Lue keskustelun säännöt.
Huokaus:(. Jo 11 v yksin - mistä yh löytäisi kunnon miehen?
08.07.2012 |
Olen totaaliyh, lapsi täytti juuri 11v. Lapsen isä ei ole koskaan lastaan edes tavannut (ei halua). Kohteli minua niin pahasti, että monta vuotta en edes halunnut kiinnostua kenestäkään miehestä. Minulle riitti vain olla hyvä äiti lapselleni.
Miehiä elämässäni on muutenkin ollut vain 3 ja tosiaan nyt 11½ v selibaattia. Olen alkanut kaipaamaan aikuista, miestä vierelleni.
Minulla on hyvä työ, talous erinomaisessa kunnossa, ulkoilen, opiskelen ja muuten elämässä kaikki ok. VAin parisuhde puuttuu. Mutta mistä ihmeestä voisin miehen löytää ??? Työni on sellaista että sitä kautta en miestä löydä. Baareissa en ole ikinä käynyt, sillä en juo. En tanssi. Ulkoilen ja kuntoilen mutta ala nyt lenkkipolulla rupattelemaan tuntemattomalle . hullunahan pitäisivät. Suhteessa vieraisiin ole varautunut ja ujohko, en osaa rupatella kevyesti vieraiden kanssa. En taatusti vaikuta mitenkään kiinnostavalta. Ulkönäössäni ei pitäisi olla suurempaa vikaa, bmi 20.
Nyt tämä yksinäisyys on alkanut todella vaivata minua.. Muutama ystävä minulla on mutta kaikki yhtä lukuunottamatta ovat naimisissa ja tapaan heitä vain harvakseltaan.
Vinkkejä? Neuvoja ?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ihan tavallisia ihmisiä sieltä löytyy. Ja voi tutustua rauhassa, älä kiirehdi tapaamisten kanssa. Tsemppiä!
Tuore yh ihmettelee mille sivustolle kannattaisi mennä.
Mä olen vähän samassa tilanteessa mutta vasta 6 vuotta selibaattia takana. Mulla nettideitti-ilmoitus ollut ja kyllä kiinnostusta on löytynyt mutta vielä ei ole tärpännyt niin että molemmin puolin kiinnostaisi. Mutta aina on toivoa niin kauan kuin jotain miehiä edes tapaa eikä vain istu yksin kotona voivottelemassa surkeaa yksinäistä osaansa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti ensimmäinen vastaaja on mies ja kuulostaa vielä ok:lta. Paitsi mies joka lukee noin aktiivisesti vauva-palstaa lienee jonkin sortin friikki.
Netistä vastaisin minäkin tai kokeile kuntosalia ,jossa käy paljon miehiä.
ja vaikutat ihmiselle jonka kanssa moni mies olisi valmis parisuhteeseen. Kuten itsekin sanoit, ongelmana on miehen loytaminen. Voisit loytaa miehen esim. harrastuksen tai tuttavien kautta. Voisit myos vastata valikoivasti nettitreffi-ilmoitusiin. Joskus kumppani voi loytya yllattavastakin paikasta, esim. kaupan kassajonosta. Parannat mahdollisuuksiasia huomattavasti jos olet itse aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vuotta sinkku ja seksittä, mutta nyt jo niin tottunut tähän elämäntapaan että en enää osaisi edes seurustella. Seksiäkään en enää kaipaa, vaan torjun sen mielestäni.
Huvittaa ne yleistykset joita meistä yksinhuoltajista liikkuu. Mä en ole käynyt edes kertaakaan viihteellä tai baareissa eron jälkeen. Nettitreffeille en uskaltaisi ja työpaikassani on pelkkiä naisia, joten todella tulen olemaan sinkku jatkossakin.
Entä mitä ikäluokkaa?
Mitä nuorempi, sitä suurempi oma target group on :)
Be2 on yksi nettideittisivusto, jossa kunnollista porukkaa. Ei siitä ainakaan mitään häviä, jos kokeilee. Kokemus ainakin karttuu jos ei muuta. Itse olen löytänyt yhden erittäin hyvän kumppanin netistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa hakemaan ? Verkot vesille ja nettiin ilmoitusta tekemään.
Vinkki, näe mahd nopeasti, kahvila on sopiva. Ei maksa paljoa, jos ei nappaa, pääset nopeasti karkuun.
Jotenkin tuntuu että mitä sitä nyt täysin vieraalle ihmiselle osaa kirjoitella ja runoilla, kertoilla itsestään rehellisesti mutta kiinnostavasti. Huokaus... Ja varsinkin kun tuttavapiirissä on monta huonoa nettideittikokemusta (toisenlaisiakin varmaan löytyy kyllä, myönnän). Tuntuu, että en lähtisi pelleilemään epätoivoisena noiden nettijuttujen kanssa...
Olen juuri täyttänyt 40v, ja asuinpaikka on suurehko kaupunki. Toistakymmentä vuotta yksin saa kyllä nekin vähäiset vastakkaisen sukupuolen kanssa rupattelu- ja deittailutaidon katoamaan, valitettavasti. Ja kun itsetuntokaan ei ole se korkein mahdollinen. Olen hieman varovainen ja ystävän mukaan "siirryt aina liikaa takavasemmalle pois valokeilasta"...
Taitaa se yksinäinen tulevaisuus olla ainoa todellisuus... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä löysin itselleni kumppanin.Suosittelen kokeilemaan =)
Itse olin sinkku lähes kahdeksan vuotta. Sinä aikana ehdin etsimään miestä niin netistä, kaupan kassajonosta, liikennevaloista kuin yöelämästäkin. Myös minun työni on sellainen, ettei sitä kautta kovin helposti kumppania olisi löytynyt.
Olen aina ollut liikunnallinen ja toivoin samaa mahdolliselta tulevalta kumppaniltakin. Koska lenkkipolulla oli hankala ruveta juttusille, aloin harrastamaan seuroissa ja kerhoissa itseäni kiinnostavia lajeja. Sitä kautta löytyi sitten nykyinen mieskin :).
Kun löytää harrastuksen kautta kumppanin, voi olla varma, että ainakin osa kiinnostuksen kohteista ovat samoja ja yhteistä tekemistä löytyy varmasti.
Tsemppiä ap:lle ja muillekin samassa tilanteessa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu että mitä sitä nyt täysin vieraalle ihmiselle osaa kirjoitella ja runoilla, kertoilla itsestään rehellisesti mutta kiinnostavasti. Huokaus... Ja varsinkin kun tuttavapiirissä on monta huonoa nettideittikokemusta (toisenlaisiakin varmaan löytyy kyllä, myönnän). Tuntuu, että en lähtisi pelleilemään epätoivoisena noiden nettijuttujen kanssa...
Olen juuri täyttänyt 40v, ja asuinpaikka on suurehko kaupunki. Toistakymmentä vuotta yksin saa kyllä nekin vähäiset vastakkaisen sukupuolen kanssa rupattelu- ja deittailutaidon katoamaan, valitettavasti. Ja kun itsetuntokaan ei ole se korkein mahdollinen. Olen hieman varovainen ja ystävän mukaan "siirryt aina liikaa takavasemmalle pois valokeilasta"...
Taitaa se yksinäinen tulevaisuus olla ainoa todellisuus... :(
Tuosta melkein voisi päätellä, että olet luovuttanut ja lakannut etsimästä?
Nettideittailu ei ole ollenkaan noloa. Itsekin laitoin noin kuukausi sitten s24:aan kuvallisen profiilin. Vähän vierastin ajatusta, mutta vähällä etsimisellä löysin monta tuttavaakin joilla on ilmoitus netissä.
Olen vasta muutaman ihmisen kanssa käynyt nettideitin seurauksena kahvilla. Se joko sujuu tai ei. Tilanteena kuitenkin on sellainen että tilanteesta pääsee myös nopeasti pois.
Itseäni alkaa äkkiä ahdistaa esim sellainen että huomaan heti että toinen on etsimässä elättäjää itselleen. Toinen on se, että "tositarkoituksella"-tyyppi haluaa kiireesti suhteen. Ei se ole niin yksinkertaista. Itse tutustun hitaasti.
2.
Jotenkin tuntuu että mitä sitä nyt täysin vieraalle ihmiselle osaa kirjoitella ja runoilla, kertoilla itsestään rehellisesti mutta kiinnostavasti. Huokaus... Ja varsinkin kun tuttavapiirissä on monta huonoa nettideittikokemusta (toisenlaisiakin varmaan löytyy kyllä, myönnän). Tuntuu, että en lähtisi pelleilemään epätoivoisena noiden nettijuttujen kanssa...
Olen juuri täyttänyt 40v, ja asuinpaikka on suurehko kaupunki. Toistakymmentä vuotta yksin saa kyllä nekin vähäiset vastakkaisen sukupuolen kanssa rupattelu- ja deittailutaidon katoamaan, valitettavasti. Ja kun itsetuntokaan ei ole se korkein mahdollinen. Olen hieman varovainen ja ystävän mukaan "siirryt aina liikaa takavasemmalle pois valokeilasta"...
Taitaa se yksinäinen tulevaisuus olla ainoa todellisuus... :(
Tuosta melkein voisi päätellä, että olet luovuttanut ja lakannut etsimästä?
Nettideittailu ei ole ollenkaan noloa. Itsekin laitoin noin kuukausi sitten s24:aan kuvallisen profiilin. Vähän vierastin ajatusta, mutta vähällä etsimisellä löysin monta tuttavaakin joilla on ilmoitus netissä.
Olen vasta muutaman ihmisen kanssa käynyt nettideitin seurauksena kahvilla. Se joko sujuu tai ei. Tilanteena kuitenkin on sellainen että tilanteesta pääsee myös nopeasti pois.
Itseäni alkaa äkkiä ahdistaa esim sellainen että huomaan heti että toinen on etsimässä elättäjää itselleen. Toinen on se, että "tositarkoituksella"-tyyppi haluaa kiireesti suhteen. Ei se ole niin yksinkertaista. Itse tutustun hitaasti.
2.
Oikeesti, kuka suomalainen nainen tänä päivänä oikeesti etsii elättäjää itselleen?? KUKAAN ei halua olla toisesta riippuvainen, jos sen vaan pystyy estämään. Oletkohan tulkinnut ihan oikein?
Ohis, sorry..
Oikeesti, kuka suomalainen nainen tänä päivänä oikeesti etsii elättäjää itselleen?? KUKAAN ei halua olla toisesta riippuvainen, jos sen vaan pystyy estämään. Oletkohan tulkinnut ihan oikein?
Ohis, sorry..
Olisihan se ihan unelma että olisi niin rikas mies että voisi jättää työnteon kokonaan väliin ja matkustella, golfata, jne päivät pitkät. Mutta olen kyllä realisti enkä odota sellaista miestä löytäväni, varsinkaan kun ikää on jo 37 v.
Haluaisin vain parisuhteen, aikuisen miehen vierelleni tasavertaiseksi kumppaniksi.
Okt ja mökki löytyy, golffaankin silloin kun ehdin (lapsi myös); toki töissä on sentään käytävä. Mutta todellakaan elättäjää en tarvitse enkä halua. Ihan omillani olen aina toimeen tullut joten miestä en rahallisessa mielessä tarvitse.
Oikeesti, kuka suomalainen nainen tänä päivänä oikeesti etsii elättäjää itselleen?? KUKAAN ei halua olla toisesta riippuvainen, jos sen vaan pystyy estämään. Oletkohan tulkinnut ihan oikein?
Ohis, sorry..
Olisihan se ihan unelma että olisi niin rikas mies että voisi jättää työnteon kokonaan väliin ja matkustella, golfata, jne päivät pitkät. Mutta olen kyllä realisti enkä odota sellaista miestä löytäväni, varsinkaan kun ikää on jo 37 v.
Jotenkin tuntuu että mitä sitä nyt täysin vieraalle ihmiselle osaa kirjoitella ja runoilla, kertoilla itsestään rehellisesti mutta kiinnostavasti. Huokaus... Ja varsinkin kun tuttavapiirissä on monta huonoa nettideittikokemusta (toisenlaisiakin varmaan löytyy kyllä, myönnän). Tuntuu, että en lähtisi pelleilemään epätoivoisena noiden nettijuttujen kanssa...
Olen juuri täyttänyt 40v, ja asuinpaikka on suurehko kaupunki. Toistakymmentä vuotta yksin saa kyllä nekin vähäiset vastakkaisen sukupuolen kanssa rupattelu- ja deittailutaidon katoamaan, valitettavasti. Ja kun itsetuntokaan ei ole se korkein mahdollinen. Olen hieman varovainen ja ystävän mukaan "siirryt aina liikaa takavasemmalle pois valokeilasta"...
Taitaa se yksinäinen tulevaisuus olla ainoa todellisuus... :(
Mieti missä voit tavata satoja miehiä lyhyessä ajassa.
Ota niskasta kiinni, unohda tollaset höpö ajatukset ja laita ilmoitus.
Olen tänä vuonna ollut kaksissa häissä ja kummassakin 40 v löysivät toisensa netissä. On aika siityä tälle vuosikymmenelle.
Oikeesti, kuka suomalainen nainen tänä päivänä oikeesti etsii elättäjää itselleen?? KUKAAN ei halua olla toisesta riippuvainen, jos sen vaan pystyy estämään. Oletkohan tulkinnut ihan oikein?
Ohis, sorry..
Olisihan se ihan unelma että olisi niin rikas mies että voisi jättää työnteon kokonaan väliin ja matkustella, golfata, jne päivät pitkät. Mutta olen kyllä realisti enkä odota sellaista miestä löytäväni, varsinkaan kun ikää on jo 37 v.
En ole rikas, mutta kuten ap olen hyvin toimeentuleva. Sellainen itsenäinen ihminen ainakin herättää oman mielenkiintoni. 37v voi mielestäni saada ihan mitä tahansa. Samoin 40, tai 45v. Asiallisia ihmisiä tulee uudestaa vapaaksi. Ihanan rakastumisen voi kokea minkä ikäinen tahansa.
2
... missäpäin olet?