Käytiin uimarannalla ja taas kerran totesin

ettei minun kannata mennä sinne juuri silloin kun on eniten väkeä. Stressaannun aivan älyttömästi muiden lapsista kun en osaa olla niitä vahtimatta siinä samalla kun katson omieni perään. Tuttu, juuri 3 vuotta täyttänyt vilkas poika kahlaili vedessä yksin kainaloita myöten äitinsä jutellessa rantakalliolla ystäviensä kanssa 10 metrin päässä. Jossain vaiheessa vähän huuteli, että ei niin syvälle ja jatkoi jutteluaan ja lapsi oli edelleen siellä syvällä. Sitten on näitä parivuotiaita lelukellukkeineen syvässä vedessä ja vanhemmat luottaa, että pysyvät kellukkeiden kanssa hengissä. Oma ongelmansa on nämä, jotka heittelevät kiviä veteen eikä vanhemmat puutu asiaan millään tavoin vaikka sivullisetkin on vaarassa. Onhan se kiva niitä kiviä viskellä, mutta kun ne tuppaavat lentämään välillä ihan päinvastaiseen suuntaan kuin mitä oli tarkoitus. Ylipäätään ärsyynnyn siitäkin kun jotkut tulevat lapsineen rannalle ja jäävät itse makaamaan jonnekin ja pienet lapset huitelee kuka missäkin ja touhuavat mitä sattuu. Eilen yksi arviolta alle kouluikäinen fillaroi suoraan järveen. 3-vuotias naapurin poika taas kaahasi järeillä nukenvaunuilla vedenrajassa edestakaisin koko pienen rannan pituudelta vuoden ikäisen siskonsa kahlaillessa järvessa samalla kun äiti otti aurinkoa nurmialueella. Juu, ehkä minun tiukkapipon on parempi pysytelläkin sieltä pois niin ei muiden rantarauha häiriinny. Onneksi sentään tuo ranta on alkuillassa täysin varjossa niin eipä siellä juuri muita silloin ole kuin me tai sitten ihan aamuvarhaisella on ainoastaan mummot aamu-uinnilla.