Lue keskustelun säännöt.
Minä olen niin kateellinen kaverilleni hänen raskaudestaan!
19.07.2012 |
Mieheni kanssa ollaan yritetty tehdä lasta jo pidempään, jo silloin kun ystäväni oli vasta muuttanut yhteen nykyisen miehensä kanssa. Menivät naimisiin ja kertoi minulle silloin, että ovat päättäneet tehdä lapset. Toivotin onnea yritykseen ja olin oikeasti iloinen heidän puolestaan. Mutta kun kuulin, että hän on raskaana ja oli tärpännyt häämatkalla, tulin todella surulliseksi. Me olemme yrittäneet vuosia, ystäväni vain päättää tehdä lapsen ja tulee raskaaksi samantien. Miksi se on joillekkin niin helppoa ja toisille jopa mahdotonta?
Omastakin mielestä tuntuu kurjalta, kun olen kateellinen, vaikka eihän se minulta ole pois että kaverini saa lapsen. Ja olen yhtäaikaa myös hyvin onnellinen hänen puolestaan. En voi silti olla ajattelematta, että miksi minäkin en voi saada lasta noin vaan, päättämällä ja tekemällä.
Kommentit (8)
Toiv.te saatte vielä joskus oman lapsen. Olisitte varmasti hyvät ja rakastavat vanhemmat. Me olemme mieheni kanssa olleet niitä onnekkaita, olen raskautunut heti. Voin vain kuvitella, kuinka raskasta tuo on. Yksi tuttavapariskuntani yritti myös piiiiitkään ja nyt syyskuussa laskettu aika. Ei pidä luovuttaa ja koittaa olla stressaamatta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on muuten hienoa, että tunnistat ne etkä yritä turhaan demonisoida kaveriasi, joka kääkättää vahingoniloisena sinun huonolle tuurillesi...
Et ehkä pidä siitä, että sanon sen sanan ääneen, mutta lapsettomuus aiheuttaa monenlaisia tunteita: surua, kateutta, vihaa. Ne tunteet on vain käytävä läpi ja ne putkahtavat silloin tällöin voimakkaina pintaan. Se ei silti merkitse, että olet huono ihminen. Sinulla vain on rankempaa kuin esim. ystävälläsi.
Olet ilmeisesti vasta tämän tien alussa (oletteko käyneet tutkimuksissa), mutta suosittelen vain kohtaamaan nuo tunteet hammasta purren. Kunpa voisinkin sanoa, että kertomalla surustasi ääneen kaverillesi, olotilasi helpottuu ja kaverikin ymmärtää. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Oma kaverini vain ikään kuin väänsi tiedostamattaan veistä haavassa kertomalla, miten helppoa se lapsenteko tosiaan on ja antamalla (törppöjä)neuvoja. Fakta on, että kaverisi saa lapsen. Toinen fakta on, ettet voi kaikkia lapsia saavia ihmisiä poistaa elämästäsi olemalla melkoinen törppö itse. Siispä myönnä itsellesi se, että olette nyt kaverisi kanssa hyvin eri sivuilla ja että sinä saat tuntea niitä tunteita, mitä tunnet, kunhan et pura niitä kaverisi päälle. Puret hammasta ja näet häntä minimin verran. Jos et jaksa kovin usein etkä halua kuulla hänen hehkutustaan raskaudesta, niin kerro hänelle epäonnestasi mutta varaudu silti siihen, että hän ei todella ymmärrä. Tosin hän saattaa suhtautua sinuun hienotunteisemmin ja se tietysti helpottaa.
Tsemppiä. Meillä kesti viisi vuotta, mutta nyt olen vihdoinkin pienen pojan äiti!
äSinulla on oikeus tunteisiisi, kunhan ymmärrät, että kaverissa ei vikaa ole. Et sinäkään häbtä tunteillasi vahingoita.
Elämä ei aina ole reilua ja sinun kohdalla se on epäreilua nyt.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Yritimme esikoistamme vuosia. Jossain välissä hyvä ystäväni kertoi aikovansa yrittää lasta. Pelkäsin todenteolla heidän saavan lapsen ennen meitä, samalla häpesin koko tunnetta. Tottakai olin heidän puolestaan onnellinen, mutta silti..
Samoin minun oli vaikea ottaa vastaan sisareni raskausuutista suoraan oman kolmannen raskautumiseni jälkeen (kaksi ekaa menivät kesken). Pelkäsin niin itse menettäväni raskauden taas, ja siskoni saavan sitten lapsen.
Nämä eivät vain ole järkiasioita. Tunteet vievät mennessään. Mutta meillä on nyt jo kaksi lasta ja kolmas mahassa. Kaksi seuraavaa ovat tulleet heti ensimmäisestä yrityskierrosta, eli joku minussa on korjautunut ensimmäisen raskauden aikana. Niinkin siis voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ap! Mulla oli samanmoisia fiiliksiä ja kun jollain ihmeen voimalla stressini lapsettomuudesta hälveni, niin plussasin saman tien.
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu ap, vaikka oma tilanteeni ei olekaan ihan yhtä kipeä sillä minulla on jo kaksi lasta. Olemme kuitenkin yrittäneet kolmatta lasta jo vuoden päivät tuloksetta. Ystäväni (jolla on jo lapsia, ja oli ilmoittanut ettei enää halua enempää lapsia koskaan) ilmoitti olevansa raskaana. Sitten hän pohti minulle monet kerrat suureen ääneen että pitääkö vai eikö pidä lasta jne. Olin hänen tukenaan ja nielin oman katkeruuteni, mutta kyllä minua harmittaa että toinen on holtiton ehkäisyn kanssa ja sikiää kuin kani, abortinkin on tehnyt aiemmin. En enää edes ole varma monesko vahinkoraskaus tämä on kun osan on pitänyt ja osaa taas ei. Ollaan puhuttu ystävän kanssa ja olen kertonut hänelle tunteistani mutta sanonut myös että ei hänen raskautensa ole minulta pois. Onhan se silti vaikeaa olla onnellinen toinen puolesta kun itsekin toivoo lasta niin kovasti. Meillä puhuminen on auttanut vähän, ystävä osaa olla toisinaan hienotunteinen minua kohtaan kun tietää että asia on kipeä, mutta kyllä häneltäkin lipsahtelee minua loukkaavia juttuja toisinaa, silloin vaan puren hammasta...
Jaksamista sinulle vaikeaan tilanteeseen! Muuta en osaa sanoa.
Elämä ei ole reilua, aika moni on pilannut vehkeet sukupuolitaudeilla ja kai se on silloin evoluution kannalta hyvä, että tälläiset ihmiset ei lisäänny. Luonto on hoitanut asian näin.