Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aika karua tekstiä :// ja varmasti totta tuumaa tämä 0-15v lasten parissa työskentelevä
09.08.2012 |
Opettaja: Osa oppilaista hiihtää Aspenissa, osa ei saa kotona ruokaa
Opettaja Maarit Korhonen on kirjoittanut kirjan alakoulun arjesta. Hänen mielestään vanhemmilta on vanhemmuus hukassa. Aamulla ei edes jakseta herätä tekemään lapselle aamupalaa.
Opettaja kaipaa kouluihin työrauhaa ja opettamiseen. Kuva: Kalle Niskala / Yle Mistä on kyse?
Maarit Korhonen on kirjoittanut Koulun vika? -teoksen, jossa kuvaillaan alakoulun arkea.
Korhosen mielestä lasten eriarvoistuminen on lisääntynyt. Samalla kuin toiset matkustavat ulkomailla, toiset oppilaat eivät saa kotona ruokaa.
Vanhemmuus on aikuisilta hukassa. Vain harva on aidosti kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
30 vuotta opettajana toiminut Maarit Korhonen antaa karun kuvan koulun maanantaiaamuista.
- 30 prosenttia oppilaista on tullut luokkaan siinä tilassa, että he ovat valmiita oppimaan ja heillä on hyvä olla. Loput miettivät, missä äiti on, milloin saadaan ruokaa tai että kokeesta on pakko saada kymppi, koska isä käski.
Korhonen on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Koulun vika?, joka julkaistiin tällä viikolla. Hän on nähnyt uransa aikana lasten ja vanhempien muuttumisen. Samassa luokassa on lapsia, jotka meinaavat pyörtyä ennen koululounasta, koska eivät ole saaneet viikonloppuna ruokaa, ja toisaalla on lapsia, jotka hiihtävät Aspenissa ja lomailevat Rivieralla.
- Opettaja on ainoa aikuinen, joka erilaisilla oppilailla on yhteisenä kontaktina.
Nyt on tavallista, että lapsi lähtee yksin kotoa kouluun vanhempien jäädessä nukkumaan. Lapsi tekee itse aamupalan, jos tekee. Äiti soittaa kymmeneltä kännykkään, että ooksä menny kouluun.
- Maarit Korhonen
Vanhemmuus hukassa
Myös vanhemmat ovat muuttuneet. Korhonen jakaa vanhemmat syrjäytyneisiin, keskiluokkaisiin ja aikuisiin, jotka pelkästään keskittyvät luomaan uraa.
- Tavalliset vanhemmat ovat vähemmistössä. Sellaiset, joista on mukavaa, että lapsi tulee koulusta ja kertoo mitä siellä on tapahtunut ja ylipäätään kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.
Maarit Korhosen mukaan lähtökohta pitäisi olla, että alakoululaisten lasten vanhemmat nousevat sängystä ylös, kun lapsi lähtee kouluun.
- Nyt on tavallista, että lapsi lähtee yksin kotoa kouluun vanhempien jäädessä nukkumaan. Lapsi tekee itse aamupalan, jos tekee. Äiti soittaa kymmeneltä kännykkään, että ooksä menny kouluun.
Hän kertoo tavanneensa kehityskeskusteluissa lukuisia äitejä, joille pitää neuvoa, kuinka saada 8-vuotias lapsi tottelemaan.
”Koulu rauhoitettava opettamiselle”
Jos Maarit Korhonen saisi päättää, hän antaisi kouluille viiden vuoden työrauhan. Sen aikana kouluihin ei tuotaisi yhtään uutta projektia tai tiimitavoitetta. Hän haluaisi kaikki häiriötekijät pois luokista.
- Kouluun tulisivat vain opettajat, oppilaat ja esimiehet. Yksikään järjestö ei jakaisi esitteitään, yksikään urheiluseura ei esittelisi lajiaan eikä maanviljelijä kertoisi oraankasvusta. Kaikki ylimääräinen hilavitkutus luokasta pois.
