Enteet, kuoleman ennustaminen, onko ihan "hölynpölyä"?

Moikka,



Jumalaa/jumalia ei ole. Kaikki yliluonnollinen voidaan selittää. Maailmassa ei ole taikuutta.



Kun nämä asiat sisäistää, maailma näyttää ihanan loogiselta ja voi keskittyä olennaiseen, elämiseen.



Hyvää kevättä!

että varikset kertovat kuolemasta, kertaakaan aiemmin en ollut tällaisesta kuullut. Perhepiirissäni kyllä se uskomus kävi toteen, että lintu lensi sisälle taloon (olisiko ollut varpunen?) ja siitä parin päivän päästä perheen äiti kuoli pitkien syöpähoitojen jälkeen. Sattumaa vai ei, sitä en tiedä.. En kuitenkaan itse usko noihin "enteisiin", sillä loppujen lopuksi elämässä tapahtuu mitä tapahtuu. On vain nautittava jokaisesta päivästä kuin viimeisestään.

on! Ei voi olla sattumaa tai hölynpölyä.

Moikka,

Jumalaa/jumalia ei ole. Kaikki yliluonnollinen voidaan selittää. Maailmassa ei ole taikuutta.

Kun nämä asiat sisäistää, maailma näyttää ihanan loogiselta ja voi keskittyä olennaiseen, elämiseen.

Hyvää kevättä!

taikuutta mutta meillä kaikilla on sielu.Sielu voi kuoleman jälkeen ilmestyä sanoin,unin,tai teoin eikä siinäkään ole mitään kummallista.Ihmiset ovat vieraantuneet oikeasta elämästä ja noitien mukana meni aikanaan se kaikki kerätty tieto hengistä ja heidän olemassaolostaan.

Voivat olla enteitä, tai sitten eivät. Itse näen joskus tulevia unissa, ja olen monta kertaa nähnyt unta hampaan lähdöstä, ilman että kukaan olisi kuollut.



Kannattaa elää turhia murehtimatta, koska jos nuo enteilevät jotain, sitä ei kuitenkaan voi estää.

ettei se usko ennenkuin itse näkee ja kokee.



Mulla itselläni on selvänäkemisen kyky, ja voin sanoa että kohta kymmenen vuotta on tän kanssa mennyt ja vasta nyt mä alan pikkuhiljaa uskomaan että se voi olla sittenkin totta. Näiden vuosien aikana on tapahtunut niin paljon asioita, joiden jälkeen kovapäisinkin (=minä) alkaa uskomaan että on jotain muutakin kuin rationaalinen maailma. Myös henkimaailman olemassaolo on minulle tullut selkeäksi ja todelliseksi. Ja ihan tervepäinen olen :)

Kuolikohan joku?

Aika myöhässä tänne kirjotan, mutta ihan sama. Itse olen ennustanut muutaman kuoleman. En nähny ikinä mitään merkkejä tai muuta vastaavaa, tuli vaan olo, että nyt ei käy hyvin.

Ensimmäisen kerran se tuli, kun olin pienempi ehkä joku 10-11v. Joku ilta rupesin vaan itkemään, koska olin varma, että meidän koira kuolee. Ja se kuoli seuraavana päivänä.

Seuraavan kerran se tuli pari vuotta edellisen jälkeen. Oli taas ilta ja ois pitäny mennä nukkumaan, mutta mulle tuli tunne, että meidän äiti kuolee. Siitä ehkä n. viikko niin meidän äiti kuoli.

Kolmas tapahtu joku aika sitten. Ennustin meidän naapurin, jota en tuntenu millään tavalla, itsemurhan pari päivää ennen ku se kuoli. Se tapahtu, kun olin siivoomassa ja sit mulle tuli mieleen se tapa miten tää henkilö kuoli ja se tuntu siltä et se ois vähäniinku tapahtunu itelle.

En tiedä, mistä tää johtuu, mut joillakin on vaan taipumus tuntee tällasia asioita. Oon kuullu muilta ihmisiltä kans vähän samanlaisia juttuja, mut yleensä ihmiset tuntuu näkevän unissa tämmösiä asioita, mut mulla kaikki tapahtuu valveilla.

Isäni kuoli alle 70 v. vuosia sitten,  kun täytin kuukautta aiemmin itse 40 v, tunsin vuosipäiväni tienoilla todella pahaa jotakin. Ahdisti tosi paljon ja itketti syystä, jota en osannut sanoa. muistan sen vieläkin , kun haravoin pihalla ja itkin välillä. Se ei ollut nelikymppisten syytä. Parin viikon päästä siitä isä sai sydäninfarktin ja kuoli parin viikon päästä siitä.

