En nyt väitä, etteikö joskus vieläkin olisi vanhempia, joille joko tyttö tai poika ole tärkeämpi sukupuolensa takia. Mutta sitten on aika useinkin niin, että lapsia rakastaa eri lailla riippuen heidän persoonastaan tai vaikkapa siitä, ovatko he esikoisia, kuopuksia vai siltä väliltä.

Itse huomaan rakastavani esikoistyttöäni eri lailla kuin kuopuspoikaani. Kuopukseen suhtaudun suojelevammin ja enemmän tunteella, esikoiseen järjellä ja tavallaan toverillisemmin (tietenkin hän on yhä lapsi, ei kaveri). Mutta uskon noiden erojen johtuvan lasten iästä ja syntymäjärjestyksestä, ei sukupuolesta. Ja rakkauden määrä on sama, molemmat minulle yhtä rakkaita.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu