Olen ollut reilun vuoden

työpaikkakiusaamisen kohde. Siedin tuota kohtelua vuoden verran, yritin tosissani. Sairauslomalle en saanut jäädä, työterveyshuollon lääkäri ei sitä suonut. Jos hankin sairauslomatodistuksen yksityispuolelta, se ei kelvannut vaan kuumeisena sairastin kotona ilman palkkaa.



Vuodessa tapahtuu paljon, olin henkisesti nujerrettu, nöyryytetty ja maineeni oli mennyt.



Minusta sai ja saa puhua perättömiä juttuja, olenhan minä henkisesti sairas. Työterveyshuolto (yllätys, yllätys on työnantajan takana) ammatiliiton edustajalta ei sanallista tukea suurempaa ollut tarjota.



Väsyin taistelemaan olemassaoloni puolesta, otin lopputilin. Olisin jo aikaisemmin ottanut ja lähtenyt, mutta pelko uuden työpaikan saamisesta pelotti. Nyt keväällä olin jo niin väsynyt, etten jaksanut ajatella uutta työpaikkaa ja sen saamista. Tärkeintä oli päästä pois ennenkuin tekisin itselleni jotain. Toisaalta olinhan töitä hakenut jopa 50km päästä kotoani, mutta aina eteen tuli: onko sinulla suosittelijoita? voimeko soittaa entiseen työpaikkaasi? Ja mitäpä muuta vanhasta työpaikasta voitiin saada irti, kun pahan puhuista ja valhetta.



Ymmärsin kuitenkin hakea apua, olin niin loppu ja toivoton, että lääkäri jolle huoleni kerroin ehdotti "lepoa" psyk.kriisi yksikössä. Tuonne kun pääsin, olin viikon verran niin sekaisin, etten erottanut yötä päivästä.



Parahillaan olen Kelan sairauspäivärahalla, lainat maksamatta; mutta olen elossa.



Miksi työpaikalla voi joutua kiusatuksi? Miksei entinen työantaja anna minun olla jo rauhassa? Mikä oikeus tai velvollisuus hänellä on estää minua olemasta työelämässä mukana? Ja kumpa tämä rajoittuisikin esimiehiin, mutta tuossa työyhteisössä on muutama työntekijä joka on esimiehen kanssa kimpassa ja juuri heidän levittäminä juorut minusta jatkaa elämistä.



Psykiatrialla ei nähdä metsää puilta, ovat aloittaneet neuroleptilääkityksen ahdistukseeni, mutta tämähän ei ole ratkaisu siihen, että voisin palata työelämään. Nyt jo hieman voimia saaneena pelkään tämän romahduksen hankaloittavan elämääni entisestään.



Minulla ei ole muuta mahdollisuutta, kun jättää laskut maksamatta ja heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi??



Työpaikkakiusaaminen ei ole pieni asia, se on yksilölle tuhoisaa, yhteiskunta joutuu maksamaan isoja summia rahaa, siitä ettei näinkään panaaliin aiheeseen ole keksitty ratkaisua.



Itse en jaksa asiaa viedä eteenpäin, en halua enää lisätä vettä myllyyn. Ensin pidän sairauslomani loppuun, sen jälkeen etsin kenties töitä. Vaihdan nimeni?



Onko paikalla ketään, joka neuvoisi mitä tässä tilanteesa olisi järkevintä tehdä?

Tähän asti kukaan ei ole osannut sitä sanoa.



Pelkään huomista, minulla ei ole tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Päälinmäisenä tunteena häpeä, pelko, ahdistus ja epätoivo.