Jaah.. Mulla on olut useamman kerran todella hyytävä varmuus siitä että joku läheinen kuolee, siis olen ihan "tiennyt" että kuka. Tunne on ollut todella ahdistava ja todellinen. Eikä kukaan ole kuollut. Toisaalta, jos tuo tunne olisi sattunut samoihin aikoihin kun joku olisi kuollut,olisi ollut erittäin helppoa uskoa että olen ennalta tiennyt asian. Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikilla on tällaisiä ja kun ns. enne ei toteudukaan, ihmiset unohtaa sen ja sitten jos jotain sattuu sattumalta samoihin aikoihin, se "enne" jää mieleen ja ihminen alkaa uskoa siihen että tietää ennalta.

Mulla se menee myös näin. En pysty tietämään jotain tiettyjä asioita mitä haluaisin vaan tiedän päivää tai 2 pv aikaisemmin välillä asioita joita tulee tapahtumaan. Itselläni se tuntuu levottomuutena ja jokin tapahtuva asia vain yhtäkkiä tulee mieleeni ja tiedän että nyt näin tulee käymään, usein myös tunnen että lähelläni on jokin ylimääräinen hahmo samoihin aikoihin. Monesti asiat ovat sellaisia että kukaan muu ei sellaista edes odota tapahtuvan, ei esim mitäön sellaistä että joku olisi tod.sairas ja kaikki tietävät että kohta loppu tulee. Esim puolisoni veljen kuoleman tunsin todella vahvasti enkä saanut unta samana yönä kun hän oikeasti kuoli 4000km päässä. Tieto tavoitti meidät vasta seuraavan iltana että sinä yönä oli kuollut.

Kaikki enteet eivät aina ole silti kuolemaa pelkästään, harvemmin sitä.

Äitini kertoi jos anopinkieleen tulee kukka, se tietää kuolemaa. Meillä oli kotona anopinkieliä aina ja ikinä niissä ei ollut kukkia. Mutta kun äitini teki kuolemaa, niin huomasin... anopinkielessä oli kukka.

En ikinä uskaltaisi ottaa itselleni anopinkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Aika myöhässä tänne kirjotan, mutta ihan sama. Itse olen ennustanut muutaman kuoleman. En nähny ikinä mitään merkkejä tai muuta vastaavaa, tuli vaan olo, että nyt ei käy hyvin.

Ensimmäisen kerran se tuli, kun olin pienempi ehkä joku 10-11v. Joku ilta rupesin vaan itkemään, koska olin varma, että meidän koira kuolee. Ja se kuoli seuraavana päivänä.

Seuraavan kerran se tuli pari vuotta edellisen jälkeen. Oli taas ilta ja ois pitäny mennä nukkumaan, mutta mulle tuli tunne, että meidän äiti kuolee. Siitä ehkä n. viikko niin meidän äiti kuoli.

Kolmas tapahtu joku aika sitten. Ennustin meidän naapurin, jota en tuntenu millään tavalla, itsemurhan pari päivää ennen ku se kuoli. Se tapahtu, kun olin siivoomassa ja sit mulle tuli mieleen se tapa miten tää henkilö kuoli ja se tuntu siltä et se ois vähäniinku tapahtunu itelle.

En tiedä, mistä tää johtuu, mut joillakin on vaan taipumus tuntee tällasia asioita. Oon kuullu muilta ihmisiltä kans vähän samanlaisia juttuja, mut yleensä ihmiset tuntuu näkevän unissa tämmösiä asioita, mut mulla kaikki tapahtuu valveilla.

Itselläni tämä tapahtuu myös näin. Enteet tai mitälie tapahtuu aina valveilla ollessa, usein juurikin ennenkuin pitäisi mennä nukkumaan mutta myös ihan keskellä kirkasta päivää. Jos enne koskee kuolemaa tunnen usein päivää ennen kuolemaa jonkin ylimääräisen hahmon tms samassa tilassa missä itse olen ja olen levoton koska olo on todella epämukava.

Enne on aina sellainen että yhtäkkiä vaan saan vahvan tunteen jostain asiasta ikäänkuin koen tilanteen etukäteen. En pysty tietämään asioita joita haluaisin vaan nämä enteet tupsahtavat itse miten tykkäävät. Mieheni on jo alkanut säikkymään kun sanon että tiedäks musta tuntuu että sille ja tälle käy kohta näin..koska hän tietää että aina niin käy.

Ei ole hölynpölyä. Minulle on selvänäkijä ennustanut, että koen elämässäni iloa, sekä surua ja elämän päättyessä kuolen niitä kokeneena - uskon ennustuksen täysin.