Korhonen haluaisi keskittyä pelkkään opetukseen. Siihen kuluu hänen työpäivästään nykyisin 30 prosenttia.
Minttu-Maaria Partanen
Yle Uutiset
Kommentit (45)
Olen siis lukenut tuon kirjan, ja Aspeniin matkaajat ja alkoholistiperheiden lapset ovat siinä kuitenkin yksittäistapauksia, kirjailija itsekin lopussa toteaa, että suurinta osaa vanhemmista ei kunnolla tavannut kun mitään erityistä syytä ei ollut.
Ja nuo jutut aamulla heräämisestä nyt on vähän kummallisia, jos vanhemmat (tai yksinhuoltajavanhempi) on vaikka vuorotyössä tms - kai nyt alakoulun jälkeen lapset voivat opetella itse huolehtimaan aamulähdöistään?
Mutta ihan hyvä kirja, oli siinä ajattelemisen aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maarit Korhosen mukaan lähtökohta pitäisi olla, että alakoululaisten lasten vanhemmat nousevat sängystä ylös, kun lapsi lähtee kouluun.
Kun meidän nelosluokkalainen lähtee kouluun, on isänsä jo mennyt aamuseitsemäksi töihin, ja minä nukun syystä että olen tullut töistä kello 06:10. Teen siis kolmivuoroa ja yövuoroja on tämän tästä. Lapsi siis lähtee silloin kouluun IHAN ITSEKSEEN.
Hän kertoi, että appi laittoi lapset koulutielle, mutta hänen piti herätä letittämään tyttöjen hiukset, kun sitä ei isä osannut tehdä. Niinpä tuli viideltä kotiin ja nousi seitsemältä letittämään hiukset ja lähettämään lapsensa kouluun. Sitten jatkoi taas unia puolille päivin.
En tiedä, minkä ikäisestä lapsesta on sinulla kyse, mutta itsekin Korhosen tapaan olen taipuvainen ajattelemaan, että ainakin alle 10-vuotias lapsi pitäisi jollakin tasolla kohdata aamuisin. Kyseessä on kuitenkin lapsi, jonka pitäisi itse huolehtia itsensä kouluun, kun vanhemmat nukkuvat. Aikamoinen vastuu. Miltä tuntuu nousta pienestä lapsesta ylös keskellä kaamosta ja hiljaisessa talossa pukeutua, käydä jääkaapilla syömässä jotai ja lähteä sitten sinne pimeään ilman että tulee yhtään ystävällistä sanaa perheenjäseneltä tai kukaan on kiinnostunut, ehtikö ajoissa vai ei, tuliko syötyä vai ei.
Kyllä tuo nukkuminen vain kertoo aika karulla tavalla, että lasta koulitaan liian varhain yksinäisyyteen ja siihen, että ketään ei kiinnosta, lähtikö kouluun vai ei.
Onko siitä oppilaalle jotain erityistä haittaa, jos perhe on varakas ja voi tehdä lomamatkoja Aspeniin ja Rivieralle?
Ja missä mahtaa luurata ne uravanhemmat, jotka eivät ole kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä? Tunnen lukuisia uraa tekeviä koululaisten vanhempia ja heitä kaikkia kiinnostaa todella paljon lasten opiskelut. Koulunkäyntiä seurataan, autetaan ja kannustetaan. Ohjataan jatko-opintoihin, ohjataan kehittäviin harrastuksiin ym. Mutta näin ei ilmeisesti saisi toimia, ainakaan jos tekee itse samalla uraa. Ja äidin ura jokatapauksessa aina ja kaikissa olosuhteissa tuhoaa lapsen mahdollisuuden hyvään ja onnelliseen elämään. Piste.
Alue: Aihe vapaa
Sen ikäinen lapsi ymmärtää erittäi n hyvin, kun sanoo että ruoka-aikaan istutaan pöydässä ja jos nousee silti pois, siirtää lapsen lautasen pois ja kiittää ruokailusta. Miten sinä kuvittelet, että pienet pidetään pk:ssa pöydässä. Kyllä niitä tekosyitä siiten aina riittääkin...