Synnytyskipu on pientä
verrattuna esim. virtsakiviin, tulehtuneeseen hampaaseen tai korvaan. Synnytys on tapahtuma, joka normaalisti mennessään ei tosiaan ole elämän kivuliaimpia kokemuksia.
Reippaasti vaan synnyttämään. Kuka tahansa selviää siitä kivun puolesta ja siihenhän on hyvät lievityksetkin saatavilla halutessaan.
Kommentit (20)
verrattuna esim. virtsakiviin, tulehtuneeseen hampaaseen tai korvaan. Synnytys on tapahtuma, joka normaalisti mennessään ei tosiaan ole elämän kivuliaimpia kokemuksia. Reippaasti vaan synnyttämään. Kuka tahansa selviää siitä kivun puolesta ja siihenhän on hyvät lievityksetkin saatavilla halutessaan.
Minulla on ollut virtsatiekivikohtaus viimeisillään raskaana ollessani, hammaskin on joskus aikanaan tulehtunut, samoin korva. Synnytyskipu on kaikki nuo kivut potenssiin sata. Mutta silti sen kestää.
Niin suurta kipua en ole koskaan kokenut kuin synnytyskivut. Ja monia aiemmissa viesteissä mainituista olen kokenut ja paljon niiden lisäksi. Enkä ole kipuherkkä. Piste.
mutta toki erilaista. Synnytyksen kestin ilman lääkkeitä, migreeni ilman lääkkeitä on jotain aivan järkyttävää.
IHAN SAMA JUTTU KUIN SULLA.
Migreenistä lähtee taju.
Ja huvittavaa musta se, että synnytyssairaalassa mulle tyrkyttämällä tyrkytettiin puudutusta, ja sanoin etten tarvi. Migreenin kanssa olen joutunut rukoilemaan lääkäreiltä kipupiikkiä, kun terv.keskuspäivystäjien mielestä "burana auttaa ihan hyvin"
Ja p...kat. Uskoivat vasta kun taju lähti.
Mulla ei kai sitten ole kipuhermoja kohdussa. Ei kyllä riipu siitä mulla muka olisi porttikongi-pillu niinkuin monet väittää.
Kipu oli sanoinkuvaamatonta, varsinkin toisessa kohtauksessa. Ekassa pärjäsin vielä Litalgin- ja Voltaren-piikeillä, mutta tokassa ei morfiinikaan auttanut kuin hetkeksi. Esim. jalkaa ei pystynyt liikauttamaankaan, kun tuntui, että taju lähtee. Onneksi tuon kohtauksen jälkeen ei ole tullut kuin taas niitä, mihin Litalgin juuri ja juuri tuo helpotusta. Ei sekään tietenkään kipua kokonaan vie, mutta tekee sen siedettäväksi.
Olen saanut viisi lasta. Kipu oli kyllä kovaa, mutta pärjäsin silti ihan kevyillä lääkityksillä. Puudutusta ei ollut kuin sektioissa.
tulehtunut viisaudenhammas 10 +
endometroosivatsakipu 9
synnytyskivut max 6
Revenneet nilkan nivelsiteet oli mulla pahin kivun aiheuttaja. Olen synnyttänyt kahdesti ja toisen kerran ilman mitään kivunlievityksiä.
mutta synnytyksestäkin kuitenkin ilman kivunlievitystä selvisin.
ei sentään tulehtunut hammas tai korva, eikä edes kohtutulehdus ole saanut huutamaan ja muisti mennyt kivusta. Mutta onneksi monella on ilmeisesti paljon kivuttomammat synnytykset.
verrattuna esim. virtsakiviin, tulehtuneeseen hampaaseen tai korvaan. Synnytys on tapahtuma, joka normaalisti mennessään ei tosiaan ole elämän kivuliaimpia kokemuksia.
Reippaasti vaan synnyttämään. Kuka tahansa selviää siitä kivun puolesta ja siihenhän on hyvät lievityksetkin saatavilla halutessaan.
Minulla on ollut virtsatiekivikohtaus viimeisillään raskaana ollessani, hammaskin on joskus aikanaan tulehtunut, samoin korva. Synnytyskipu on kaikki nuo kivut potenssiin sata.
Mutta silti sen kestää.
minulla on ollut vaikka mitä murtumaa ja tulehdusta elämäni aikana, eikä minkään kipua voi verrata synnytyskipuun silloin, kun synnytys on pysähtynyt koska kipu on aiheuttanut shokin, ja silti niitä suppareita kovennetaan pistämällä lisää kemikaaleja elimistöön.
siinä, että reippaasti vaan synnyttämään. Kuitenkin jollekulle - esim. mulle - se synnytyskipu voi olla siihenastisen elämän pahin kipu. Mulla oli kaikenlaista hankaluutta, mm. väärä tarjonta. Imukupin käyttäminen sattui eniten, ei varsinainen synnytyskipu.