Vanha ketju, mutta aihe kiinnostaa, joten nostetaan. Itse tiedän asioita ennalta tai saan hyvin vahvoja tunteita, onko johonkin asiaan hyvä ryhtyä vai ei. Viimeisin esimerkki: hankimme koiranpentua isosta pentueesta. Pennuille oli päätetty kennelnimet, muttei sitä, mikä tulee millekin pennulle. Kuitenkin pari päivää ennen kuin menimme pentua hakemaan, tiesin, mikä meidän pennun viralliseksi nimeksi tulee. Tätä ei siis kasvattaja kertonut, luin nimen sitten hakupäivänä papereista, ja hymyilin vain itsekseni. Olin sen jo tiennyt. Mikä lie vaisto, kuudes aisti, näitä ihmiselle kertoo. Paljon ratkaisuja olen elämässäni tehnyt pelkästään tuon vaiston ohjaamana. Jos jostain on tullut vahva "kyllä"-tunne, olen toiminut sen mukaan, vaikka järki olisi sanonut päinvastaista. "Ei"-tunnetta mulle tulee harvoin, yleensä nämä tunteet ovat positiivisia ja ohjaavat hyvään. Joskus tosin mutkan kautta... Uskon siis enteisiin, siihen, että joillakin on kyky niitä nähdä. Luulen, että omakin kykyni olisi vahvempi, jollen koko ajan vastustaisi sitä. Pelkään, myönnän sen. En halua nähdä tulevaisuuteen. Silti myönnän, että kyvystäni on ollut minulle valtava hyöty. Tuskin olisin näin onnellinen ilman sitä.

Kaikki se on hölynpölyä.

Mitään yliluonnollista ei ole olemassa.

Jos on, olkaa hyvä ja tehkää näitä tekojanne valvotuissa laboratorio-olosuhteissa. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä onnistunut.

Niin. Lienee turhaa selittää tällä foorumilla ilmiön tieteellistä perustaa, mutta niitä joita OIKEASTI kiinnostaa, ja jotka eivät tulleet tänne vahvistamaan uskoaan tarkoitusperäisesti, niin esittäisin asian seuraavasti:

1. Huoneessa on 23 ihmistä. Mikä on todennäköisyys , että kahdella sattuu olemaan sama syntymäpäivä.

V: 50%

2. Mikä on todennäköisyys, että vain kolmenkymmenen vuoden sisään Suomen lotossa tulee sama voittorivi?

V:30%

Miksi näin korkeat todennäköisyydet kuulostavat järjenvastaisilta, johtuu ihmisen egosentrisestä ajattelutavasta. Esim. kysymyksessä 1 ei tule verrata muiden synttäripäivää SINUN synttäripäivääsi, vaan kaikkia pitää verrata kaikkiin, jolloin mahdollidia vertailupareja on yli sata.

A. Ihminen näkee, sanoo, kuulee tai ajattelee päivässä (sanotaan) 10 000 asiaa. Suurin osa näistä asioista katoaa muistista hyvin pian.

B.Ihminen kokee seuraavien päivien aikana (sanotaan) 10 000 asiaa.

Näistä syntyy 50 miljoonaa kombinaatiota, jolloin on mahdollista, että joskus A ja B kohtaavat, vaikka olisivatkin harvinaisia.

Esim jos:

A=näin unta klovnista (melko harvinaista)

B= Seuraavana päivänä klovni löi minua Kampissa naamaan.(todella harvinaista)

Hyvin epätodennäköistä sinänsä, mutta muististani jo oli pyyhkiytynyt, että näin unta myös dinosauruksesta, äitini kuolemasta, ihmissyöjätomaatista ja elämäni rakkauden löytymisestä. Nämä tuhannet asiat eivät toteutuneet.

Lisää!

Hölynpölyä.

Enteet eivät ole hölynpölyä. Itse olen kärsinyt enteistä ja näkemisestä jo pitkään ja mulle on kehittynyt kyky päättää kuka saa elää ja kuka kuolla. Olen monta kertaa toivonut jonkun ihmisen kuolemaa ja se on kuollut viikon tai parin sisällä, kun olen ryhtynyt näin ajattelemaan. Esimerkiksi yläasteella aloin miettiä, että yksi tyyppi saisi kuolla ja ryhdyin manaamaan sille kivuliasta kuolemaa ja viikon päästä se ruhjoutui lumilinkoon. Luulin, että ajatukseni olivat vain sattumaa, mutta jossain vaiheessa yksi opettajista aiheutti minulle ongelmia ja aloin ajatuksissani tönimään häntä alas kalliolta ja kuinkas kävikään: opettaja putosi talonsa katolta ja katkaisi niskansa. Se tapaus säikäytti ja mietin, että ehkä minun ei kannattaisi ryhtyä ajattelemaan toisia kuolleeksi. Pidinkin aika pitkään taukoa, mutta elämässä tulee vastaan ahdistavia hetkiä. Olen alkanut miettiä meidän työnantajaa ja muutamia ministereitä, että olisiko heistä aika päästä eroon. Katsotaan.