pystyykö tuon juoksukoulujutun tekemään jos inhoaa juoksemista?

Joten hitaudella ei ole väliä. Mutta pitkällä tähtäimellä kannattaisi varmaan etsiä liikuntamuoto, josta nauttii. Toki juoksusta voi sullekin tulla nautinto jos saat tekniikan kuntoon jne. Ja täytyyhän hurahtamiselle antaa mahdollisuus. :)

Minä tein sen ja onnistuin ihan aikataulussa.



Mutta minä kyllä kuukauden päästä ohjelman loputtua sitten lopetin koko juoksemisen kun en saanut siitä mitään iloa enkä edes laihtunut. 10 km juokseminen kolme kertaa viikossa tuntui pelkästään pitkästyttävältä sen jälkeen kun alkuhurma siitä, että minä jolle ennen rappujen nousukin oli raskasta, pystyin juoksemaan välillä kävelemättä 10 km, oli mennyt.

mikä pakko on valiat juoksu liikuntalajikseen,jos sitä inhoaa ? liikunnan riemu on silloin totaalisen lost. valitse joku muu laji!

Sinuna menisin ihan oikeaan juoksukouluun, jos kerta juoksutekniikka on väärä. Siellä opastetaan henkilökohtaisesti, mikä on pielessä ja miten sinun tulee asentoasi ja askellustasi korjata.



Minulla on sama ongelma uinnin kanssa. En osaa uida (väärä tekniikka), minkä johdosta en myöksään pidä uinnista. Ja kyllä, olen harkinnut kurssille menoa=)

mutta itse olen aina inhonnut juoksemista, vaikka en muuten mikään sohvaperuna olekaan ollut. Jo kouluaikoina, jolloin olin hyvä liikunnassa muuten, lintsasin aina liikuntatunneilta, kun ohjelmassa oli lenkkeilyä tai joku Cooperin testi. Pari vuotta sitten, kun tuntui siltä, että KAIKKI tuttavat ja sukulaiset juoksevat ja osallistuvat maratoneille, aloin itsekin kypsytellä ajatusta juoksemista. Hitaasti se kypsyi, mutta tänä kevään, naistenlehden "näin treenaat itsesi 5 km:n juoksukuntoon" -jutun innoittamana, vihdoin aloitin juoksemisen. Noudatin tuota lehden ohjelmaa, jossa kävelyn sekaan lisättiin pikkuhiljaa pidempiä ja pidempiä juoksuosuuksia. Ja kas, ihme tapahtui, kuukauden kuluttua jaksoin juosta 5 km!



Nyt olen koko kesän juossut kolmisen kertaa viikossa tuota 5 km:n lenkkiä ja pikkuhiljaa ajatus minusta "juoksijana" on alkanut tuntua luontevalta. Edelleen lenkille lähteminen maistuu puulta, mutta kun on saanut itsensä luottamaan siihen, että jaksaa, tulee lenkille kuitenkin lähdettyä. Lenkkeilyssä viehättää sen vaivattomuus: voin lähteä juoksemaan suoraan kotioveltani ja heti palattuani pääsen suihkuun (ja hyvällä omatunnolla sohvalle köllöttämään). Se ei vaadi kummoisia varusteita, eikä ole sidottu tiettyyn aikaan tai paikkaan. Maratonkunnossa en toki ole, enkä juurikaan tosissaan treenaaville juoksemistani edes mainosta, mutta itseeni olen tyytyväinen. Ehkä joskus pidennän lenkkiä, ehkä en, mutta en ota siitä stressiä. Jo tuon 5 km:n juokseminen useamminkin kuin "once in a lifetime" -suorituksena on minulle huippujuttu!

ja nyt on Porin juoksukoulusta kolmas viikko lopppusuoralla. Helppoa on ollut ja aioin jatkaa loppuun saakka. Vaivaiset 11 viikkoa ja tosiaan kymppi pitäis pystyä juoksemaan sen jälkeen. Ja aion myös jatkaa tuolla n. 3krt/vkossa.

Olen ylipainoinen reilusta, mutta onneksi lihaksikas ja aika hyväkuntoinen. Tekniikkani kyllä tuntuu pelaavan onneksi.

Valitsin tämän siksi, kun haluan ylittää itseni minulle vaikeassa asiassa ja juoksemalla saa lisäksi nopeasti vielä nostettua kuntoa. Ja muokkaa hyvin keskivartaloa nimenomaan.

jos on surkea ja lahjaton

Toki joillain on soveltuvampi kroppa, pitkät ohuet jalat ja hyvä hapenottokyky. Mutta "huono" juoksija "vääränlaisella" kropalla voi kehittyä yhtä lailla. Ehkä se on jopa palkitsevampaa kehittyä jos on lajiin "soveltumaton" kuin silloin, jos on ideaali? Tavallaan saa kiittää omaa työtään enemmän kuin sellainen, joka on saanut soveltuvat ominaisuudet syntymälahjaksi..

Itse olen lyhyehkö ja lyhytjalkainen. Lisäksi jalat on tosi lihaksikkaat, mikä vie happea hirveästi. Hapenottokyky ei ole kummoinen, mulla on myös keuhkoissa jokin synnynnäinen ominaisuus, että en esim. pysty puhaltamaan ilmapalloja ja lääkärin puhalluskokeissa eivät meinaa uskoa, että ei enempää lähde :D

Näistä huolimatta olen kehittynyt juoksussa ja parantanut aikojani huomattavasti, esim. puolimaratonaikaa 30 min paremmaksi. Enkä minäkään joskus pitänyt juoksusta, mutta koukkuun olen jäänyt. Pitää vaan löytää tavoite, joka motivoi. Ja juosta tarpeeksi hitaasti!!! Lisäksi itse olen iha opetellut sietämään epämukavuutta, sen huono kesto on mun heikkous...

mutta on sitten toinen asia onko se mielekästä. Minä olen aktiivitreenaaja itse ja siis hyvässä kunnossa mutta juoksemista inhoan! Joskus lähden miehen seuraksi lenkille ja kyllä sen joka kerta huomaa ettei ole mieleinen laji, on minusta aivan käsittämättömän tylsää ja pitkäveteistä puuhaa vaikka kuntoa riittää. Omia lajejani harrastan kuitenkin innolla 8-10h vikossa.