Kannustan teitä tyytymään yhteen lapseen,

Meillä on jäänyt hyvin säästöön,vaikka lapsia on kolme. Neljäs ja viideskin olisivat saaneet tulla, jos olisin ollut loputtomasti nuori.



Ensimmäinen lapsi vei eniten voimavaroja. Ei käy kateeksi, kun tuntemissani yksilapsisissa perheissä ainokaiset ovat niin seurankipeinä. Meillä lapset viihtyvät keskenään. Ei tarvitse niin usein yrittää löytää ystävää, joka ehtisi tulla kyläilemään. Joudumme tosin useinkin sanomaan yksinäisille lapsille, että meillä on muuta tänään, kuin heidän seura. Yksilapsisista löytyy myös ura- tai aikuiskeskeisiäkin vanhempia, jotka eivät tunnu aina ymmärtävän lapsellista sielunelämää samalla lailla.

että hankittiin toinen (vaikken alkuun halunnut) ja nyt haaveilen salaa kolmannesta.

Mamut ja varsinkin muslimit valtaa Suomen ja parin sadan vuoden päästä ollaan mustalaisten asemassa omassa maassamme!Sitäkö haluat?Suomalaisten pitäisi nimenomaan tehdä paljon paljon lapsia, jotta pieni kansamme säilyy.

Sympatiat sinulle ap. Itselläni on ihan eri kokemus, on ihanaa kun on nyt kaksi lasta. Vauva ei ole enää vauva, vaan kohta jo taapero ja lapsista on paljon seuraa toisilleen. Kun esikoinen oli pari päivää mummolassa, kuopus roikkui minussa jatkuvasti. Ihania ovat, ja perheemme dynamiikka on paljon parempi nyt kun on kaksi lasta, verrattuna yhteen. Rahatilannetta en nyt tässä pohdi, mutta itse haluisin vielä kolmannenkin lapsen mikäli isovanhemmat asuisivat lähempänä. Näillä resursseilla en uskalla kolmatta, niin ihanaa kun se oliskin.

onnellisimmillani olin silloin ja tulot riittivät hyvin kattamaan menot. Toista on nyt : (

Mä en ainakaan ole onnellinen kun mulla on vain yksi

lapsi. Ja lapsiparka on yksinäiinen.

Olisin tehnyt enemmän lapsia mutta kun ei ole miestä enkä osaa etsiä uutta.

Rahaa tuskin sen enempää menisi.

Meillä on lapsia kolme ja ihan kivaa elämää vietetään. Meillä on varaa harrastaa ja matkustellakin. Tosin mun mielestä taloudelliset asiat ei ole tärkeimpiä, vaan vanhempien henkiset voimavarat. Ja meillä sama tilanne, aina ei halua vieraita lapsia leikkimään, jos omilla sujuu keskenäänkin hyvin. Tosin nyt lapset ovat jo isompia ja toki heidän kaverit ovat meille hyvin tervetulleita.

Eniten mua säälittää yhden lapsen perheet, joissa vanhemmat eivät jaksa olla lapsensa kanssa/eivät ole kiinnostuneita lapsestaan. Toki tuollaisia vanhempia on muunkinlaisissa perheissä :(

Meillä on jäänyt hyvin säästöön,vaikka lapsia on kolme. Neljäs ja viideskin olisivat saaneet tulla, jos olisin ollut loputtomasti nuori.

Ensimmäinen lapsi vei eniten voimavaroja. Ei käy kateeksi, kun tuntemissani yksilapsisissa perheissä ainokaiset ovat niin seurankipeinä. Meillä lapset viihtyvät keskenään. Ei tarvitse niin usein yrittää löytää ystävää, joka ehtisi tulla kyläilemään. Joudumme tosin useinkin sanomaan yksinäisille lapsille, että meillä on muuta tänään, kuin heidän seura. Yksilapsisista löytyy myös ura- tai aikuiskeskeisiäkin vanhempia, jotka eivät tunnu aina ymmärtävän lapsellista sielunelämää samalla lailla.

vaikka täällä aina muuta huudetaan. Onko vanhempi parhaimmillaan, unettomien öiden jälkee kun laskujen maksua miettii?