Miksi on niin vaikeaa sanoa lapselle se

kans samanlainen tuttu. nyt sille ei sitten se ei enää toimikkaan. kyllä jo ihan pienelle pitäisi puhua toruvasti, muuten ne on ihan kauhukakaroita 4v.

Toinen mikä ihmetyttää miksei lapselle voi vaan sanoa että nyt puetaan ja mennään kotiin, vaikka tarhasta haettaessa ja sitten ottaa se lapsi syliin ja pukea. Miksi pitää vääntää asiasta ikuisesti ja sössöttää, kulta puettaisiinko, mentäisiinkö kotiin, tulisitko nyt äidin luo, plääp plääp.

Meneekö lapsi siitä rikki?

Toinen mikä ihmetyttää miksei lapselle voi vaan sanoa että nyt puetaan ja mennään kotiin, vaikka tarhasta haettaessa ja sitten ottaa se lapsi syliin ja pukea. Miksi pitää vääntää asiasta ikuisesti ja sössöttää, kulta puettaisiinko, mentäisiinkö kotiin, tulisitko nyt äidin luo, plääp plääp.

Puetaanko päälle? Mennäänkö ulos? Syödäänkö?

Ei sitä hyvänen aika kysellä 2-vuotiaalta mitä hän mahdollisesti haluaa, vaan kerrotaan, että nyt mennään ulos, nyt syödään jne.

Mulla on yksi tuttu, jonka 2,5-vuotias saa tehdä ihan mitä lystää. Jos mennään kahville niin päästää lapsen vaeltelemaan muiden pöytiin tai ravintolan keittiöön ja kuvittelee, että kaikki ovat yhtä ihastuneita lapseen kuin hän lapsen äitinä. En tajua.

Mutta varotaan kuitenkin viljelemästä pelkkää "ei"tä koko ajan. On siitä jotain tutkimuksia tehty, miten jatkuva kieltäminen ja nuhtelu ja ei ei ei vaikuttaa lapsen itseluottamukseen ja sitä myötä luonteen kehitykseen.

Meillä esim. jos leikkii jollain kielletyllä niin otetaan napakasti pois ja annetaan jotain muuta tilalle. Selitetään myös aina mitä tapahtui, ettei lapselle tule sellainen olo, että jotain vietiin häneltä pois ihan vaan ilkeyttä. "äiti otti sen nyt pois koska se on terävä eikä äiti halua että lapseen sattuu. leikitään tällä mielummin, tämä on turvallisempi" tai jotain samalla kaavalla..



Tapansa kullakin. Meillä halutaan nyt tehdä näin ja toimii. Voi olla eri sit kun lapsi on isompi ja omaa tahtoa tulee lisää. En tiedä.

Toinen mikä ihmetyttää miksei lapselle voi vaan sanoa että nyt puetaan ja mennään kotiin, vaikka tarhasta haettaessa ja sitten ottaa se lapsi syliin ja pukea. Miksi pitää vääntää asiasta ikuisesti ja sössöttää, kulta puettaisiinko, mentäisiinkö kotiin, tulisitko nyt äidin luo, plääp plääp.

Puetaanko päälle? Mennäänkö ulos? Syödäänkö?

Ei sitä hyvänen aika kysellä 2-vuotiaalta mitä hän mahdollisesti haluaa, vaan kerrotaan, että nyt mennään ulos, nyt syödään jne.

Mulla on yksi tuttu, jonka 2,5-vuotias saa tehdä ihan mitä lystää. Jos mennään kahville niin päästää lapsen vaeltelemaan muiden pöytiin tai ravintolan keittiöön ja kuvittelee, että kaikki ovat yhtä ihastuneita lapseen kuin hän lapsen äitinä. En tajua.

Aiemmin meillä mies teki sitä jos oli menossa esim. iltapesemään lapsia ja oli jo myöhä. Niin eiköhän jäädä lepertelemään että "Mennäänkö iltapesulle" ja lapset tietty sanoo "Ei" ja sitten se lepertely jatkui..

Mulla palo käämit niin totaalisesti että ei ole enää kyselly päivänselvistä asioista vaan alkaa toimia.

sellaisia natseja, että tappavat lapselta kaiken luontaisen tutkimisen halun.

en lasteni, enkä koirieni kasvatuksessa. Onneksi minulla oli nimittäin ennen lapsia jo koiria, ja kokemuksesta kantapään kautta olin oppinut mitä koko kiellolle käy, jos sitä jatkuvasti käyttää tilanteessa jossa sitä ei noudateta (koska koulutus on kesken vielä eikä koira kestä esim. niin suuria häiriöitä): koko ei-sana muuttuu merkityksettömäksi taustahälyksi joka ei tehoa mitään. Joten koirien kanssa aloin käyttää sanaa ei lähinnä tilanteissa joissa sitä todennäköisesti totellaan. Jos vaikuttaa esim. että koira on liian kiihtynyt pystyäkseen lopettamaan hermojensa takia toimintaa kiellosta, en kiellä. Pidän aloillaan muuten, tai yritän ensin rauhoitella.