Ja kun makaat teholla letkuissa pari päivää synnytyksen jälkeen ja taistelet hengestäsi, niin sekö myös on pientä korvatulehdukseen verrattuna?
Et selvästi tiedä vaikeista synnytyksistä mitään, joten ole hiljaa.
mitä joutuu kokemaan. Sitten jalastani leikattiin mätäpaise ilman mitään puudutuksia. Se hakkasi jopa tuon synnytyksen, jonka ponnistusvaiheeseen ei annettu myöskään mitään kivunlievitystä.
kun synnytyksessä kohtu repeää.
Ja sitähän ei voi tietää etukäteen, että näin käy!
vois ottaa silmän käteen ja huomata että aloituksessa luki, että puhutaan normaalisti sujuneesta synnytyksestä. Ei syystä tai toisesta hankaloituneesta, josta voi joutua vaikka teholle letkuihin.
vois ottaa silmän käteen ja huomata että aloituksessa luki, että puhutaan normaalisti sujuneesta synnytyksestä. Ei syystä tai toisesta hankaloituneesta, josta voi joutua vaikka teholle letkuihin.
Siinähän selvästi lukee, että synnytyskipu on pientä.
Mikäli tarkoitetaankin vain sitä, että helpon ja normaalin synnytyksen kipu on pientä, ei ehkä kannattaisi otsikoida viestiään kaikki synnytykset kattavatksi.
Että silmä käteen vain.
vois ottaa silmän käteen ja huomata että aloituksessa luki, että puhutaan normaalisti sujuneesta synnytyksestä. Ei syystä tai toisesta hankaloituneesta, josta voi joutua vaikka teholle letkuihin.
Toki, mutta kun niin monet synnytykset "hankaloituvat" tavalla tai toisella, ja sekin on ihan normaalia.
#7, joka ei onneksi joutunut teholle, mutta oli aika huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen
mutta toki erilaista. Synnytyksen kestin ilman lääkkeitä, migreeni ilman lääkkeitä on jotain aivan järkyttävää.
Samaa mieltä siitä, että ei sitä synnytyskipua kannata etukäteen pelätä. Itse olin todella yllättynyt siitä, että se ei ollut niin hirveää mitä kuvittelin. Mutta kyllä minulla synnytyskipu oli pahempaa kuin esim. korvakipu. Synnyttäessä on vaan se jännä juttu, että sillä kivulla on tarkoituksensa ja sen tiedostaminen tekee siitä siedettävämpää. Esim. ulkoisen raskauden aiheuttama kipu oli paljon "miedompaa", mutta kuitenkin raskaampaa sietää ja kestää, kun ei tiennyt mistä se johtuu, milloin se loppuu, miten hoidetaan, koituuko se kuolemaksi jne. Pahimmat synnytyskivut ovat yleensä kohtuullisen lyhyen aikaa kestävät, ne viimeiset supistukset ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaiheessa kipu ei taas ainakaan minulla ollut päällimmäinen tunne.
Hassua on muuten myös huomata, että kipulääkkeillä ei minulla ollut juurikaan vaikutusta siihen, miten kamalana pidin synnytyksiä. Yhdessä synnytyksessä sain epiduraalin, joka vei toki kaikki kivut pois hetkeksi, mutta sitten taas yhden synnytyksen tein ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja nyt voin todeta, että ei se sen hirveämpää ollut kuin mitä edellinenkään.
Jouduin kevään korvalla paksusuolen tähystykseen. Etukäteen tiesin, että jotkut kärsivät siinä ankarista kivuista, toiset selviävät lähinnä epämiellyttävin tuntemuksin.
Oma kokemukseni oli sellainen, että kipu sai minut huutamaan suoraa huutoa. Toimenpide meinattiin keskeyttää moneen kertaan, ja jos se minusta olisi ollut kiinni, se olisi myös keskeytetty. Lääkäri kuitenkin oli toista mieltä, ja minkäs minä sille saatoin, kun en pystynyt juuri liikkumaan enkä kommunikoimaan kuin huutaen.
Jossain vaiheessa lääkäri yritti sitäkin, että muka näyttelen. Yritti vedota miehisyyteeni. Suoleni täyttämistä ilmalla jatkettiin sillä seurauksella, silmissäni sumeni. Jostain etäältä kuulin, että minua puhuteltiin etunimellä. Tajunnan lähtö taisi olla aika lähellä.
Kivun kokemusta ei voi suoranaisesti vertailla. Sietokykyyn taitaa vaikuttaa aika moni asia. Jos siis synnytys tuntuu vähänkään samalta, niin teille naisille saa hattua nostaa synnytystilanteiden lisäksi muulloinkin.