Nyt saatte haukkua mua! Tarkoituksetta raskaana. Vauva adoptioon?

ennenkuin minulla oli lapsia, mutta en enää nyt kun omia on jo kolme. Ajattelisin aina, että joku puuttuu, tai mitä jos...



Asia on omakohtainen nyt, kun olen vahingossa raskaana (ja meillä oli siis varmana pidetty ehkäisymenetelmä käytössä). En voisi kuvitellakaan tekeväni aborttia, tai antavani lasta adoptioon. Ja "vaikea" elämäntilanne on meilläkin, lapsia kolme, joista vanhin on 4...



Mutta en missään nimessä tuomitse sinua, adoptio on paljon parempi vaihtoehto kuin abortti. Tsemppiä päätökseen!

Meillä on kaksi lasta. Asunto ja auto on vaihdettu 2-lapsiselle perheelle sopivaksi viimeisen vuoden aikana. Nämä vielä pystyy muuttamaan, mutta... Mies jäi juuri työttömäksi ja minäkin mitä ilmeisimmin jään raskauden seurauksena. Työssäni alkaa syyskuussa projekti johon pitää sitoutua vähintään vuodeksi, enkä minä voi raskaana ollessani siihen sitoutua. Joten elokuun jälkeen ei minullekaan olisi töitä tarjolla. Mietin myös omaa jaksamista, kun olen kummankin lapsen jälkeen sairastanut masennuksen. Ikää ei vielä ole, mutta miten sitten jaksan teinin kanssa 15 vuoden päästä kun ikää on jo.



Ja voimia sinulle joka odotat neljättä!

on se mikä tahansa.



Adoptio on erittäin varteen otettava vaihtoehto, mutta henkisesti myös hyvin raskas (ja pahimmassa tapauksessa "sosiaalinen itsemurha"). Tiedän tämän siis ihan kokemuksesta, olen antanut lapsen adoptioon. Tämä tapahtui ennen kuin oli muita lapsia.



Sinun tapauksessasi lapsia on jo ennestään. Et nimittäin pysty pitämään raskautta heiltä salassa. Vatsasi kasvaa jne. Miten sitten selittää lapsille, että vauva annettiin pois?



Jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin varmasti abortin. Sen verran raskas kokemus tuo adoptioon antaminen oli, etten halua kokea uudestaan enkä selitellä lapsille mitään. Mutta tämä siis vain oma mielipiteeni.

vaan itseään. Miksi toisen henki pitäisi uhrata toisen uran tai jonkin muun takia. Adoptio on aina parempi ratkaisu kuin abortti.

ottaa vaikka antaisit lapsen adoptioon. Äitiyslomalle sinun on kuitenkin jäätävä n.kuukautta ennen lasekettuaaikaa. Ja jos vielä masennukseen sairastut synnytyksen jälkeen niin vauvan pois antaminen tuskin oloasi ainakaan paremmaksi saa, joten et pysty olemaan töissä.



Eli vaihtoehtosi taitaa olla abortti tai lapsen pitäminen.

Vaan kannustan sinua adoptioon. Ja saattaahan se mieli muuttuakin raskauden edetessä, ja ehkä haluatkin pitää lapsen. Suomessa on paljon pareja, jotka odottavat lasta kotimaisesta aadoptiosta. Jos tähän ratkaisuun päätyisit, niin minkälaisia adoptiovanhempia toivoisit lapsellesi?

Toivoisin lapselle sellaisia vanhempia joilla on aikaa lapselle. He ovat kiinnostuneita lapsesta ja hänen asioistaan/tekemisistään. He kannustavat lasta kokeilemaan erilaisia harrastuksia tms ja rohkaisevat häntä löytämään omat kiinnostuksen kohteensa olivat ne sitten balettia tai politiikkaa. Sellaiset vanhemmat, joihin lapsi voi aina tukeutua ja turvautua läpi elämänsä. Oikeudenmukaiset vanhemmat, jotka pitää lapsen puolia, mutta eivät lapsen hölmöilyn hetkellä hylkää vaan etsivät yhdessä lapsen kanssa ratkaisun. Rakastavat vanhemmat.

ottaa vaikka antaisit lapsen adoptioon. Äitiyslomalle sinun on kuitenkin jäätävä n.kuukautta ennen lasekettuaaikaa. Ja jos vielä masennukseen sairastut synnytyksen jälkeen niin vauvan pois antaminen tuskin oloasi ainakaan paremmaksi saa, joten et pysty olemaan töissä.

