Mitä ihmettä teen tuon taaperon kanssa?!! Yöunista!

Joo, onhan se noinkin. Mutta kun lasta ei ole tarvinnut nyt nukuttaa vaan hän kuitenkin nukahtaa itsekseen ja yksin. Kyllä me siellä käydään jos itkee, ei hän yksin siellä joudu ikuisesti huutamaan. Tottakai apua tulee jos sitä tarvitaan. En vain näe mitään ratkaisua siinäkään, että lapsi nukkuu samassa huoneessa, jossa heräilee ihan yhtä useasti. Rauhoittuisi ehkä nopeammin, mutta yhtä kaikki, heräisi kumminkin!



Auttaisikohan se, että vauva siirtyisi pian sisaruksen kanssa nukkumaan yönsä samaan huoneeseen?



ap

No ihmiset kokee heräilyn eri tavalla. Kerroin yhdestä lapsestani joka 4 v oppi nukkumaan läpi yön. Mua sinänsä heräily ei väsytä, koska nukahdan helposti. Mutta jos joudun nousemaan sängystä useamman kerran, niin se väsyttää. Siksi mun mielestä on ollut helpompi nukkua vieressä.



Lasten kanssa kannattaa muistaa se, että vaiheita tulee ja menee. Vuoden kun jaksat, niin esikoisen kanssa pystyy jo neuvottelemaan ja sopimaan paljon.



Aina kannattaa miettiä millaista vanhemmuutta haluaa elää. Esikoisen kanssa on usein niin, että on turhankin ankara ja vaatii pieneltä paljon. Ajan kanssa oppii rentoutta ja keksii miten asioita voi ratkaista muutenkin.



Nyt sun pitää päättää mikä teille on tärkeää. Jos nyt on tärkeintä, että esikoinen nukkuu koko yön omassa sängyssä, niin sitten voit eri keinoilla tassuttamalla tai huudattamalla hoitaa sen. Jos taas joku muu asia on tärkein, niin sitten sen mukaan.



Meillä on ollut noita kaikkia vaiheita ja aina niistä on eteenpäin päästy vaikka sillä hetkellä onkin tuntunut mahdottomalta.

Et sinä ap voi tietää sitä että rauhoittuisiko lapsi samassa huoneessa nyt jos et kokeile. Vaikka vauva-aikana heräilikin samassa huoneessa, niin tilanne voi olla nyti ihan eri. Lapsi on kuitenkin 3:n kuukauden aikana kasvanut paljon. Kolme kuukautta kasvuaikaa taaperoiässä on paljon.



Kyllä meilläkin molemmat lapset heräilivät vauva-aikana ihan tarpeeksi tiheästi vaikka samassa huoneessa nukuttiinkin. Tähän taaperoheräilyyn auttoi sitten selkeästi se läsnäolo. Tuollaisen taaperon uni on jo muuttunut vauva-aikojen unesta mutta tosiaan monilla se eroahdistus aiheuttaa vielä heräilyjä.



Minä kyllä kehottaisin kokeilemaan samassa huoneessa nukkumista. Jos se ei auta, niin sitten se ei auta mutta kokeilla kannattaa. Eihän siinä mitään menetäkään.

Okei, oli vieras paikka, mutta viikko kuitenkin samassa paikassa. Taapero nukkui pinnasängyssä meidän sänkymme vieressä ja heräili ihan samaan tapaan.



ap

Meillä yksi lapsista teki tuota mutta rauhoittui vellipullolla ja ei tarvinnut herätä kuin kerran yössä antamaan se pullo, heti kun tajusin että kyse oli siitä :) Ja on nyt 18v ja kauniit hampaat ja nukkuukin hyvin eli mitään haittaa tuosta ei ollut, kaikki vain nukkuivat paremmin.

joka heräilee paljon öisin ja on heräillyt aina.

Me siirrettiin hänet 4kk sitten omaa huoneeseen nukkumaan, alku meni niin, että heräili ja valvoi öisin 3 tuntia putkeen JOKA YÖ. Viikon-kaksi taisin jaksaa tätä ja lopulta otettiin patja lattialle ja minä nukuin/nukun siellä jos kaipaa äitiä öisin.



Kyselin neuvolasta noin kuukausi sitten, että mitä me tehdään, en haluaisi jatkuvasti nukkua patjalla (meillekin on vauva tulossa vuoden vaihteessa) ja selkä tulee kipeäksi patjalla. Kokenut terveydenhoitaja sanoi, että lapsella saattaa kestää jopa puoli vuotta tottua uuteen tilanteeseen, ÄLKÄÄ ottako takaisin samaan huoneeseen vaan jatkakaa samaan malliin. Eli toinen vanhempi patjalla jos yöt hankalia.

