Muilla lapsi tuskallisessa kyselyiässä? Meinaa hermo palaa.
6v poika kyselee ihan jatkuvasti. Siis ihan, ihan, ihan jatkuvasti. Kun avaa silmät aamulla, kuuluu ekana: "Äiti, jos puhuu egyptiä, onko pakko asua egyptissä?" Tai jotain muuta. Ja homma jatkuu koko pvän. Kyselee jalkapallojoukkueiden logoista - käydään netissö katsomassa. Kyselee kuinka pitkän matkan ihminen jaksaa kävellä, mikä on pisin aika jonka ihminen on elänyt, voiko oppia puhumaan sataa kieltä, miksi autoissa on erilaiset korimallit, onko pingviini lintu ja miksi on/ei, voiko jollakulla olla kengännumero 66, onko mahdollista että syntyy 3m pitkä vauva - miksi ei? jnejnejne
Minä olen totaalisen uupunut tähän. Isä on poissa työmatkoilla 3-5pvä/viikosta, joten saan kantaa tästä suurimman taakan. Mutta en enää tahdo jaksaa ainaista kyselytulvaa.
Onko tämä edes normaalia? Onko kellään toisella vastaavaa kokemusta?
Meillä tytär 9v kyseli kyllä myös, mutta ihan tavallisessa määrin, ei tällä tavalla kuin poika.
Poika myös oppi lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan 4v ikäisenä. Fiksu poika siis - mutta äidin koulutustaso ei kohta riitä vastaamaan lapsen kysymyksiin... ;)
Kommentit (8)
Meillä tytär oli tuollainen, hän myös oli oppinut lukemaan jo 4-vuotiaana ja on aina ollut hyvin älykäs ja myös aktiivinen luonne. Häntä kiinnosti erityisesti suuret elämän ja kuoleman kysymykset ja hengellisyys, vaikka olemme itse agnostikkoja. Erityisesti noihin kysymyksiin oli aika vaikea vastata koska hänellä oli vahva näkemys että Jumala ja Jeesus esimerkiksi on olemassa ja että ihmisen mieli ei kuole kun ruumis kuolee.
Onneksi tuo ikä meni aika äkkiä ohi, koulu muistaakseni onnistui tappamaan tuon älyllisen uteliaisuuden hyvinkin nopeaan ;)
Nauti siitä, että on fiksu ja utelias, kanna kirjoja eteen ja ottakaa yhdessäkin selvää asioista. Hänestä tulee varmasti nokkela koululainen!
Tässä on oiva tilaisuus heittää kehään toinen ääripää: minulla on saman ikäinen poika, joka ei osaa puhua ollenkaan ja viittominenkaan ei käy, koska hänellä on vaikea liikehäiriö. Juuri tänään juttelin äidilleni (pojan mummille siis) turhautumisen tuskasta ja pakahduttavasta halusta saada ymmärtää mitä lapsi ajattelee tai mitä asiaa hänellä olisi, kun voisi ilmaista itseään. Välillä melkein itkettää, voin vain kuvitella miltä lapsesta itsestään tuntuu olla "kehonsa vanki". Meillä on vain eleet, äännähdykset, ilmeet, yksittäiset kuvat kommunikaation alkeena.
Siis tuskastu vaan ihanaan papupataasi, mutta muista olla siitä iloinenkin, että juttua riittää :))
ja koko ajan kyselijästä tulee nokkela koululainen.
Oma lapsi kuulostaa vähän samanlaiselta. Yritän hillitä tuota jatkuvaa pulinaa ja kyselyä ja opettaa lapselle, että kukaan ei voi olla koko ajan äänessä. Jos kysyy jotain ja asia selitetään, niin se vastaus pitää myös jaksaa kuunnella eikä vaan hölöttää.
pelkään että omasta lapsesta tulee tätä vauhtia luokan häirikkö joka vaan pälättää ja pälättää koko ajan eikä anna kenekään olla rauhassa.
ja koko ajan kyselijästä tulee nokkela koululainen.