Ihan sama pätee lapsiin. En minä hoe kiihtyneelle nelivuotiaalle EI, EI, EI jos vaikuttaa että hän on joko uhmassa tai kiihtymyksessä jossa ei tule tottelemaan. Ignoraan koko änkyröinnin ja tarvittaessa pidän fyysisesti poissa pahanteosta (tosiaan, aloituksen tilanteessa ottaisin siideripullon pois lapselta enkä päästäisi uudestaan haekmaan sitä mutta en sanoisi EI). Sitten taas jos itse arvioisin että lapsella on nyt edellytykset totella EI-sanaa, voisin sitä käyttääkin.

sano sille ei joka kerta, kun se tekee väärin. Siis pelkkä EI riittää, muuta et sano tai tee.



Katsotaanpa, onko sinulla ½ vuoden kuluttua hyvätapainen koira vai sellainen reppana, jolla ei ole aavistustakaan mitä saa ja mitä voi tehdä.



Sama pätee lapsiin, se EI ei kerro lapselle yhtään mitään. Lapsihan voi tulkita, että ei tarkoittaa, että emme osta siideriä tai ei saa mennä kauemmas tai ei tarvitse maksaa. Vai onko oma lapsesi ajatustenlukija?



Tai sano lapselle, että ei saa heittää palloa ja ota pallo pois. Sitten menet ulos ja haluat heitellä palloa, mutta lapsi on ihmeissään: äsken se oli ei, nyt se on joo.

sano sille ei joka kerta, kun se tekee väärin. Siis pelkkä EI riittää, muuta et sano tai tee.

Katsotaanpa, onko sinulla ½ vuoden kuluttua hyvätapainen koira vai sellainen reppana, jolla ei ole aavistustakaan mitä saa ja mitä voi tehdä.

Sama pätee lapsiin, se EI ei kerro lapselle yhtään mitään. Lapsihan voi tulkita, että ei tarkoittaa, että emme osta siideriä tai ei saa mennä kauemmas tai ei tarvitse maksaa. Vai onko oma lapsesi ajatustenlukija?

Tai sano lapselle, että ei saa heittää palloa ja ota pallo pois. Sitten menet ulos ja haluat heitellä palloa, mutta lapsi on ihmeissään: äsken se oli ei, nyt se on joo.

Ei kai kukaan nyt noin tee, enkä usko että ap:kään tuota tarkoitti. Vaan lässytystä, ilman että mitään konkreettista tapahtuu.

Yhtälailla mä voisin kääntää tämän niin, että kokeilepa koiraan sitä, että komennat sitä vaan

pyytelemällä:

"Et menisi sohvalle, mehän on puhuttu ettet menisi", tai "kulta älä viitsisi rähjätä remmissä, mamma ei tykkää"

sellaisia natseja, että tappavat lapselta kaiken luontaisen tutkimisen halun.

että kaupassa on ok heitellä siideripulloja maahan, joita ei ole vanhemmat ostamassa. Helvetin kivaa tulla sen seuraavan ja ottaa just se sata kertaa lattialle heitetty. On pikkasen siiderit sylissä avaamisen jälkeen. Ei mun lapset ainakaan kaupassa saa käyttäytyä miten sattuu. Edes parivuotiaina.

Asiahan hoitui.

Vähän niinkuin myöhästynyt palopäälikkö "väärin sammutettu".

sano sille ei joka kerta, kun se tekee väärin. Siis pelkkä EI riittää, muuta et sano tai tee.

Katsotaanpa, onko sinulla ½ vuoden kuluttua hyvätapainen koira vai sellainen reppana, jolla ei ole aavistustakaan mitä saa ja mitä voi tehdä.

Sama pätee lapsiin, se EI ei kerro lapselle yhtään mitään. Lapsihan voi tulkita, että ei tarkoittaa, että emme osta siideriä tai ei saa mennä kauemmas tai ei tarvitse maksaa. Vai onko oma lapsesi ajatustenlukija?

Tai sano lapselle, että ei saa heittää palloa ja ota pallo pois. Sitten menet ulos ja haluat heitellä palloa, mutta lapsi on ihmeissään: äsken se oli ei, nyt se on joo.

Koirien kanssa tuo on tavanomainen ongelma että omistaja hokee ei:tä mutta koiralle ei ole koskaan edes opetettu mitä siltä itse asiassa tarkkaan ottaen odotetaan kun sanotaan ei (yleensä, että se lopettaa senhetkisen toiminnan heti ja jää odottamaan seuraavaa käskyä).

Mutta kun on kyse ihmislapsesta jonka kanssa sanallisesti voi kommunikoida niin uskoisin että sentään yleensä lapsi tietää mitä ei:llä tarkoitetaan ja mitä vanhempi odottaa kun sanoo ei. Muuten kyllä taas toimiikin sitten ihan samat jutut kuin koirilla että käskyn tottelemattomuuteen on pääasiassa 2 syytä:

- tottelemisesta ei ole tehty kohteelle sisäisesti palkitsevaa (koiralle vaikka ehdollistamalla namin kautta, lapselle vanhemman hyväksynnän kautta)

- kohteen hermoston ja mielentila on sellainen ettei hän pysty hillitsemään itseään riittävästi totellaakseen, tähän auttaa lisäkoulutus ja tottelevaisuuden motivoivuuden lisääminen ajan kanssa

niin ap ei varmaankaan tarkoittanut että sanotaan vaan ei.