Pikku hiljaa lapsen unet ovat parantuneet ja uskalsin jo siirtyä omaan sänkyyn. Patja on lattialla edelleen joka yö ja välillä joudunkin nukkumaan siinä loppu yön kun lapsella on kova hätä. Nyt on menty jo monta yötä niin, että hän on herännyt VAIN 2-3 kertaa yössä.



Lapset on erilaisia, meidänkään kolme vuotias ei ole tainnut nukkua ikinä kokonaista yötä.

Minun neuvoni on, että ehdottomasti patja lapsen huoneeseen, jotta hän tottuu uuteen nukkumapaikkaansa JA tietää, että vanhempi on lähellä koko ajan. Minä en siis tehnyt öisin mitään palveluksia vaikka nukuin patjalla. En mennyt silittelemään, en tuonut vettä jne. Puhuin hänelle rauhallisesti jos itki "Nyt on yö, äiti nukkuu täällä patjalla ja sinä nukut siellä" Aluksi reagoin heti jos hän heräsi, jotta hän tosiaan ymmärsi sen, että olen lähellä koko ajan ja nykyään vain jos hän alkaa huutelemaan minua.



Tsemppiä! :) Helppoa tämä ei todellakaan ole ollut.

Jos siitä ei muuta apua ole, niin ainakin se, että joka kerta ei tarvitse könytä toiseen huoneeseen lasta rauhoittelemaan. Sekin helpottaa jo paljon. Lapsi voi sitten tottua ajan kanssa, että äiti/isä on siinä lähellä ja sitten heräilyt alkavatkin vähentyä. En usko, että jollain viikon kokeilullakaan välttämättä vielä saadaan suuria muutoksia.



Minäkin kyllä liputan sen puolesta, että huonosti nukkuvassa pikkulapsiperheessä jokaisen kannattaa nukkua just siellä missä eniten unta saa. Kaikki periaatteet kannattaa heittää romukoppaan. Pienillä lapsilla tulee ja menee noita vaiheita ja välillä on pakko vähän antaa siimaa, että nukkuminen onnistuu edes jotenkin.

kolmesta lapsesta tuollainen. Esikoinen myöskin. Nukkui ekan yön putkeen pikkasen vajaa 5 vuotiaana. Nukuin useamman vuoden lapsen huoneen sohvalla käsi lapsen kädessä. Imetettävä pikkuveli sitten missä milloinkin mun mukana. Mä en vaan jaksanut laukata ympäri kämppää pitkin öitä rauhottelemassa lasta. Jos sä jaksat niin hyvä niin sitten.

Tää on todella väsyttävää ja toisaalta pelkään, että mitä jos lapsi saa traumoja. Annan sen välillä öisin hetken itkeä ennenkuin menen paikalle. Toisinaan nukun itsekin niin sikeästi, että tajuan unen läpi esikoisen itkevän muttena vaan jaksa nousta ylös. Ilmeisesti ei itku sitten ole niin kovaa, että heräisin täysin, sillä toki hysteeriseen ja kovaan huutoon tulee reagoiduttua.



ap

ihan siksi että poissuljetaan korvatulehdukset yms tilat joissa lapsi voi olla kipeä juuri öisin. EI se tuosta traumoja saa, mutta vois olla hyvä silti katsoa onko itkuun joku hoidettavissa oleva selitys.

Melkein aina tehdään niin, että lapsi otetaan sitten meidän sänkyyn nukkumaan. Siinä sitten nukkuu rauhallisesti aamuun. Esikoisella oli samanlainen vaihe jotakuinkin saman ikäisenä ja siihenkin auttoi vain läheisyys. Kai se jotain eroahdistusta on.



Tällä kuopuksella oli siinä reilun vuoden iässä parempi vaihe nukkumisessa. Nukkui tosi paljon öitä putkeen läpi. Mutta nyt viimeisen parin kuukauden aikana on tosiaan nuo yöhulinoinnit taas alkaneet. Meillä alkaa myös siinä 3-4 tunnin jälkeen nukahtamisesta. Ja aamuyön nukkuu hyvin. Iltarutiinit ja muut ovat kunnossa etten usko syyn sieltäkään löytyvän.



