Olenko outo kun mielestäni synnytys on vain välttämätön paha että saa lapsen?

Ihan samalla tavalla myös minä ajattelen.

Olet tosi erikoinen, me muut tehdään lapsia vain päästäksemme synnyttämään, kun se on niin kivaa. o_O

synnytystä synnytyksenä, se on kuitenkin ainutkertaista kamaluuksiinen ja ihanuuksineen. Kaikki muukin syntymästä kuolemaan tulee vain kohdata.

Olet tosi erikoinen, me muut tehdään lapsia vain päästäksemme synnyttämään, kun se on niin kivaa. o_O

että synnytys olisi jollekin jotain muuta kuin välttämätön paha lapsen saamiseksi.

Olet tosi erikoinen, me muut tehdään lapsia vain päästäksemme synnyttämään, kun se on niin kivaa. o_O

Täällä oli joskus nainen, joka nimenomaan olisi halunnut vain synnyttää...

itkettää ajatuskin ensimmäisestä synnytyksestä. Se oli niin hirveää, mutta ei se minua siinä synnytyksessä itketä, vaan se että sitä ensimmäistä kertaa ei saa enää ikinä takaisin. :( Seuraavan kerran kun menen synnyttämään (jos Luoja suo) tiedän jo mitä on odotettavissa... vaikka tuleehan sieltä sitten ihan uusi palkinto :)

enkä näe että se olisi mitenkään muistelemisen arvoinen tai sitä pitäisin missään arvossa.

Arvostan lääketiedettä ja kehittynyttä sairaanhoitoa, jotka mahdollistavat äidin tehokkaan kivunlievityksen ja tekevät synnytyksestä äidille mahdollisimman helpon.

Kärsimällä synnytyssalissa en kirkkaampaa kruunua saa.

siitä kertoo nämä viestit.

Kaikki pitää olla vain 'kivaa'.

Minusta synnyttäminen on kokonaisuudessaan aika kiehtovaa. Toivon kolmatta lasta ja toki jo etukäteen hiukan pelottaa mahdollinen tuleva synnytyskipu ja että kaikki menisi hyvin minulle ja lapselle. En ole koskaan ollut sairas, joten minulle ne muutamat lepopäivät sairaalassa vauvan kanssa ovat aivan valtava nautinto.

Mulle on ollut aivan yksi ja sama onko synnytyssalissa ollut kukkaverhot vai ei, onko siellä soinut vieno klassinen musiikki vai ei, onko ollut hämärää vai loisteputket täysillä, kunhan se lapsi on saatu hengissä musta ulos, vaikka olisin sitten päälläni seissyt. Siitähän se vasta sitten alkaa se varsinainen vauva-aika, synnytyksen jälkeen. Ja sitä varten ei juurikaan neuvolassa valmennusta saanut.

aika karseeta oikeastaan, kipuineen paskoineen kaikki..

koska miehestä ei siihen ole. Ei sen kummempaa. Tiedän monta naista, jotka miettivät haluavatko oikeasti äidiksi, koska ajatus synnytyksestä mietityttää, pelottaa, hirvittää jne. Sitten on toki näitäkin naisia, jolle synnyttäminen on naiseuden mitta, josta saadaan sädekehä ja kruunu, ja jotka piinaavat muita synnytyskertomuksillaan. He vasta outoja ovatkin.