neuvoisitteko vanhempana lastanne seurusteluasioissa?

Ja silloinkin todella varovasti painottaen sitä, että kyseessä on oma mielipiteeni ja näkemykseni tilanteesta, josta tiedän vain osan.



Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihmiset, jotaka sekaantuvat ja neuvovat pyytämättä (ja muistavat vielä huudella myöhemmin, että mitä mä sanoin). Mulle on yksi lysti ovatko nämä vanhempani vai muita sukulaisia, tuttavia, ystäviä...

Ja silloinkin todella varovasti painottaen sitä, että kyseessä on oma mielipiteeni ja näkemykseni tilanteesta, josta tiedän vain osan. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ihmiset, jotaka sekaantuvat ja neuvovat pyytämättä (ja muistavat vielä huudella myöhemmin, että mitä mä sanoin). Mulle on yksi lysti ovatko nämä vanhempani vai muita sukulaisia, tuttavia, ystäviä...

Ellei ole kyseessä jotain räikeää, pahoinpitelyä tms.

Minusta kyllä lapsenkaan ei pidä mennä kertomaan vanhemmilleen suhdeongelmistaan, eikä riidoistaan. Siinä pilaa vain vävyn/miniän ja appivanhempien välejä, koska oman lapsensa kanssa riidellyttä ihmistä voi olla vaikea ajatella objektiivisesti.

mutta olen lapsille läsnsä ja keskustelukumppani elmän kaikissa asioissa - tai ainakin haluan olla. En tietenkään piilottele mielipidettäni, mutta esim. ero päätöksessä on vähän vaikea neuvoa mitään, ellei taustalla ole väkivaltaisuuden kaltaisia selviä ongelmia.

en kyllä lähtisi ihan noin radikaaliksi, että suoraan eroa tai vastaava isoa siirtoa ehdottaisin (ellei puoliso sitten olisi ihan kamalan väkivaltainen, narkkari tms...)



Varmaan mun roolini olisi kuunnella ja nimenomaan pohtia vaihtoehtoja, tukea lastani tilanteessa johon hän päätyy. Ylipäätään toivon, että lapseni oppivat jo pienestä pitäen kuuntelemaan itseään ja tekemään niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä.

niin olen kertoillut heille sopivassa määrin omasta eletystä elämästä. Iloista ja suruista.

Toivon, että ne saavat nuoren ajattelemaan.

Ylipäätään toivon, että lapseni oppivat jo pienestä pitäen kuuntelemaan itseään ja tekemään niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä.

että lapsellasi on puoliso ja pari lasta, hän ihastuu toiseen ja päättää erota ja jättää menneen taakseen, kun uusi juttu tuntuu itsestä hyvältä...

Tässä taas on vaarana,

Vierailija - 31.07.12 08:33 (ID 15298206)

Ylipäätään toivon, että lapseni oppivat jo pienestä pitäen kuuntelemaan itseään ja tekemään niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä.

että lapsellasi on puoliso ja pari lasta, hän ihastuu toiseen ja päättää erota ja jättää menneen taakseen, kun uusi juttu tuntuu itsestä hyvältä...

juttu, että parempi erota kun kitkuttaa parisuhteessa missä kaikki menee päin persettä ja lapset kärsii siitä!

Juu ja itse en ole eronnut enkä karannut:)

Olen itse "neuvonut" lastani eli keskustellut häånen kanssaan seurusteluasioissa esim kun hän oli 8 siitä, että mitä tyttöjen kanssa tehdään, myöhemmin siitä, miten naisia pitää kunnioittaa; miten itseään pitää kunnnioittaa; miten omat rajat pitää osata ja uskaltaa vetää vaikka toinen koittaakin niitä venyttää; miten on valitettavasti totta, että jotkut ihmiset käyttävät seksiä ja seksuaalisuutta voittaakseen sillä asioita tai saadakseen toiset tekemään asioita; miten toisen tunteita on yritettävä ajatella empaattisesti toiseltakin kantilta silloinkin kun ne satuttavat itseä; miten toista ei saa yrittää omistaa; miten rakkaus päästää toisen vapaaksi jne.



Minusta nämä ovat tavallaan neuvomista seurusteluasioissa. En kuitenkaan usko, että haluaisin tai uskaltaisin neuvoa henkilöönkäyvissä asioissa, esim onko tietty ihminen sopiva kumppani vai ei. Siitä seuraisi kuitenkin ongelmia, jos esim sanoisin, että ei, ja sitten se suhde jatkuisikin kuitenkin. Mutta jos lapseni pohtisi eroa, sanoisin hänelle varmasti, että hän voi luottaa vanhempiensa apuun ja tukeen tuli vastaan mitä hyvänsä ja liittyy tuen tarve sitten mihin tahansa taloudellisesta avusta ja lastenhoidosta huolten kuunteluun.

että jos mies tai poikaystävä osoittautuu alkoholistiksi ja/tai väkivaltaiseksi, tulee suhde päättää siihen paikkaan. Että sen verran pitää naisella olla itsekunnioitusta.

Esim. pojalle kerroin, että ei kannata muuttaa asumaan yhteen tyttöystävän kanssa, vaikka tämän laskelmien mukaan siinä säästäisi. Kun poika olisi ainoa, jolla on tuloja, pitäisi hänen maksaa yksin ne "pienemmät yhteiset kulut" eli enemmän kuin asuessaan yksin. Osoitin laskennallisesti, että vaikka vuokra pienenee, pojan omaan käyttöön jäävä rahasumma ei suurenekaan vaan pienenee entisestään.