Mutta mun neuvo on, että ota joko viereen nukkumaan tai siirrä sänky samaan huoneeseen jos nukutte eri huoneessa. Se kestää aikansa ja kyllä se vaihe menee sitten ohi.

Joka on ollut alusta astihö huono nukkuja. Ensimmäisestä vuodesta en oikein muista mitään, niin väsynyt olen ollut. Ensin tuli mahavaivat, sitten opittuka taitoja harjoiteltiin yöllä, sitten hampaat, jne. Allergiat testattiin, mirään ei ollut. Olen todennut tämän meidän pikkuisen olevan vain todella läheisyyden kaipuinen. Pinnasänky on ollut aina sivuvaununa, mutta parhaat yöt ollaan nukuttu tissi suussa ja myöhemmin poski poskea asten.



Eli viereen nukkumaan sanon minä tai ainakin samaan huoneeseen. Kyllä se ajan kanssa helpottaa. Meillä on nyt yöt tosi hyviä,tuntuu että viimein on mennyt perille että äiti ei yöl katoa.



Meillä minä nukutan lapsen aina, makoillaan vierekkäin kunnes nukahtaa. Toisinaan herää yöllä ja kömpii viereen,viime yönä nukkui 11h putkeen. Itse vaan heräilen vieläkin tottumuksesta.



Aika se on mikä auttaa ja syli, niin se vaan on. Tsemppiä teille :)

Itkee äitin viereen tietenkin

Siellä on vauvakin. Esikoinen on nukkut jo yli 3 kk omassa huoneessaan, mutta heräilyä on ollut siis ihan aina vaikka nukkui samassakin huoneessa tai vaikka olisi joskus nukkunut välissä.



Ei ole korvatulehduksia nyt, on katsottu. Tunnistan sen kyllä sen itkun. Lisäksi allergiat aikanaan testattu eikä se minusta sellaista itkua ole.



En haluaisi edes palata takaisinpäin, sillä jos sallin lapsen tulla väliin niin tietäähän sen, ettei hän siitä luovu pitkään aikaan. En halua 5-vuotiaan tulevan enää väliimme enkä halua luopua omasta nukkumistilastani. En pysty nukkumaan jos aina välissä makaa joku ja on ahdasta.



ap

Ei auttanut rutiinit eikä unikoulut. Neuvolasta toivoteltiin jaksamista...

Me teimme esikoisen kanssa niin, että otimme patjan ja toinen meni nukkumaan väliaikaisesti lapsen kanssa samaan huoneeseen kun oli näitä pahimpia eroahdistushulinoita öisin. Näin tosin nukuttiin myös monta kuukautta sen jälkeenkin kun toinen lapsi syntyi.



Itse olen sitä mieltä, että niitä nukkumisjärjestelyitä kannattaa rukata pahimpina aikoina ihan surutta. Pääasia että kaikki saisivat edes jotenkuten nukkua. Sitten kun lapsi on valmis nukkumaan ns. yksin, niin kyllä se sitten helpostikin menee. Ainakin meillä on mennyt.

En haluaisi edes palata takaisinpäin, sillä jos sallin lapsen tulla väliin niin tietäähän sen, ettei hän siitä luovu pitkään aikaan. En halua 5-vuotiaan tulevan enää väliimme enkä halua luopua omasta nukkumistilastani. En pysty nukkumaan jos aina välissä makaa joku ja on ahdasta.

ap

Ilmeisesti sitten haluat, että lapsi huutaa siellä omassa huoneessaan.

Nää ketjut menee aina näin, että kun ehdotus tulee, niin sitten alkaa vastaanväittäminen, että ei kiitos, kun se on niin epämukavaa. No sun nyt vaan pitää valita epämukavuutesi, ja näköjään valitset tämän nykytilanteen kuitenkin mieluummin. Eli asia hoidettu.

Ja peeässänä sitten vielä: Munkin mielestä lapsi huutaa selvästi sitä, että häneen ei reagoida yöllä riittävän nopeasti, hän on yksinäinen ja haluaa äidin lähelle. Äiti näköjään sen jo tietääkin, koska ei halua lasta viereensä, kun tietää, että sitten ei saa lasta enää siitä pois. No ei tietenkään saakaan, koska sitähän se lapsi nyt juuri kaipaa.

