Lue keskustelun säännöt.
voisitteko selittää minulle tämän ajatuksen järkevyyttä?
08.08.2012 |
Elämään eksyneet -nimisessä yhteisössä oli alla oleva värssy:
”Älä tuomitse minua, kokeilkaa itse edes puolet minun elämästäni. Uskon että yksikään teistä ei olisi varmaan enää tässä. Sille on yksi syy miksi teen, mitä teen. Sille on syy miksi olen, mitä olen. ”
Moni ihminen oli kommentoinut ”niin samaa mieltä” tms. Miten joku voi sanoa, että jos joku toinen, kuka tahansa muu, olisi kokenut saman elämän kuin hän, se toinen ei olisi siinä eli kestänyt niitä kokemuksia? Kyllä sitä ihminen vaan tottuu kaikenlaiseen ja kestää. Ei välttämättä edes tiedä paremmasta. Mitä tällaisilla viesteillä yritetään hakea? Tuolla oli jopa sellaisia kommentteja, että ette olisi kestäneet minun elämääni. En kehdannut omalla naamallani FB:hen kirjoitella tällaisia, mutta voisiko jo mamma avata ja perustella, mitä järkeä tuollaisessa runossa on? Toisen lauseen todenmukaisuus ei siis avaudu minulle. Vai onko se vain yleinen epäloogisuus?
Enkä tässä yritä kenenkään kohtaloa väheksyä, eihän oma elämäni ole ollut helppoa, mutta en kehtaisi alkaa väittää, että joku muu ei olisi niitä asioita kestänyt ja jopa selvinnyt paremmin kuin minä. Vai pitääkö ihmisen saada olla surkeampi kuin muut? Ei minulle ole tullut sellaista mieleen.
Kommentit (15)
esim. lause "uskon että yksikään teistä ei olisi varmaan enää tässä" voidaan tulkita niinkin, että todella moni muu olisi säälissä rypemisen sijaan tehnyt jotain elämälleen eikä jäänyt siihen jumiin. Kirjoittaja vetoaa omiin syihinsä ymmärtämättä sitä, että muilla on syynsä siihen, että "jatkavat matkaa" tai "tarttuvat itseään niskasta" ja ne syyt ovat ihan yhtä hyviä kuin kirjoittajan oma syy kerjätä sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on ollut elämässä suuria ongelmia ja olen varma, että toisenlaisella tempereamentilla ja lapsuuden kokemuksilla varustettu olisi selvinnyt niistä aivan leikiten. Valitettavasti vaan se ei tee näitä mun kokemuksia yhtään en epätodemmiksi itselleni :(. Parhaani olen yrittänyt ja jaksamiseni äärirajoilla mennyt koko elämäni.
Ihmisillä on erilaiset edellytykset kestää vaikeuksia ja on aika ylimielistä kohottaa itsensä siihen asemaan että ihan varmasti on ainoa joka olisi kestänyt kaikki hänen vaikeutensa.
Mutta sellaista pointin poikasta tuossa on että minusta taas se vanha intiaaniviisaudeksi väitetty että "älä tuomitse minua ennen kuin olet kulkenut päivän mokkasiineissani" on totta. Minä en usko että kukaan tahallaan tulee ilkeäksi tai huonoksi, mutta tosiaan koska edellytykset selvitä elämästä ovat erilaiset ja elämä kohtelee ihmisiä erilailla, toisista tulee toisenlaisia kuin toisista. Eikä täysin eri (biologisista, kasvuympäristöllisistä, kokemuksellisista) lähtökohdista tuleva ihminen voi koskaan täysin ymmärtää toista, ja siksi on liian helppo leimata esim. pahaksi tai luuseriksi ikään kuin omaa syytään.
ole samanlainen kuin toisen, edes samassa perheessä kasvaneen. Joten on täysin mahdotonta vetää yhtäläisyysmerkkejä ihmisten välille, vaikka jokin elämän aspekti olisikin sama. Tyyliin yksi alkoholistin lapsi selviää, toinen ei. Vanhemman alkoholismi on kuviossa vain yksi muuttuja tuhansien joukossa, toki vaikutuksiltaan suuri.
