vauvan mustelma.

Se mustelma olikin vauvan imemä, eli fritsu! Onks muilla tällaista käynyt? Yöllä unissaan imeskellyt kättään. Oiskin ollut ihme, jos se ois siitä putoamisesta tullut, koska meillä on tosi matalat sängyt ja pehmeä matto, et se oli ennemminkin tupsahdus, kuin putoaminen, mut silti piiskasin itseäni siit ihan hulluna. :(



Mietin oikein, miks se jälki mua niin paljon vaivas ja keksin kun olin lähdössä äitini luo käymään. Tajusin, et lähinnä en hänen halua näkevän vauvalla mitään jälkiä. Hän on ollut työssä moniongelmaisten ihmiseten kanssa montakymmentä vuotta. Tämä on saanut aikaan sen, että hän on valmis uskomaan kaikista ja kaikessa jotain pahaa.



Esimerkki: mun serkku mainitsi, että hän ei pidä äitinsä uudesta miehestä. Tämän jälkeen äitini mulle tosissaan pohti, että serkkuani on varmasti seksuaalisesti hyväksikäytetty tämän miehen toimesta.



Toinen esimerkki: Siskoni poika alkoi itkeskellä (n. 3-v) suihkutilanteissa, kun oli hoidossa heillä. Äitini sanoi mulle siitä, että pojan isä varmasti on rankaissut lasta laittamalla kylmään suihkuun.



Hän kerrassaan ajattelee pahaa kaikesta, koska on nähnyt esimerkkejä mielenterveystyössään kamalista ihmisistä liikaa. Olemme mieheni kanssa pohtineet asiaa jo ennenkin, että työ on sairastuttanut äitini jollain asteella.



Jos hän olisi sen "mustelman" nähnyt, olisi mieheni hänen mielessään jo lapsen pahoinpitelijä. Minua hän ei epäilisi, tiedän, mutta miestäni helposti, koska hän ei ole luottanut yhteenkään kumppaniini ikinä. Hän mm. kysyi minulta tosissaan, että käyttääkö mieheni huumeita sen jälkeen kun tämä tunnisti kuvasta kannabis-lehden. :/

Se mustelma olikin vauvan imemä, eli fritsu! Onks muilla tällaista käynyt? Yöllä unissaan imeskellyt kättään. Oiskin ollut ihme, jos se ois siitä putoamisesta tullut, koska meillä on tosi matalat sängyt ja pehmeä matto, et se oli ennemminkin tupsahdus, kuin putoaminen, mut silti piiskasin itseäni siit ihan hulluna. :(



Mietin oikein, miks se jälki mua niin paljon vaivas ja keksin kun olin lähdössä äitini luo käymään. Tajusin, et lähinnä en hänen halua näkevän vauvalla mitään jälkiä. Hän on ollut työssä moniongelmaisten ihmiseten kanssa montakymmentä vuotta. Tämä on saanut aikaan sen, että hän on valmis uskomaan kaikista ja kaikessa jotain pahaa.



Esimerkki: mun serkku mainitsi, että hän ei pidä äitinsä uudesta miehestä. Tämän jälkeen äitini mulle tosissaan pohti, että serkkuani on varmasti seksuaalisesti hyväksikäytetty tämän miehen toimesta.



Toinen esimerkki: Siskoni poika alkoi itkeskellä (n. 3-v) suihkutilanteissa, kun oli hoidossa heillä. Äitini sanoi mulle siitä, että pojan isä varmasti on rankaissut lasta laittamalla kylmään suihkuun.



Hän kerrassaan ajattelee pahaa kaikesta, koska on nähnyt esimerkkejä mielenterveystyössään kamalista ihmisistä liikaa. Olemme mieheni kanssa pohtineet asiaa jo ennenkin, että työ on sairastuttanut äitini jollain asteella.



Jos hän olisi sen "mustelman" nähnyt, olisi mieheni hänen mielessään jo lapsen pahoinpitelijä. Minua hän ei epäilisi, tiedän, mutta miestäni helposti, koska hän ei ole luottanut yhteenkään kumppaniini ikinä. Hän mm. kysyi minulta tosissaan, että käyttääkö mieheni huumeita sen jälkeen kun tämä tunnisti kuvasta kannabis-lehden. :/

