Lue keskustelun säännöt.
Aika karua tekstiä :// ja varmasti totta tuumaa tämä 0-15v lasten parissa työskentelevä
09.08.2012 |
Opettaja: Osa oppilaista hiihtää Aspenissa, osa ei saa kotona ruokaa
Opettaja Maarit Korhonen on kirjoittanut kirjan alakoulun arjesta. Hänen mielestään vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Aamulla ei edes jakseta herätä tekemään lapselle aamupalaa.
Opettaja kaipaa kouluihin työrauhaa ja opettamiseen. Kuva: Kalle Niskala / Yle Mistä on kyse?
Maarit Korhonen on kirjoittanut Koulun vika? -teoksen, jossa kuvaillaan alakoulun arkea.
Korhosen mielestä lasten eriarvoistuminen on lisääntynyt. Samalla kuin toiset matkustavat ulkomailla, toiset oppilaat eivät saa kotona ruokaa.
Vanhemmuus on aikuisilta hukassa. Vain harva on aidosti kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
30 vuotta opettajana toiminut Maarit Korhonen antaa karun kuvan koulun maanantaiaamuista.
- 30 prosenttia oppilaista on tullut luokkaan siinä tilassa, että he ovat valmiita oppimaan ja heillä on hyvä olla. Loput miettivät, missä äiti on, milloin saadaan ruokaa tai että kokeesta on pakko saada kymppi, koska isä käski.
Korhonen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Koulun vika?, joka julkaistiin tällä viikolla. Hän on nähnyt uransa aikana lasten ja vanhempien muuttumisen. Samassa luokassa on lapsia, jotka meinaavat pyörtyä ennen koululounasta, koska eivät ole saaneet viikonloppuna ruokaa, ja toisaalla on lapsia, jotka hiihtävät Aspenissa ja lomailevat Rivieralla.
- Opettaja on ainoa aikuinen, joka erilaisilla oppilailla on yhteisenä kontaktina.
Nyt on tavallista, että lapsi lähtee yksin kotoa kouluun vanhempien jäädessä nukkumaan. Lapsi tekee itse aamupalan, jos tekee. Äiti soittaa kymmeneltä kännykkään, että ooksä menny kouluun.
- Maarit Korhonen
Vanhemmuus hukassa
Myös vanhemmat ovat muuttuneet. Korhonen jakaa vanhemmat syrjäytyneisiin, keskiluokkaisiin ja aikuisiin, jotka pelkästään keskittyvät luomaan uraa.
- Tavalliset vanhemmat ovat vähemmistössä. Sellaiset, joista on mukavaa, että lapsi tulee koulusta ja kertoo mitä siellä on tapahtunut ja ylipäätään kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
Maarit Korhosen mukaan lähtökohta pitäisi olla, että alakoululaisten lasten vanhemmat nousevat sängystä ylös, kun lapsi lähtee kouluun.
- Nyt on tavallista, että lapsi lähtee yksin kotoa kouluun vanhempien jäädessä nukkumaan. Lapsi tekee itse aamupalan, jos tekee. Äiti soittaa kymmeneltä kännykkään, että ooksä menny kouluun.
Hän kertoo tavanneensa kehityskeskusteluissa lukuisia äitejä, joille pitää neuvoa, kuinka saada 8-vuotias lapsi tottelemaan.
”Koulu rauhoitettava opettamiselle”
Jos Maarit Korhonen saisi päättää, hän antaisi kouluille viiden vuoden työrauhan. Sen aikana kouluihin ei tuotaisi yhtään uutta projektia tai tiimitavoitetta. Hän haluaisi kaikki häiriötekijät pois luokista.
- Kouluun tulisivat vain opettajat, oppilaat ja esimiehet. Yksikään järjestö ei jakaisi esitteitään, yksikään urheiluseura ei esittelisi lajiaan eikä maanviljelijä kertoisi oraankasvusta. Kaikki ylimääräinen hilavitkutus luokasta pois.
Korhonen haluaisi keskittyä pelkkään opetukseen. Siihen kuluu hänen työpäivästään nykyisin 30 prosenttia.