esim. lause "uskon että yksikään teistä ei olisi varmaan enää tässä" voidaan tulkita niinkin, että todella moni muu olisi säälissä rypemisen sijaan tehnyt jotain elämälleen eikä jäänyt siihen jumiin. Kirjoittaja vetoaa omiin syihinsä ymmärtämättä sitä, että muilla on syynsä siihen, että "jatkavat matkaa" tai "tarttuvat itseään niskasta" ja ne syyt ovat ihan yhtä hyviä kuin kirjoittajan oma syy kerjätä sääliä.
muu ei olisi muka selvinnyt. Mutta ei sitä oikein tiedä mitä kirjoittaja ja tuota ajatusta "komppaavat" loppujen lopuksi ajattelee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on ollut elämässä suuria ongelmia ja olen varma, että toisenlaisella tempereamentilla ja lapsuuden kokemuksilla varustettu olisi selvinnyt niistä aivan leikiten. Valitettavasti vaan se ei tee näitä mun kokemuksia yhtään en epätodemmiksi itselleni :(. Parhaani olen yrittänyt ja jaksamiseni äärirajoilla mennyt koko elämäni.
Ja kyllä minä uskon, että ei temperamentti kaikkea vaikuta ja sitä paitsi temperamentin vaikutus "häviää" ja muuttuu persoonaallisuudeksi, joka on temperamentin ja ympäristön yhteisvaikutus.
Minä olen esim. herkkä ja pohdiskeleva temperamentti ja olen kuitenkin selviytynyt paremmin (lapsuudestamme) kuin hitaan itsetuhon tehnyt sisareni, joka kyllä heti purki pahanolonsa...minuun....
Mutta sellaista pointin poikasta tuossa on että minusta taas se vanha intiaaniviisaudeksi väitetty että "älä tuomitse minua ennen kuin olet kulkenut päivän mokkasiineissani" on totta.
ei saa tuomita! Oikeastaan lause 2. häiritsi eniten...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos tuollainen loruilu jotakuta lohduttaa, niin ihan vapaasti vaan.
en nyt keksi mitään tapaa sanoa tätä kovin nätisti, joten keskityn olennaiseen.
Määritelmä "tekosyvällinen paska" on liian positiivinen kuvaamaan noita erityisesti FB:n riesana olevia elämän"viisauksia". Tarkoituksenahan on se , että ihminen joka ei ole ottanut vastuuta omasta elämästään vielä 35-vuotiaanakaan, voisi edes jotenkin kokea ylemmyyttä. Itsesäälissä rypeminen on aikansa ihan kivaa ja ok, mutta toiset valitettavasti eivät onnistu jalostamaan siitä mitään muuta kuin tällaista. Pohjimmiltaan kyseessä on siis defenssi, tyytymättömyyttä omaan elämään ja erityisesti omaa osuutta asioiden tilaan ei haluta kohdata.
Disclaimer: olen hyvin empaattinen ihminen, ja ymmärrän näitäkin henkilöitä. Kaikille ei syystä tai toisesta kehity aikuisen elämään tarvittavia psyykkisiä mekanismeja. Ja sillehän ihminen ei itse voi mitään, kuten ei esim. jalattomuudellekaan. Minun on silti vaikeaa sietää näitä aforismeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en nyt keksi mitään tapaa sanoa tätä kovin nätisti, joten keskityn olennaiseen.
Määritelmä "tekosyvällinen paska" on liian positiivinen kuvaamaan noita erityisesti FB:n riesana olevia elämän"viisauksia". Tarkoituksenahan on se , että ihminen joka ei ole ottanut vastuuta omasta elämästään vielä 35-vuotiaanakaan, voisi edes jotenkin kokea ylemmyyttä. Itsesäälissä rypeminen on aikansa ihan kivaa ja ok, mutta toiset valitettavasti eivät onnistu jalostamaan siitä mitään muuta kuin tällaista. Pohjimmiltaan kyseessä on siis defenssi, tyytymättömyyttä omaan elämään ja erityisesti omaa osuutta asioiden tilaan ei haluta kohdata.