Eli vaihtoehtosi taitaa olla abortti tai lapsen pitäminen.

Niin, en varmaan saa sitä projektia, vaikka antaisin lapsen adoptioon. Abortti vaan tuntuu niin pahalta. Ja lapsen pitäminen.... Ei sen lapsen elämä kovin ihanaa varmaankan ole, jos se masennus taas iskee. Ensimmäisen kerran oli lievänä, toisen kerran jo pahempana, joten voin kuvitella miten helvettiä se voi olla sitten. En tiedä. Vaikeaa on.

Mietin, että miten lapsi isompana kokisi sen, että hänet on annettu adoptioon ja muut lapset on pidetty. Ja miten vanhemmat lapsesi kokisivat sen, että pikkusisko tai -veli annetaan pois. Sinulla on paljon aikaa kypsyä siihen, että teille tulee uusi vauva. Toivottavasti asiat järjestyvät ajan myötä - tavalla tai toisella.

adoptioon. Mieti sen huonoja puolia; sosiaalinen stigma, miten selität asian lapsille, miltä tuntuu tietää että oma lapsi on tuolla jossain jne.



Raskaus takaa Suomessa aika hyvän irtosanomissuojan, ja osittain myös määräaikaisissa työsuhteissa. Jos kyseessä ei ole tehtävä joka selkeästi kestää tietyn ajan ja loppuu kokonaan, ja tarjolla ei ole muuta työtä jota voisit osaamisesi puolesta tehdä, ei työnantaja voi käsittääkseni, ainakaan ihan muitta mutkitta, irtisanoa sinua tai olla jatkamatta sopimustasi. Siis jos sopimustasi muuten jatkettaisiin, on sitä jatkettava myös vaikka olisit raskaana.



Tila-asioista; miksi lapsilla pitää välttämättä olla omat huoneet? Murrosikäistä en minäkään laittaisi samaan huoneeseen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, mutta samaa sukupuolta olevan kyllä, jos muuta vaihtoehtoa ei olisi, tai siis jos vaihtoehtona olisi lapsesta luopuminen. Mietipä itse, oisitko halunnut että sisarustasi ei olisi olemassa, jos sen hintana olisit joutunut jakamaan huoneen? Pienempien kanssa ongelma on vielä pienempi ja läksyrauha, kaverin yökyläilyt ym. asiat ovat järjesteltävissä.



En vastusta aborttia, mutta pidän toki positiivisena sitä ettet sitä halua tehdä. Adoptiota kuitenkin pidän kaikkien kannalta huonona vaihtoehtona, kun lapsia jo on.



Voimaa.

Oisiko siinä mahdollisuus?

Mutta veikkaan, että päädyt rakastumaan lapseen ja pitämään hänet.



Minä olin kuopuksen raskauden selvitessä jo päättänyt erota miehestäni, pelkäsin uutta vauva-ajan masennusta ja elämä oli kaikin tavoin aivan sekaisin. Toivoin että raskaus menisi kesken eikä minun täytyisi päättää niin monesta suuresta asiasta yhtä aikaa. No, raskaus kesti ja kun ekassa ultrassa näin lapsen niin siitä asti olen häntä rakastanut ja luokseni toivonut

Mutta veikkaan, että päädyt rakastumaan lapseen ja pitämään hänet.



Minä olin kuopuksen raskauden selvitessä jo päättänyt erota miehestäni, pelkäsin uutta vauva-ajan masennusta ja elämä oli kaikin tavoin aivan sekaisin. Toivoin että raskaus menisi kesken eikä minun täytyisi päättää niin monesta suuresta asiasta yhtä aikaa. No, raskaus kesti ja kun ekassa ultrassa näin lapsen niin siitä asti olen häntä rakastanut ja luokseni toivonut

Mies haluaisi pitää lapsen. Edellisen lapsen vauva-aika oli todella rankka. Minulla oli masennus ja parisuhde rakoili. Nyt suhde on ihana ja parempi kuin koskaan pikkulapsiaikana. Pelottaa miten suhteenkin käy, jos lapsi perheeseemme jää.



Myös tuota jo olemassa oleville lapsille selittämistä olen miettinyt. Kuinka heille selittää adoption? Isompi itseasiassa toivoo pikkusisarusta. Lapset eivät kyllä raskaudesta tiedä! Paljon on asioita pohdittavana.

Adoptio. Mutta veikkaan, että päädyt rakastumaan lapseen ja pitämään hänet.



