Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En usko kestäväni synnytystä? kipuherkkä
30.07.2012 |
En usko kestäväni synnytystä, kannattaako omaa lasta edes silloin hankkia?
Olen erityisen kipuherkkä, minulla ei ole ollut mitään leikkauksia tai pahempia sairauksia mutta pienetkin kivut tuntuvat aina kaksinkertaisina. Kerran menetin kynnen ja jalkaani särki sen jälkeen monta kuukautta, samoin kävi kädelle aiemmin. Kuukautiskivut ovat myös aina olleet erityisen kivuliaat ja rajoittavat elämääni, en voisi elää ilman buranaa!
viimeksi kuukautiskivut olivat jo niin pahat että lähes pyörryin, vaikka aina ne eivät ole niin pahoja, etenkin jos otan lääkkeen "ajoissa".
Muihin kipuihin liittyen kärsin joskus myös seksistä, olin miehen kanssa jolla oli iso ja paksu penis ja kuvittelin että synnytys tuntuisi hieman samalta, kuin repeäsi, jokainen työntö tuntui vatsanpohjassa saakka tuskallisena ja sattui niin että vuosin verta muutaman päivän ajan.
En ole puhunut asiasta terveyskeskuslääkärin kanssa, koska en usko että terveyskeskuslääkäri voisi mitään oleellista tietoa tähän antaa tai samaistua kipuihini, etenkään ilman samoja kokemuksia. Etenkin kuukautiset ovat saaneet minut jo toivomaan keski-ikää ja niiden loppumista.
Onko muilla vastaavia kokemuksia vai mietinkö näitä asioita vain yksin?
Kommentit (2)
on jossain muuallakin kuin pelkkä kipuherkkyys, jos seksin takia vuotaa verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kivun lievitykseen on nykyään niin monia keinoja, etten sinuna jättäisi lapsenhankintaa sen takia. Lääkkeelliset on varmimmat, mutta myös eri asennot, hieronta, lämmin vesi, keskittyminen ym auttavat kestämään kipua.
Paljon riippuu myös tapauksesta, synnytys voi olla helppo tai helveteiilinen tai mitä vain siltä väliltä.
Itselläni oli nopeat synnytykset, ja vedet menivät vasta ihan lopussa. Vauvat pienikokoisia, ja lantio kuulemma avara, joten mahtuivat hyvin syntymään. En ottanut kummallakaan kerralla mitään epiduraaleja, enkä olisi ehtinytkään, koska olin synnärillä vasta kun en enää pystyn kotona olemaan ja tunsin jo lievää ponnistustarvetta... Kivuliainta minusta oli esikoisen kohdalla tehty episiotomia, haava kesti niin pitkään parantua, ja peräpukamat....
Muuten minulle jäi hyvä fiilis synnytyksistä, se oli minulle ns. voimaannuttava kokemus, tunsin että vartaloni toimii juuri niin täydellisesti kuin sen on tarkoitettu toimivan.
Kirjoittelin jo tästä aiemmin, mutta minusta pahinta kipua ikinä on ollut munuaiskipukohtaus. Normaalisynnytys on ns. Tervettä kipua, mutta sairaus on sairaus!