Onko sinulle tärkeämpää olla äiti vai nainen?
Kommentit (19)
Joskus määrittelin itseni äitiyden kautta, nyt enemmän naiseuden kautta. Vaikka on vielä pieniäkin lapsia. Nyt panostan itseeni, en enää täysillä perheeseeni.
Pistän silti lapset parisuhteen edelle, jos tällä sitä haettiin.
ehdin jo välillä olla nainenkin, kun kakkoselle ja kolmoselle tuli pitkä ikäero. Nyt muutaman kuukauden ikäisen kanssa olen taas äiti.
olen ensisijaisesti ihminen, se määrittää minua paljon enemmän kuin sukupuoleni. En voisi olla äiti, jos en olisi nainen. Toisaalta jos kiellän olevani myös äiti, kiellän ihmisyyteni.
Olen mielestäni itsenäinen yksilö.
olen minä, en pelkkä jonkun toisen joku (äiti/vaimo).
äiti olematta ensin nainen.
Ehkä siihen vaikuttaa sekin että lapset on jo 10v-aikuisia joten se mitä parisuhteessa mieheni minulle heijastaa on tärkeää. Ja siitä heijastuksesta näen upean aikuisen naisen:)
En mä mitään määrittele mä vaan olen ja elän. Olen ehkä voimakkaammin ja tietoisemmin äiti, naiseus kulkee mukana muutenkin.
vaan joko tai, ainakaan jos on molempia...
inhoan yksinhuoltaja-etuliitettä siinä.
En ole eron jälkeen ollut enää tekemisissä miesten kanssa ja erosta on jo 6 vuotta. Ihan tarkoituksella haluan lopullisesti unohtaa millaista oli olla nainen miesten silmissä.
Mies petti minua kun olin riskiraskauden vuoksi sairaalassa melkein 4 kk. Annoin pettämisen ensin anteeksi, mutta siitä tulikin heille lopulta suhde silloin kun vauva oli pieni. Sen jälkeen olen ollut lapsen kanssa kahdestaan, äiti.
nainen. Olisin nainen ilman äitiyttäkin, mutta en voisi olla äiti, ellen olisi nainen.
Tämä ei silti tarkoita etteikö lapset olisi minulle tärkeintä elämässäni.
vaan minä, kuten joku muukin vastasi. teen asioita joista MINÄ nautin, en toimi sen mukaan olenko äiti, vaimo tai nainen. toki äitiys ja vaimous sitoo tiettyihin asioihin, mutta nehän on MINUN tekemiä valintoja!
Mulla on 3kk vanha lapsi, joten nyt olen ensisijaisesti äiti. Asia muuttunee, kun lapsi kasvaa.
Mutta en osaa vastata :) En osaa ajatella, että mulla olisi "nainenvaihe" joskus ja "äitivaihe" joskus. Lapseni eivät ole ihan pieniä enää ja on aikaa olla muutakin kuin äiti, mutta mulla on jonkinlainen hoivaidentiteetti aika vahva, ja varmaan alan kohta haaveilemaan lapsenlapsista, vaikka siihen onkin vielä monta vuotta! Toisaalta mua tympii ajatuskin olla joku täysin itsensä unohtava äitihahmo, joka ei osaa ajatella muuta kuin soseita ja vaippoja. Halusin muuta ajateltavaa silloinkin, kun lapset olivat ihan pieniä.
lähinnä. Kun lapset oli vauvoja tuli peilatua itseään sen äitiyden kautta ainoastaan. Nyt se tuntuu vieraalta. Olen paljon muutakin.
Musta eivät missään nimessä sulje toisiaan pois, tavallaanhan äitiys pitää jo sen naiseuden sisällään (toki nainen on nainen, vaikkei äiti olisikaan).
Nyt kun esikoinen on vielä pieni ja toista odotan niin äitiys on aika vahvasti läsnä mun elämässä ja muu lapsiin liittymätön elämä taas vähän niinkuin "hyllyllä". Varmaan näkökulma on toinen kun lapset kasvaa, palaan työelämään ja ehdin taas enemmän harrastamaan ja viettämään aikaa ystävienikin kanssa. Nyt kuitenkin lapset ja mies on etusijalla.
Tosiaan mäkin ensisijaisesti määrittelisin itseni kuitenkin ihmiseksi ja ehkä sitten vanhemmaksi.
Mielenkiintoista, että täällä näin moni määrittää itsensä ensisijaisesti naisena.
Jos teidän miehiltänne kysyttäisiin, he voisivat hyvinkin olla toista mieltä...
N40+