Oma lapsi kuulostaa vähän samanlaiselta. Yritän hillitä tuota jatkuvaa pulinaa ja kyselyä ja opettaa lapselle, että kukaan ei voi olla koko ajan äänessä. Jos kysyy jotain ja asia selitetään, niin se vastaus pitää myös jaksaa kuunnella eikä vaan hölöttää.
pelkään että omasta lapsesta tulee tätä vauhtia luokan häirikkö joka vaan pälättää ja pälättää koko ajan eikä anna kenekään olla rauhassa.
Hyvä vaan puhua siitäkin mikä on kohteliasta. 4
Yritä ajatella niin, että mitä paremmin jaksat vastailla (ja ilmeisesti hyvin paljon olet jaksanutkin), niin sitä paremmin tuet pojan älyllisen ajattelun kehitystä.
Minunkin kuusivuotias on kyllä todella fiksu (ja kenenpä ei olisi). Osaisipa hänkin kysellä enemmän. Nyt hän ei kovin paljon kysele, mutta sen sijaan kehittelee päässään hienoja teorioita maapallon toiminnasta, ruuansulatuksesta ja ties mistä. Aina ne teoriat ei tietenkään mene oikein, mikä olisi ihan yksi lysti, ellei lapsi sitten alkaisi pelkäämään, kun ei tiedä oikeaa totuutta. Ja vaikka sitä oikeaa totuutta yritetään hänelle sitten syöttää, niin se ei enää kovin hyvin tehoa pelkoon, kun se pelko on jo ehtinyt edelle.
Joten nyt lapsi pelkää, että me jäädään tulivuoden laavan alle täällä omassa kodissa Suomessa :-) Joten huokauksia on täälläkin. Kyllä huomaa, että lapsilla on tässä iässä erittäin vilkas mielikuvitus. Näkyy oikein konkreettisesti täällä meillä kuten ap:n kotonakin.
Nauti siitä, että on fiksu ja utelias, kanna kirjoja eteen ja ottakaa yhdessäkin selvää asioista. Hänestä tulee varmasti nokkela koululainen!
Meillä valitettavasti aktiiviselle kyselijälle kävi sitten niin että pitkästyi jo ekaluokalla niin paljon että koko koulunkäynti ei kiinnostanut. Onhan se tylsää kun hitaasti opetellaan taitoja joita itse on osannut jo vuosia, eikä saa mitään kiinnostavaa uutta tietoa tai taitoja. Käydä siellä vaan istumassa ja pitkästymässä. Nyt on kolmasluokkalainen ja tyypillinen "koulu on tylsää", "ei huvita tehdä läksyjä" kitisijä. Hyvin onnistui koulu tappamaan älyllisen kiinnostuneisuuden.
t. 3
Kiitos keskustelevista vastauksista. Yleensä täällä saa vaan rapaa niskaan.
Aivan oikein meilläkin, emme kuulu kirkkoon ja poika on todella kiinnostunut jeesuksista ja jumalista. Lähinnä olemme puhuneet siitä, kuinka monta jumalaa voi olla kun kaikilla uskonnoilla on omansa. Kuolemasta puhumme aika paljon. Mitä tapahtuu kun ihminen kuolee? Vastaan, etten tiedä. Voi tapahtua mitä vain! Vaikka kuinka kivoja juttuja.
Ja sinulle jonka lapsi ei pysty viestimään. Minulla on ystävä jonka tytär syntyi vaikeasti monivammaisena - mutta selvästi ymmärtävänä. Nyt tämä tyttö on 11v ja liikkuu itse kotona pyörätuolilla, viittoilee ja vilkuttelee käsitekortteja - ja välillä todella vihaisesti! Ihminen löytää aina tien viestiä, niin löydätte tekin. Ystävälläni kesti 6v löytää oikea tapa jonka avulla viestiä lapsensa kanssa - mutta nyt siellä perheessä jo riidellään sujuvasti.
Ja perheeseen kuuluu 2 tervettä lasta ja kolme koiraa.
Tsemppiä teille molemmille!
Minun pitää nyt tsekata onko Itäkeskuksen pinta-ala suurempi kuin Vatikaanin... ;)
meillä 6v. poika on ihan samanlainen. On muutenkin kauhea höpöttäjä (ihan totta, tuota sälliä ei saa hiljaiseksi vaikka lapsi nukkuisi...) joten hermot meinaa mennä aikakin 100 kertaa päivässä.