Minttu-Maaria Partanen
Yle Uutiset
Kommentit (45)
on asiantuntemusta, en kiistä. Silti esimerkiksi oman kolmannelle menevän poikani koulu on paljon mukavampi paikka kuin oma kouluni muinoin. Silloinkin oli kiusaamista, mutta sillä erolla, että siihen ei kukaan puuttunut mitenkään. Oli tolloja, villejä ja arkoja, ja voivoi, se oli heidän oma vikansa, ei ollut ensimmäistäkään tukitoimea, mikä olisi voinut kääntää elämän suunnan. Ja muistan kyllä, että yksi kaverini matkaili Alpeilla laskettelemassa, kun minä pääsin mökille, mutta ei se oikeastaan ketään niin kiinnostanut. Sitä en osaa sanoa, saivatko kaikki ruokaa riittävästi.
Appivanhempani olivat ala-asteen opettajia ja kyllä heiltä sain kuvan, että paljon levottomammaksi on koulu mennyt. Aina sanotaan, että se on kotien ja kasvattamattomuuden vika, ja näin varmasti osin onkin. Silti osa on koulun vikaa (kuten tuossa jutussakin puhutaan hilavitkutukesta), sillä ekaluokan opettajakin oikein nauroi, että eivät he kotiin ilmoita kaikista ohjelmanmuutoksista, joka päivä on jotain poikkeuksia ja äkillisiä muutoksia. Ja sitten toisaalta toitotetaan, kuinka ennakoiminen olisi jokaiselle lapselle tärkeää ja erityisesti monille erityislapsille! Minusta ihan oikeasti koulu voisi keskittyä tärkeimpään eikä kaikenlaisiin elämyksiin. Pienet koululaiset käyvät joka sortin taideprojekteissa joissa vääntävät askarteluja, joita kyllä ennenkin tehtiin, mutta ilman sen suurempaa melua. Nyt on kaikki niin suureellista ja elämyksellistä ja hypetystä, ja sitten ihmetellään, eikö ne piltit osaakaan istua paikallaan, kun just on tehty selväksi, että se on ihan out...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat edellisen yön valvoneet työpaikallaan ja 8 aikaan nukuttaa varmasti oli kouluaamu tai viikonloppu.
Silloin nostan hattua, kun esiin tulee ihminen, joka osaa luoda uskoa tulevaisuuteen ja positiivista henkeä ihmisten välille. Sitä nuoriso tarvitsisi aikuisilta ja hyvää se tekisi kaikille muillekin.
Meidän tuttavapiirissä suurin osa vanhemmista on aivan tavallisia työssäkäyviä vanhempia, joilla on iltaisin aikaa lapsille. Toki joillakin omat harrastukset vievät paljon aikaa ja kaikki eivät ole kovin kiinnostuneita lastensa koulusta/elämästä, tai perheessä ei ainakaan keskustella asioista, mutta kaikki perusasiat on silti heilläkin kunnossa.
Toki olen lasteni jutuista ymmärtänyt, että jokaisen luokalla on joku tuollaisestakin kodista, jossa ei välitetä mistään, mutta he ovat kyllä todella pieni osuus. Suurimmalla osalla lapsista on aivan normaalit turvalliset olot.
Joten kyllä täällä ollan hyvin keskiluokkaisia. Vanhemmat käyvät töissä, itse olen jo lähtenyt kun lapsi heräilee ja isä huolehtii aamupalasta ja kouluun lähtemisestä. Läksyt tarkistetaan ja ne vaaditaan tehtäväksi ennen iltarientoja. Kokeisiin pakotetaan lukemaan ja koealue kuulustellaan. Harrastukset urhelupainotteisia.
Suunnillen näin on myös muilla naapureilla. Joten tässäkin lienee koulukohtaisia eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin nostan hattua, kun esiin tulee ihminen, joka osaa luoda uskoa tulevaisuuteen ja positiivista henkeä ihmisten välille. Sitä nuoriso tarvitsisi aikuisilta ja hyvää se tekisi kaikille muillekin. Pahaa tekee lukea surkeista oloista ja avuttomista vanhemmista mutta se ei mitään muuta että paha olo vain leviää. Pitäisi saada hyvä leviämään.
Silti olemme itse kyllä saaneet kokea että tosiaan joskus joku asia voi olla "koulun vika".
Taustatietona kerron että meillä on erityislapsi, diagnoosina adhd ja tunne-elämän häiriöt. Koulun mielestä diagnoosi olisi varmaan ollut huono vanhemmuus..
