaa. Ja meidän suhde lähti aikoinaan (liki 20v sitten) todella käyntiin kun huomattiin molemmat pitävämme samasta bändistä jonka harva tuntee.
ovat toivottoman yksinkertaisia. Melkein yhtä yksinkertaisia kuin heviä kuuntelevat yli 15-vuotiaat pitkätukat, jotka vielä kuvittelevat sen olevan jotenkin kapinallista tai rajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan melodramaattista musiikkia: Oopperoista Carmen kokonaisuudessaan sekä Andrea Bocellin lähes koko tuotanto, hevistä Black Sabbath, Judas Priest, Him jne. Sekä kotimaisista Eppu Normaali, Popeda, Yö, Johanna Kurkela, Juice (tietenkin), ja en edes jaksa luetella saati analysoida... Anna Eriksson on myös ihana...
Mariska, Lauri Tähkä, Yölintu...
Mitä porukkaa se on? Ja vielä Matti & Teppo! Ja joku 55-ämmä joka saa hekuman huipun Eppu Normaalista. Ällöä.
Normaali aikuinen kuuntelee lähinnä klassista muisiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, onko jämähtänyt siihen musiikkiin, jota kuunteli nuorena vai onko nuoruudenkin jälkeen löytänyt uusia lempiartisteja.
Kuunteleeko vai yhtä tai kahta genreä vai kuunteleeko useampia, kaipaako musiikkia tunteidensa tulkiksi vai riittääkö vain radionova-musiikki automatkoille tai siivouksen taustamusiikiksi. Minkään tietyn genren kuuntelu ei ole minusta automaattisesti pinnallista, joskin ei välttämättä syvällistäkään.
Minusta on tullut musamaultani pinnallinen, koska kuuntelen paljon musaa lenkkeilymusana tai kuntosalimusiikkina, silloin vain tietynlainen musiikki käy. Ja usein nuo musat ovat sellaista kevyttä jumpsutusta.:)
Toki kertoo, kuten kirjamakukin. Iskelmämusiikkia kuuntelevat ovat ennen aikojaan vanhentuneita tai maalaisia, heviä kuuntelevat kaipaavat nuoruuttaan. Selvä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kolmikymppisenä aloin avartamaan maailmankuvaani ja kuuntelemaan ihan tavis listahittejä.. Enkä muuten missään tapauksessa vieläkään mitään suomeksi laulettua. Koska sehän olis ihan junttia.
Nyt nelikymppisenä on alkanut tulla satunnaisia iskelmäveisuja: sata salamaa, bye bye baby, juliet ja joonatan yms.
Olenko siis yksinkertaistumassa hitaasti mutta varmasti? Vai junttiutumassa oman käsitykseni mukaan? ;D
Vai oliskohan noi omat kategoriat ihan perseestä.
tykkään kuunnella vanhaa rockabillyä/hillbillyä/countryä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on laaja? Kuuntelen rohkeasti monenlaista, mutta synkimmät melodiat kolahtavat parhaiten. :)
Nyt nelikymppisenä on alkanut tulla satunnaisia iskelmäveisuja: sata salamaa, bye bye baby, juliet ja joonatan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tykkään kuunnella vanhaa rockabillyä/hillbillyä/countryä?
varmaan monia satoja työkavereita, enkä tiedä varmaan kenenkään musiikkimakua. Tai yleensä edes ystävieni. Onko se jotenkin oleellista?