Lue keskustelun säännöt.
Epilepsiaoire?
05.07.2012 |
Minulla oli lapsena joskus tunne, että olin itse tosi iso, pitkä, laaja ja ympäristö näytti hyvin pieneltä. Olikohan nuo jotain epileptisiä oireita? En siis olettanut noin vaan tuli sellainen hahmotusharha, joka meni ohi hetken päästä.
Kommentit (14)
...ja siihen ei kyllä liity mitään hahmotusoireita tai näköharhoja. Olen ihan normaali ihminen ja olin lapsenakin täysin normaali. Kohtaukset kun iskivät niin alkoi pyörryttää ja saatoin nähdä jotain kirkkaita värejä hetki ennen kohtausta. Mutta jos todella sanon, niin epilepsiakohtaukset tulevat kuin "salama kirkkaalta taivaalta" -täysin ilmoittamatta ja ilman mitään logiikkaa.
Itselläni tosin on erittäin lievä epilepsia, joka hoidettavissa lievällä lääkityksellä (yksi lääke). Eli ehkä en ole "tarpeeksi sairas" että osaisin tähän sanoa.
Mutta mitään aisti- tai näköharhoja ei epilepsiaan kyllä kuulu. Ainakaan minun osaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihme tuntemuksia, keho tuntuu venyvän muodottomaksi, leijuvan, tuntuu kuin olisi jotenkin kuplan muotoinen :D ...koko maailman hahmotus muuttuu. Enemmän näitä oli tosiaan lapsena, nyt saa olla 39-40 kuumetta ennenkuin tulee.
Halvat huvit ilman droppeja. Ei varmaankaan epilepsiaan liity. Voi olla ihan vaan lapsen aivojen kehitykseen tms. liittyen joku häikkä joka saa aikaan näitä tuntemuksia.
Enkä myöskään ole koskaan näköharhoja kokenut. Tosin tunne siitä, että kaikki ei ole ihan kohdallaan ja epätodellinen olo kuuluu asiaan.
Kuuluu kuulemma ihan normaaliin lapsen kehitykseen.
Näin sanottiin epilepsiasairaalasta meille.
Ei vaikuta epilepsialta,sillä sen pienet kohtaukset ovat erityyppisiä. Poissaolokohtauksiksi niitä sanotaan, eikä ulkopuolinen välttämättä huomaa mitään. Ei edes neurologisen osaston sairaanhoitaja, jonka tehtävänä oli nimenomaan tarkkailla tutkittavana olleen potilaan kohtauksia.
Poissaolokohtauksessa on ihan siinä todellisuudessa, mutta tavallaan "poissa" ettei esim. pysty vastaamaan puhutteluun vaan tavallaan seuraa sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva tietää, että muillakin on ollut samanlaisia tuntemuksia. Hyvä tietää myös ettei liity epilepsiaan, sitä minulla ei ole mutta noita "kohtauksia" olen miettinyt ja lapsena pelotti. En vain uskaltanut kertoa kenellekään enkä kai olisi osannutkaan niistä puhua.
Muistan vieläkin miten outoja olivat. En muista sitäkään missä vaiheessa jäivät pois, mutta taisi olla vielä aikuisena. Nyt olen jo keski-ikäinen.
Luin tuosta mikropsiasta ja löytyi tietoa depersonalisatiohäiriöstä. Minulla oli lapsena myös välillä jotenkin epätodellinen olo (minulla ei ollut mitään lääkitystä eikä sairautta, mutta hyvin kova kuri). Joskus tuli tunne, että kaikki muut valvovat minua ja tietävät kaikki asiani ja tekemiseni. Tuli vain mieleen onkohan minulle sattunut lapsena jotain hyvin traumaattista, jota en muista.
En ole koskaan sairastanut mitään kroonista sairautta eikä minulla ole ollut mitään mielisairautta eikä sitä suvussakaan ole.
Pelottaisi kaivella, jos sieltä muistoista löytyykin jotain mitä en muista, mutta kai nuo olisivat oireelleet jotenkin myös aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta en tiedä, mutta yleisesti ottaen epilepsian oireiden kirjo on aivan mielettömän laaja! Itselläni alkaa usein kauhun tunteella.
Voiko epilepsiaa aikuinen sairastaa tietämättään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla säilyy tajunta noin 5-10 sekuntia kohtauksen alussa, samalla kuitenkin menetän kroppani hallinnan ja alan kouristelemaan.
Tyypillisesti viimeiset ajatukseni ennen tajunnan pimenemistä ovat luokkaa "Voi vittu! Taas sitä mennään ja saa nähdä heräänkö tällä kertaa tästä."
Minulla on myös joskus harvoin tunteita, että mieleni ja vartaloni hermotus olisivat irrallaan ja joudun keskittymään palauttaakseni yhteyden halutun toiminnon tekemiseksi. Tyypillisesti koen näitä hyvin väsyneenä ja staattisessa olotilassa. Esim. lukiessani kirjaa pitkään samassa asennossa, jolloin voi tuntua, että havainnoin ongelmitta, että edessäni on kirja, mutta vaatii keskittymistä tunnistaa, että minun pitää liikuttaa oikeaa kättä kääntääkseni sivua ja erityisesti mihin suuntaan kättä pitää liikuttaa.
Muistan myös, että joskus on tullut tunne, että kirja jota luen on jotenkin "ihmeellinen" eli tuntuu kuin en pitelisikään sitä käsissä ja teksti jotenkin lähellä. Jotenkin outo olo.
Minulla ei ole ollut mitään poissaolokohtauksia tai kouristuksia eli ei noita tyypillisiä epilepsian oireita.
Olen kerran saanut pahan aivotärähdyksen lapsena, en tiedä olisiko se jättänyt jotain. Lääkäri myös tutki ja pari päivää oli kamala päänsärky. Tapahtuman jälkeen oli lähitunnit vaikea muistaa esim. kotiosoite. Aivot eivät jotenkin pelanneet oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja suvussa ei ole epilepsiaa ja synnytys oli normaali, ei ongelmaa.
Muistan myös, että joskus on tullut tunne, että kirja jota luen on jotenkin "ihmeellinen" eli tuntuu kuin en pitelisikään sitä käsissä ja teksti jotenkin lähellä. Jotenkin outo olo.
Minulla ei ole ollut mitään poissaolokohtauksia tai kouristuksia eli ei noita tyypillisiä epilepsian oireita.
Olen kerran saanut pahan aivotärähdyksen lapsena, en tiedä olisiko se jättänyt jotain. Lääkäri myös tutki ja pari päivää oli kamala päänsärky. Tapahtuman jälkeen oli lähitunnit vaikea muistaa esim. kotiosoite. Aivot eivät jotenkin pelanneet oikein.
On mahdollista, että lapsena sinulla on ollut jonkin tason häiriöitä, jotka ovat korjaantuneet ajan myötä. Epilepsia voi puhjeta yllättäen myös aikuisena ilman selkeää syytä ja myös parantua yhtä odottamattomasti.
Joten jos sinulla ei nykyään ole toistuvasti nuorena kokemiasi oireita, anna niiden pysyä kaukaisina muistoina lapsuudestasi, älä stressaa turhaan niistä ja nauti kesästä ;)
Kiinnostaa. Up.