Mitä sanotte seuraavista esimerkeistä:
- Lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus ekaluokalla koska syö koulussa paljon ruokaa ja on hoikka. (todellisuus: syö kotona samanlaisia hevosen annoksia johtuen vielä diagnosoimattomasta adhd:stä ja sen tuomasta jatkuvasta liikkeellä olosta)
- Lapsesta tehdään toinen lastensuojeluilmoitus tokaluokalla koska tulee usein kouluun reppu ja vaatteet märkänä. (todellisuus: kotoa lähtee kyllä siisteissä vaatteissa, mutta loska-aikana unohtuu helposti jäiselle ojanpenkalle laskemaan mäkeä)
- Opettaja sanoo tokaluokalla oppilaan ja äidin kuullen että on hyvä että luokkakaverit haukkuvat vauvaksi, koska tällä tavalla on helpompi oppia olemaan itkemättä pettymystilanteissa.
- Kolmannella opettaja eristää lapsen yksin leikkimään toiselle pihalle muun luokan leikkiessä eri pihalla koska toiset oppilaat kiusaavat lastani ja opettaja "ei voi pakottaa ketään olemaan toisten kaveri". Oppilaita 8 kpl koko luokalla.
- Koko kolme vuotta (mitä tuon koulun alueella asuttiin) opettaja jaksaa muistuttaa miten huonokäytöksinen kiukuttelija lapseni on kun saattoi hankalassa tilanteessa joutua jopa moneksi tunniksi tunnelukkoon niin ettei pystynyt kommunikoimaan muiden kanssa. Tällöin lapsi eristettiin yksin toiseen huoneeseen ja "sai tulla takaisin luokkaan kun lakkaisi kiukuttelemasta". Tämä siitä huolimatta että lapsella oli henkilökohtainen avustaja. Avustajaa tarvittiin kuitenkin jostain syystä muun luokan apuna.
Sanottakoon että yritimme rehtoria ja koulukuraattoria myöten vaikuttaa asioihin ja saimmekin kyllä erittäin hankalan ja huonon vanhemman maineen. Lopulta näimme, että ainoa keino oli muutto toiseen kuntaan jolloin koulunvaihto onnistui. Sen jälkeen ongelmat ja kiukuttelu ovat mystisesti kadonneet ja mekin olemme taas ihan suht normaaleja vanhempia (vaikka en aina jaksakaan nousta laittamaan aamupalaa lapselleni jos itsellä ei ole pakkoherätystä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain pääkaupunkiseudulla todennäköisesti. Siellä kaikki on paljon paremmin kuin meillä maalla, jossa isät ja äidit menevät töihin, lapsille on ruokaa ja elämä on niin kamalan vanhanaikaista, että jopa lasten kyläilyistä sovitaan vanhempien kesken.
Minusta on upeaa, että tavoitellaan koko maahan helsinkiläistä tapaa käydä koulua eli yksi oikein ultraisokoulu, jossa kukaan ei tunne kaikkia oppilaita, jossa kukaan ei välitä ja jossa on projektia toisensa perään. Pienessä kyläkoulussa kaikki tuntevat kaikki eikä ole tarvetta maanviljelijän käydä oraista puhumassa: naapurin vehnäpelto kun on koulun pihan vieressä.
Olin itse aikoinaan pienessä kyläkoulussa 1-6 luokat, ja siirtyminen isolle yläasteelle oli aikamoinen järkytys. Kohtuullisen kokoinen - ei jättisuuri muttei ihan pienikään - on mielestäni paras.
Jossain pääkaupunkiseudulla todennäköisesti. Siellä kaikki on paljon paremmin kuin meillä maalla, jossa isät ja äidit menevät töihin, lapsille on ruokaa ja elämä on niin kamalan vanhanaikaista, että jopa lasten kyläilyistä sovitaan vanhempien kesken.
Minusta on upeaa, että tavoitellaan koko maahan helsinkiläistä tapaa käydä koulua eli yksi oikein ultraisokoulu, jossa kukaan ei tunne kaikkia oppilaita, jossa kukaan ei välitä ja jossa on projektia toisensa perään. Pienessä kyläkoulussa kaikki tuntevat kaikki eikä ole tarvetta maanviljelijän käydä oraista puhumassa: naapurin vehnäpelto kun on koulun pihan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä arvioisin näin meillä päin:
- syrjäytyneitä: max 10%
- niin kovasti uraa tekeviä että siitä on haittaa lapsille: max 10%
- ns tavallinen keskiluokka: väh 80%
koulikäistenkin kyläilyistä. Edes jollain tasolla. Siis sovitaan jonkunlaiset pelisäännöt hommaan. Haluaisitko sinä tulla töistä kotiin ja huomata, että teillä majailee 4-8 kaveria ja kaapit on syöty tyhjäksi?
