Miten te muut kestätte epävarmuutta? Kun ei ole työtä, ei pysyvää kotia, ei taloudellista vakautta jne..

Miten selviän?



Elän vain päivän kerrallaan. Teen mieluista tekemistä. Ulkoilen, lueskelen, kattelen leffoja, nettailen... Haen ystäviä esim. k-vaihtosivun kautta tai jonkin muun sellaisen.

www.mol.fi

Mutta ap:n kysymykseen: Aika stressaavaa se välillä on. Mäkin asun 400 km:n päässä omasta suvustani, mutta onneksi tulen hyvin toimeen miehen perheen kanssa ja omiakin kavereita on. Mutta kaipaan ihan kamalasti omaa taloa ja omaa rauhaa, näin maalaistyttönä on vaikea sopeutua kaupunkiasumiseen, vaikka sitä on jo kymmenen vuotta takana!



Miehen työ on sellaista, että välillä rahaa lappaa ovista ja ikkunoista, välillä ei ole mitään. Ts. eletään koko ajan vähän säästöliekillä, kun ei tiedä, milloin niille säästöille tulee taas käyttöä. :/



Usein tuntuu, että jos vain saisi vaikka sen oman kämpän, niin olisi joku pesäpaikka, mihin voisi tehdä itselleen kodin, mutta ei voi oikein sitoutua pysyvästi mihinkään paikkaan vielä, kun ei tiedä, minne pitää työn perässä muuttaa.

Kaupunki on hyväpaikka jos ei ole työtä, joku koppi jostain .

Siellä on kaikki niin lähellä, kaupat ihan nurkalla pankit ja koulut ihan samalla paikalla.

Ei tarvitse matkustaa mihinkään , et tarvitse autoa etkä juuri vaateita verkkarit riitää.

Sen verran voi aina vipata että saa kopin vuokran maksettua. Kupungeissa on valtavan hyvät sosiaaliedut kun käy vain lähiluukulta noutamassa kuukauden potin . Ei ole huolta huomisesta , päivät menee suunitellessa seuraavaa luukutusta. Kavereita on runsaasti ja kaikki yställismielisiä ja aina auliisti auttamassa.

Minä ainakin pidän suunnattomasti keskikaupugilla asumisesta, täällä löytää jo rahaa

saman määrän helposti kuin maaseudulla tienaa. Vielä kun löytörahsatabei tarvitse maksaa veroja. Täällä huissin kivaa.