Tänään aamulla heräämisen jälkeen huomasin n. puolivuotiaalla vauvalla käsivarren "pehmeässä" osassa pyöreän pienen mustelman. Vähän kyynärpään alapuolella. Oon aika tarkka näis, et oisin huomannu, jos se illalla ois ollut. Huomasinhan nytkin hämärässä huoneessa samantien. Tosi outo juttu. Se on just sellain niinku peukalolla painettu siisti pieni jälki, mut kukaan ei ole koskenut vauvaan yöllä. Paitsi minä ja ite tiien, että en häntä käsistä ole retuuttanut tai muutakaan. Ja kyllähän mustelmaan tarvii aikamoisen voiman aikuisellakin. Lapsi putosi eilen sängyltä kyllä. Hirvee itku, mut meni ohi nopeasti. Voiko mustelma tulla noin jälkijunassa. Kyllähän ne viiveellä tulee. Mut miks pyöreä muoto? Äh oon vainoharhainen ja on kyllä tosi hyvä, kun lastensuojeluun kiinnitetään tosi paljon huomiota nykyisin, mutta kun toisaalta tuntuu ettei lapsella saa olla mitään jälkiä tai heti on pahoinpidelty. En tiedä miks mua tää asia ahdistaa niin. Kai muidenkin vauvoilla välillä on jälkiä? Ja kun tuo on nyt oppinut konttaamaan, niin monta kertaa päivässä tapahtuu joku kopsahdus, kun pieni yrittää liikaa. Kauhee hinku jo nousta ylös, vaikka on vielä niin pieni. Ja sit tulee niitä tyhmänrohkeita yrityksiä, eikä äiti ehdikään väliin. :(

noin jatkoa ajatellen, ei sinun kannata stressata jostain yksittäisistä mustelmista, jos et todella ole mitään vauvallesi tehnyt. Kyllä niistä mustelmista ammatti-ihminen yleensä huomaa, mitkä on aiheutettuja ja mitkä tulleet touhutessa.



Kaikilla kavereillani on vauva jossain iässä päässyt tippumaan sängyltä tai sohvalta. Se on NIIN normaalihomma, kun on esikoinen kyseessä, niin sitä vaan ei tajua kuinka äkkiä se vauva oikeasti voi pudota. Itselläni putosi vauva sohvalta n 5kk iässä ja säikähdin ihan hirveästi! Kaikki oli onneksi kuitenkin ok.

Meillä ei käynyt noin, mutta kerran kun vauva oli kipeä, ja otin viereen nukkumaan, rinnalle. Niin olikin yöllä napannut nännin vierestä kiinni, ei siis ollut osunut.. Ja tehokkaasti imenyt kun minä nukuin, ja aamulla oli kunnon jälki rinnassa. Eli on oikein mahdollinen!

vaa ku lapsi on päälled 1,5v ni kesäsin sillä ei muuta ookkaa ku mustelmia ja naarmuja ku joka puolelle kopsahtaa joku päikka ja koko ajan kaatuillaan :D

en tiiä mitä muut ajattelee mun 3v naarmuliisasta tuol ulkoilessa :)

lapsi on lapsi kaikkee sattuu...

mut jotenkin ite hyväksyn taaperoikäisen ja siitä vanhemman mustelmat, kun ne touhuaa ja menee. Mut kun on pieni ja viaton vauva (ainakin muiden silmissä siis) niin heti tuntuu, et on jotain mätää.



Meidän vauva on hurjan fyysinen ollut alusta asti. Jäpäkkä poika ja pystyy kiemurtelemaan ja vääntyilemään mahtavasti. Hakkaa itseäänkin välillä kun hakkaa jotain esinettä pöytään tai muuhun. Ihme kyllä ettei aiemmin ole mitään jälkiä tullut. On siis erikoisen vahva. Lääkärikin yllättyi kun tarkasti. Mun ehkä pitää unohtaa nyt toi ja keskittyä olennaisiin asioihin.

mut jotenkin ite hyväksyn taaperoikäisen ja siitä vanhemman mustelmat, kun ne touhuaa ja menee. Mut kun on pieni ja viaton vauva (ainakin muiden silmissä siis) niin heti tuntuu, et on jotain mätää.

Meidän vauva on hurjan fyysinen ollut alusta asti. Jäpäkkä poika ja pystyy kiemurtelemaan ja vääntyilemään mahtavasti. Hakkaa itseäänkin välillä kun hakkaa jotain esinettä pöytään tai muuhun. Ihme kyllä ettei aiemmin ole mitään jälkiä tullut. On siis erikoisen vahva. Lääkärikin yllättyi kun tarkasti. Mun ehkä pitää unohtaa nyt toi ja keskittyä olennaisiin asioihin.

Pah.

Kaverin lapsi alkoi nousemaan tukea vasten seisomaan jo 6 kk iässä ja sai silmänsä mustaksi kaatuessaan väärään kohtaan ja se sattui juuri neuvola-aamuna.



Eivät todellakaan tehneet ilmoa yhden mustelman takia.

Neuvolassa vain sanoivat kovasti liikkuvaiseksi tapaukseksi. Nou hätä. :D



Kyllä ne oikeat pahoinpitelyn jäljet näkee, usko pois. Yksi mustelma ei sitä ole.

se, että miten vauvasi on päässyt tippumaan sängyltä??

tumma iho, jossa mustelmat eivät näy ollenkaan. Ei yhdestä mustelmasta kannata hysteriaa kehittää.

se, että miten vauvasi on päässyt tippumaan sängyltä??

Jouduin pukiessani vauvaa häirityksi ja se oli yks pieni hetki, kun käänsin selän. Tuntui kamalalta ja siitäkin paha mieli.