On paljon lapsia, joilla ei ole tapoja eikä kykyjä olla kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo opettaja elää. Varmaan eri todellisuudessa. En ole koskaan tavannut vanhempaa, joka ei olisi lapsestaan kiinnostunut. Minä olen itä-helsinkiläinen ja aikalailla alla olevan kanssa samaa mieltä.
Mä arvioisin näin meillä päin:
- syrjäytyneitä: max 10%
- niin kovasti uraa tekeviä että siitä on haittaa lapsille: max 10%
- ns tavallinen keskiluokka: väh 80%
Olen pari kertaa tullut miettineeksi että mitäköhän koulussa meistä ajatellaan. Koska sunnuntai-iltana tai viikonloppuna usein syödään aika paljon, ja jos syödään herkkuja, niin sitten viikonloppuna. Tai käydään juhlissa. Monasti on käynyt niin, ettei edellisenä päivänä itsensä turvoksiin syönyt lapsi kerta kaikkiaan suostu syömään juuri mitään maanantai-aamuna. Voin vaan kuvitella miten nälkä sillä on sitten lounasaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä on suhteessa aika pienet koulut tai oli... nythän niitä on maan tavan mukaan yhdistetty
Hänen mielestään vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Aamulla ei edes jakseta herätä tekemään lapselle aamupalaa.
Vanhemmuus on aikuisilta hukassa. Vain harva on aidosti kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
30 vuotta opettajana toiminut Maarit Korhonen antaa karun kuvan koulun maanantaiaamuista.- 30 prosenttia oppilaista on tullut luokkaan siinä tilassa, että he ovat valmiita oppimaan ja heillä on hyvä olla. Loput miettivät, missä äiti on, milloin saadaan ruokaa tai että kokeesta on pakko saada kymppi, koska isä käski.
Samassa luokassa on lapsia, jotka meinaavat pyörtyä ennen koululounasta, koska eivät ole saaneet viikonloppuna ruokaa, ja toisaalla on lapsia, jotka hiihtävät Aspenissa ja lomailevat Rivieralla.
Nyt on tavallista, että lapsi lähtee yksin kotoa kouluun vanhempien jäädessä nukkumaan. Lapsi tekee itse aamupalan, jos tekee. Äiti soittaa kymmeneltä kännykkään, että ooksä menny kouluun.
Vanhemmuus hukassa
Myös vanhemmat ovat muuttuneet. Korhonen jakaa vanhemmat syrjäytyneisiin, keskiluokkaisiin ja aikuisiin, jotka pelkästään keskittyvät luomaan uraa.- Tavalliset vanhemmat ovat vähemmistössä. Sellaiset, joista on mukavaa, että lapsi tulee koulusta ja kertoo mitä siellä on tapahtunut ja ylipäätään kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
Hän kertoo tavanneensa kehityskeskusteluissa lukuisia äitejä, joille pitää neuvoa, kuinka saada 8-vuotias lapsi tottelemaan.
- Kouluun tulisivat vain opettajat, oppilaat ja esimiehet.
siis itse olen varhaiskasvatuksen ammattilainen ja ihan totta nyky vanhemilla on aika pitkälti ihan normaali vanhemmuus täysin hukassa -valitettavasti =(
tossa just tänään seurattiin töissä kuinka pieni puolitoistavuotias ihmisenalku pompotti täysin äitiänsä, äiti teki just eikä melkein mitä lapsi vaan keksikään hänen päänsä menoksi haluta ei istua ruoka pöydässä, meni pois, tuli takaisin, meni pois, tuli takaisin, vaan haahuili siellä täällä, eikä äiti saanut mitään otetta lapseensa =( =( =( "ei saa ottaa leluja... ai tuollaisen löysit, laita nyt lelu pois ja tule pöytään... söytkö vielä? aha et syö, oho tulitkin taas syömään...." voi luoja mikä sirkus...
.
siis itse olen varhaiskasvatuksen ammattilainen ja ihan totta nyky vanhemilla on aika pitkälti ihan normaali vanhemmuus täysin hukassa -valitettavasti =(tossa just tänään seurattiin töissä kuinka pieni puolitoistavuotias ihmisenalku pompotti täysin äitiänsä, äiti teki just eikä melkein mitä lapsi vaan keksikään hänen päänsä menoksi haluta ei istua ruoka pöydässä, meni pois, tuli takaisin, meni pois, tuli takaisin, vaan haahuili siellä täällä, eikä äiti saanut mitään otetta lapseensa =( =( =( "ei saa ottaa leluja... ai tuollaisen löysit, laita nyt lelu pois ja tule pöytään... söytkö vielä? aha et syö, oho tulitkin taas syömään...." voi luoja mikä sirkus...
