Onko täällä muita niin nuutuneita mammoja, ettei jaksa tavata ketään tai puhua edes puhelimessa?

Ei huvita työn ja lasten / kodin hoidon jälkeen todellakaan mennä mihikään, tavata ketään eikä harrastaa mitään.

enkä jaksa edes selitellä tämän enempää :)

Ei vain jaksa. Annan kaiken itsestäni jo lapsille ja miehelleni.

Kaksi tenavaa 4kk ja 1v8kk jotka nukkuvat vuorotellen=äiti ei nuku koskaan. En jaksa muuta kuin hoitaa lapsille ruoat eteen ja viedä niitä ulos. kämppä on kuin pommin jäljiltä ja mä myös. en edes kehtais nähdä ketään vaikka joskus saattaisinkin muuten jaksaa. ja joo yh olen.

eikä mulla enää ole edes ketä tavata, kun ei kukaan tietenkään pidä yhteyttä yksipuolisesti.



Joo ja en ole masentunut mt-ongelmainen kotiäiti vaan normaalissa työssäkäyvä kolmen lapsen äiti.



Ei vaan enää siihen riitä energiaa työ- ja kotirumban jälkeen.

Olen niin toisissa maailmoissa, kun puhelu tulee ja minulta kysytään, mitä kuuluu? Kun en heti saa ajatuksini koottua, kohtalonani on yleensä joutua kuuntelemaan pitkää monologia ja sitten toinen jo sanookin, että pitääpä tässä lopetella... Tavatessa keskustelu kulkee yleensä tasaveroisemmin.



Mutta kun kaikki haluavat tulla katsomaan lastani, keskustelu pyörii lapsen ympärillä tai lapsi keskeyttää sen tuon tuosta. Eikä lapsen kuullen haluaisi puhua kaikkia asioita...