Ja sitten suhteellisuutta: Todella moni puolitoistavuotias heräilee vielä öisin. Ei meidänkään lapsista kukaan ole nukkunut tuossa iässä vielä yhtään täysin heräämätöntä yötä. Sillä pienet lapsethan ihan tyypillisesti vielä heräilevät öisin. Onhan toki niitä mestarinukkujiakin, jotka nukkuvat heräämättä. Mutta jos joku toinen lapsi ei nuku, niin ei hän ole mitenkään viallinen.

Sinuna laittaisin makkarin olosuhteet sellaisiksi, että saat itsekin nukuttua hyvin, vaikka lapsetkin ovat siellä. Leveämpää sänkyä kehiin tai pinnis ja lastensänky ison sängyn viereen peräkkäin. Tai toinen aikuinen lapsen huoneeseen nukkumaan. Tai miten haluattekin asian järjestää. Ja jos ette halua järjestää, niin sitten jatkatte nykysysteemillä.

Minusta kylmä totuus tässä asiassa on se, että teillä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko pomppaatte lapsen huoneessa sen ajan kuin tuo eroahdistus kestää tai sitten menette lapsen lähelle nukkumaan siksi aikaa. Tuo patja/varasänky lapsen huoneessa kuulostaa minusta hyvältä.

Niin ei saa traumoja? Se huutaa siellä yksin, itkee, huutaa hysteerisenä, äiti on kaukana. Pelottaa. Äiti tule hakemaan, äiti minua pelottaa. Äiti, haluan toisen ihmisen lähelle, en halua nukkua yksin! Äiti, miksi sinä ja isi ja vauva haluatte että minä menen pois. Minua pelottaa yksin! Äiti, minä huudan hysteerisenä, miksi et sinä välitä?

Miksi aikuiset aina jauhaa siitä kuinka ihana on nukkua toisen ihmisen (=miehen) kainalossa ja lasten oletetaan nukkuvan yksinään omassa huoneessaan? Mun mielestä on sairasta huudattaa pientä lasta yksinään kun ongelma on helposti ratkaistavissa.



Ja mitä tohon "en haluu että se kouluikäisenä tulee väliin"-ongelmaan tulee, niin toi on niin hemmetin typerä argumentti että... Kai te hitto ymmärrätte että esim. 2 tai 3-vuotiaan kanssa voi jo puhua?! Niille voi kertoa mitä odotetaan ja miksi, niiden kanssa voi PUHUA siitä nukkumisesta ja omassa sängyssä pysymisestä jne. Meillä nukkui poika 2-vuotiaaksi asti välissä (ja heräili ainakin 1,5-vuotiaaksi asti kerran yössä) ja sit siirtyi lastensänkyyn meidän sängyn viereen. Siitä siirtyy joskus remontin valmistuessa omaan huoneeseensa, odottaa sitä nyt jo kovasti 3-vuotiaana.



Voi kun te hyvät äidit jo tajuaisitte, että lapsen kanssa elämisen ei tulisi olla mikään valtataistelu, voi kun te kasvaisitte lasten kanssa yhdessä eikä koko ajan taistellen niitä vastaan. Se että antaa lapselle läheisyyttä ei oo sama kun että "antaa periksi" tai "ottaa takapakkia". Ei ole neuvoja millä lapsen saisi taipumaan teidän tahtoonne paremmin. Paitsi tietty tää mitä nyt jo harjoitat, henkinen nujertaminen. Se, että näyttää sille että kukaan ei välitä vaikka itket.

Meillä yksi lapsista on tuollainen. Noin 4 v alkoi nukkua pääsääntöisesti omassa sängyssään. Toiset tarvitsevat enemmän apua nukkumiseen kuin toiset, se vaan on niin.



Munkin mielestä tuossa on vaan kaksi ratkaisua. Joka jatkatte nykymalliin ja tilanne ratkeaa ajan kanssa tai sitten muutatte nukkumisjärjestelyjä niin, että kukaan ei nuku yksin.



Kun lapsesi vähän kasvaa ja mielikuvitus kehittyy, niin voit miettiä valvotko öisin painajaisia näkevän vierellä vai otatko omaan sänkyyn.



Sulla on niin pienet lapset ettei tässä ole mitään takaisin päin menoa. Lapsilla tulee eri vaiheita. Niissä pitää vaan miettiä saako tämän kasvatuksella kitkettyä pois vai tapahtuuko se itsestään joka tapauksessa. Se on vähän sama asia kuin yövaipan poisjättö. Valmius yökuivuuteen tulee omalla ajallaan, joku oppii 2 v toinen 6 v. Ihan riippumatta vanhempien kasvatustoimista.