Disclaimer: olen hyvin empaattinen ihminen, ja ymmärrän näitäkin henkilöitä. Kaikille ei syystä tai toisesta kehity aikuisen elämään tarvittavia psyykkisiä mekanismeja. Ja sillehän ihminen ei itse voi mitään, kuten ei esim. jalattomuudellekaan. Minun on silti vaikeaa sietää näitä aforismeja.
vai riittäisikö kuitenkin jokaisen äly siihen ajatukseen, että ihan hyvin joku muukin olisi voinut selvitä? Eli kyse olisi sitten siitä, mitä väitit.
ap
olipa paska lapsuus ja voi harmi kun minulla ei ole kunnon äitiä ja isää, mutta enemmin minua "auttaa" lukea muiden karmeimpia tarinoita kuin kohottaa oma tarinani kaikkein karmeimmaksi. Tämä vaihe oli joskus kakskymmpisenä, kun olin muuttanut kotoa pois (se oli 19 v) ja pääsin käsittelemään asioita...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai pitääkö ihmisen saada olla surkeampi kuin muut? Ei minulle ole tullut sellaista mieleen.
täällä hyvin huomaa monissa ketjuissa, että jos joku erehtyy valittavalle ap:lle sanomaan, että sun elämässähän on ainakin se ja se hyvin, niin ap saa hirveän sätkyn ja selittelee heti sen hyvänkin asian pois. On ihmisiä, joiden täytyy saada olla ihan SE SURKEIN. The nolla. Jostain luin, että toi on tavallaan eräs narsismin muoto: on hienoa saada olla edes surkein, kauheinta on olla keskinkertainen jolla on elämässä jotain huonosti ja jotain hyvin.
ja samalla itsensä korostamista.
Etenkin kun julistetaan tuollaisena epämääräisenä mössönä ilman että eritellään: te ette varmaan olisi kestäneet mun juoppoa isää ja hakkaavaa äitiä ja koulukiusaamista ja joulua ilman lahjoja jne.
Sitä paitsi tuo ajatus on yhdestä Depeche Moden laulusta, joka aina alkaa näiden värssyjen lukemisen jälkeen soida päässä... Ihan turhaa mukasyvällisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olipa paska lapsuus ja voi harmi kun minulla ei ole kunnon äitiä ja isää, mutta enemmin minua "auttaa" lukea muiden karmeimpia tarinoita kuin kohottaa oma tarinani kaikkein karmeimmaksi. Tämä vaihe oli joskus kakskymmpisenä, kun olin muuttanut kotoa pois (se oli 19 v) ja pääsin käsittelemään asioita...
ap
...siinäpä se ero juuri piilee, että sinä (ja moni muu) on käsitellyt niitä asioita. Ja ymmärtänyt, mitä niistä seuraa (esim. itse olen joutunut tekemään monin verroin töitä oppiakseni sosiaalisia normeja ja itsehillintää, alkkisperheen lapsi kun olen ja meillä väkivalta oli normaalia arkea). Eli jos lähtee pari metriä muiden takaa, pitää juosta kovempaa jos tahtoo voittaa. Epäreilua? Kyllä, mutta ei maailmankaikkeus ole minulle mitään velkaa tai hyvittämässä. Tai vanhempani. Itse voin vaikuttaa.
En kiistä, joskus surkealla hetkellä tulee houkutus pitää itseään jotenkin jalompana kärsimystensä vuoksi, niin alhainen olen minäkin. Näitä pohjanoteerauksia ei kuitenkaan tulisi ikinä mieleeni revitellä julkisesti :D
T.11
sanomaan jotain tähän. ap