Minä olin kuopuksen raskauden selvitessä jo päättänyt erota miehestäni, pelkäsin uutta vauva-ajan masennusta ja elämä oli kaikin tavoin aivan sekaisin. Toivoin että raskaus menisi kesken eikä minun täytyisi päättää niin monesta suuresta asiasta yhtä aikaa. No, raskaus kesti ja kun ekassa ultrassa näin lapsen niin siitä asti olen häntä rakastanut ja luokseni toivonut

Adoptio. Mutta veikkaan, että päädyt rakastumaan lapseen ja pitämään hänet.

Minä olin kuopuksen raskauden selvitessä jo päättänyt erota miehestäni, pelkäsin uutta vauva-ajan masennusta ja elämä oli kaikin tavoin aivan sekaisin. Toivoin että raskaus menisi kesken eikä minun täytyisi päättää niin monesta suuresta asiasta yhtä aikaa. No, raskaus kesti ja kun ekassa ultrassa näin lapsen niin siitä asti olen häntä rakastanut ja luokseni toivonut

Avioliitto päättyi kuopuksen ollessa vuoden vanha, mutta eipä sekään lopulta merkinnyt elämän loppua.

En yritä mainostaa lapsen pitämistä, mutta veikkaan, että parin kuukauden sulattelun jälkeen kiinnyt lapseen eivätkä hänen mukanaan tuomat muutokset tunnu enää ratkaisevilta.

Tuleekohan nyt viestin loppukin... Tämä siis jatkoa alkuperäiselle viestilleni. Jostain syystä pätkäisee lähettäessä.

että minulla oli kyllä ensiksi tosi synkkiä ajatuksia raskaudesta. Toivoin keskenmenoa, toivoin että tulisi joku syy (vakava sairaus tms.), että minulle "jouduttaisiin" tekemään abortti. Mutta aborttia en silti kyennyt edes harkitsemaan, mieheni sitä väläytti ensijärkytyksessään, mutta katui myöhemmin ja sopeutui lopulta vauva-ajatukseen helpommin kuin minä.



Ajatus vielä yhdestä vauvasta kauhistutti ja kauhistuttaa edelleen. Meidän pitää tehdä vähän remonttia, ja tietysti jatkaa köyhäilyä, kun töihinmenoni siirtyy vielä odotettua kauemmas. Kaikki vauvamme ovat olleet työläshoitosia, ei vakavaa sairautta mutta muuta, ja olen ollut vauva-ajat tosi uupunut.



Siitä huolimatta haluan tämän lapsen, ja käytyäni alkuraskauden ultrassa tuli ensimmäiset hellät ajatukset vauvaa kohtaan. Luulen että kun hän on olemassa, en halua edes muistella näitä alkuaikojen ajatuksiani. Raskasta tulee silti olemaan.



Tästä huolimatta pidän sinun mahdollista adoptioajatustasi hyvänä (jos et(te) halua vauvaa pitää). Ratkaisu voi olla järjevämpi kuin meidän, mutta yhtään vähemmällä et varmasti pääse. Asiat ovat eri tavalla raskaita. Arvostan sitä, että pidät vauvan elämää tärkeämpänä kuin omaa ulospääsyä tilanteesta.

Sukulaisperheeseen sijoittaminen ei ole vaihtoehto. Ei ole ketään sellaista sukulaista joka lapsen ottaisi. Tai sanotaanko näin, että jos miehen kanssa kuolisimme niin sitten toivoisin lasten menevän veljelleni, mutta en usko veljeni olevan valmis ottamaan vauvaa. Hän on kuitenkin vasta 25v sinkku. Tiedän, että jos kuolisimme hän hoitaisi lapsemme hyvin äitini avustuksella, mutta äitinikin on sen verran iäkäs, ettei jaksaisi vauvaa ottaa itselleen.

Anna meille se lapsi :(( 8v lapsettomuutta takana, 2 keskenmenoa ja 1 kohtukuolema, huomenna oon menossa synnyttämään kuollutta lasta..Mä niin haluisin sen vauvan,tekisin ihan mitä vaan. :( Itken niin etten näe eteeni

että kolmas lapsi oli meillä ehdottomasti helpoin. Kahdella isommalla oli seuraa toisistaan, ja itse olin paljon rennompi kuin ensimmäisten kanssa. Työtä toki enemmän kolmesta kuin kahdesta.



Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta minulla ei kyllä (tietääkseni) ole kokemusta, että siksi, eikä kyllä muutenkaan voi vannoa tämän pätevän kaikkiin tai edes useimpiin perheisiin.