vaan jo paljon ennen koulua kun pieni ihmisenalku saa jo päättää mitä tekee koska tekee, hänet suojellan kaikelta, äidin lahkeessa roikutaan kirjaimellisesti...
tosin tuo on kyllä aikasmoista että vanhemmat eivät edes sen vertaa välitä ettei viitsi silloin nuosta pystyyn kun koululainen lähtee kouluun =(
Mistä tuo opettaja tietää, kuinka moni meistä kyselee lasten asioista? Ei mistään. Miksi minä en ole koskaan 43 vuotisen elämäni aikana tavannut ihmistä, joka ei olisi kiinnostunut lapsistaan?
En yhtään ihmettele, jos äiti ja lapsi ovat täysin eri temperamenttityyppejä, eikä äiti siksi saa lasta tottelemaan. Ei syynä ole "vanhemmuus hukassa", vaan ymmärtämättömyys eroavuuksista.
Kolmanneksi on erilaisia perheitä ja erilaisia tapoja. Jos minä pidän jotain tapaa tärkeänä, ei se tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi ajatella samalla tavalla. Vaikka minua ärsyttää lapsen hyppiminen ruokapöydässä edestakaisin, ei se kaikkia ärsytä.
Olin itse aikoinaan pienessä kyläkoulussa 1-6 luokat, ja siirtyminen isolle yläasteelle oli aikamoinen järkytys. Kohtuullisen kokoinen - ei jättisuuri muttei ihan pienikään - on mielestäni paras.
Jossain pääkaupunkiseudulla todennäköisesti. Siellä kaikki on paljon paremmin kuin meillä maalla, jossa isät ja äidit menevät töihin, lapsille on ruokaa ja elämä on niin kamalan vanhanaikaista, että jopa lasten kyläilyistä sovitaan vanhempien kesken. Minusta on upeaa, että tavoitellaan koko maahan helsinkiläistä tapaa käydä koulua eli yksi oikein ultraisokoulu, jossa kukaan ei tunne kaikkia oppilaita, jossa kukaan ei välitä ja jossa on projektia toisensa perään. Pienessä kyläkoulussa kaikki tuntevat kaikki eikä ole tarvetta maanviljelijän käydä oraista puhumassa: naapurin vehnäpelto kun on koulun pihan vieressä.
kun julkisia liikennevälineitä ei kulje niin täytyy tietää, että hakeeko Miskan äiti vai palauttaako Leevin isä lapsen kotiin ja koska. Maalle muuttaneet kaupunkilaiset kun ei välttämättä tajua, että lapsi pääsee koulubussilla kyläilemään, mutta ei enää omin neuvoin 15 km päästä kotiin. Aina ei voi olettaa, että kyllä joku tuo.
siis itse olen varhaiskasvatuksen ammattilainen ja ihan totta nyky vanhemilla on aika pitkälti ihan normaali vanhemmuus täysin hukassa -valitettavasti =( tossa just tänään seurattiin töissä kuinka pieni puolitoistavuotias ihmisenalku pompotti täysin äitiänsä, äiti teki just eikä melkein mitä lapsi vaan keksikään hänen päänsä menoksi haluta ei istua ruoka pöydässä, meni pois, tuli takaisin, meni pois, tuli takaisin, vaan haahuili siellä täällä, eikä äiti saanut mitään otetta lapseensa =( =( =( "ei saa ottaa leluja... ai tuollaisen löysit, laita nyt lelu pois ja tule pöytään... söytkö vielä? aha et syö, oho tulitkin taas syömään...." voi luoja mikä sirkus...
"Tavalliset vanhemmat ovat vähemmistössä. Sellaiset, joista on mukavaa, että lapsi tulee koulusta ja kertoo mitä siellä on tapahtunut ja ylipäätään kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
Maarit Korhosen mukaan lähtökohta pitäisi olla, että alakoululaisten lasten vanhemmat nousevat sängystä ylös, kun lapsi lähtee kouluun."
Moni joutuu olemaan töissä silloin kun pikkuoululaiset lähtevät matkaan, mutta paljon on heitäkin, jotka tosiaan makaavat itse peiton alla ja "reipastavat" lapsiaan.
Kysyn joka ikinen päivä jokaiselta lapselta "milainen päivä oli koulussa". 15v poika nauroi sitä kerran, mutta sanoi, että ÄLÄ VAAN LOPETA KYSYMÄSTÄ, mä tykkään siitä!