Olisiko miehesi rinnallasi jos sairastuisit dementiaan 50-vuotiaana?
Eilen tuli aivan hirveä Therouxin dokkari kakkoselta. Siinä 49-vuotias kahdeksanvuotiaan lapsen äiti oli jo pahasti dementoitunut. Ei esimerkiksi voinut soittaa puhelimella kun ei tunnistanut numeroita :(
Kommentit (6)
Olemme nähneet vierestä, mihin alzheimer johtaa. Nelikymppisenä eräs tuttava sairastui ja tulihan vasta tv:stä se kotimainenkin dokkari siitä 40-vuotiaasta taidegallerian myyjästä (vai oliko jopa omistaja), joka sairastui ko. tautiin. Mies hoiti hänet hautaan asti.
Ite en haluaisi miehelleni tai lapsille moista elämää. Olemme sopineet, että jos näin käy, toinen avustaa toisen itsemurhaan. Suomaiset hoitolaitokset ovat syvältä, enkä haluaisi niihin itse, enkä niihin haluaisin miestänikään laittaa.
En myöskään haluaisi, että lapsemme (ovat vielä melko pieniä, kun täytän 40) joutuisivat elämään elämää, jossa mieheni kaikki aika ja energia menisi minun hoitamiseeni. Henkilökohtaiseen hoitajaan meillä ei olisi varaa. Haluaisin, että mieheni voisi käydä työssä ja harrastaa sekä viettää aikaa lasten kanssa entiseen malliin.
mutta en itse toivo että hoitaisi. Jos olisin siinä tilassa että ssöisin kukkaset maljakosta tai karkaisin kalsareissa kaupungille niin toivottavasti laittaa minut johonkin laitokseen.
Siinä vaiheessa aivot on jo niin sököt, että olisin jo oikeasti mennyt, vain ruumis eläisi.
Hylkäsi täysin äitinsä, jolla oli eräs toinen etenevä sairaus. Minä sain miniänä hoitaa kaiken, kun naisparalla ei ollut ketään muuta, joka olisi pitänyt hänestä huolta. Tämä sairaus oli onneksi paljon nopeammin etenevä kuin Alzheimer, joten tilanne on jo ohi.
Olemme nähneet vierestä, mihin alzheimer johtaa. Nelikymppisenä eräs tuttava sairastui ja tulihan vasta tv:stä se kotimainenkin dokkari siitä 40-vuotiaasta taidegallerian myyjästä (vai oliko jopa omistaja), joka sairastui ko. tautiin. Mies hoiti hänet hautaan asti.
Ite en haluaisi miehelleni tai lapsille moista elämää. Olemme sopineet, että jos näin käy, toinen avustaa toisen itsemurhaan. Suomaiset hoitolaitokset ovat syvältä, enkä haluaisi niihin itse, enkä niihin haluaisin miestänikään laittaa.
En myöskään haluaisi, että lapsemme (ovat vielä melko pieniä, kun täytän 40) joutuisivat elämään elämää, jossa mieheni kaikki aika ja energia menisi minun hoitamiseeni. Henkilökohtaiseen hoitajaan meillä ei olisi varaa. Haluaisin, että mieheni voisi käydä työssä ja harrastaa sekä viettää aikaa lasten kanssa entiseen malliin.
yhteiskunnalta, ei henkilökohtaista hoitajaa tarvitse itse maksaa.
toivoisin ettei mieheni jättäisi elämäänsä "kesken" minun hoitamiseni takia. kun sairaus olisi niin pitkällä etten tunnistaisi häntä niin jatkakoon elämäänsä ilman minua.
mutta siihen on aikaa,olemme vasta parikymppisiä :)