Olisiko miehesi rinnallasi jos sairastuisin dementiaan 50-vuotiaana?
Kommentit (14)
Olisimme myös mieheni kanssa toistemme tukena jos kumpi tahansa meistä sairastuisi. Tosin toivoisin itse, että jos minä sairastuisin noin nuorena, etsisi mieheni itselleen tyttöystävän.
toivottavasti laittaa minut hoitokotiin jos olen agressiivinen tai karkailevainen. emmä haluisi olla silloin hänen taakkanaan. ja toivoisin hänen voivan pitää minusta hyvätkin muistot,eikä vain rasittavana vahdittavana.
kyllä mun mies varmaan silti olisi rinnallani. vai tunnetaanko me sut? olis se silti.
Hän on nimenomaan korostanut, että jos KUKA TAHANSA random palstailija nimenomaan AV:lta sairastuu dementiaan, hän lähtee tästä suhteesta. Mutta tarkensi sentään, että uhkaus koskee vain 50-vuotiaita palstalaisia.
Pliis, älkää sairastuko... =(
väärin, yrittäkää nyt muotoilla se oikein.
Minä vastaan, että olisin
Olen sairastunut vakavasti, ollut todella huonossa kunnossa välillä, ja hän on pysynyt rinnallani. Hän hoitaa kaikki kotihommat ja vielä minutkin. Rakkaudesta menimme naimisiin ja rakkaudesta pysymme yhdessä. Jos joskus olen paremmassa kunnossa ja hän taasen sairastuu, toivon voivani pystyä seisomaan hänen rinnallaan. Tai jos en enää minä pysty, niin lapsemme tukisivat häntä, koska ovat nähneet, miten rakasta ihmistä kannatellaan.
mut saattaisi hän sinua sitten käydä katsomassa ja tuoda kukkiakin jos kerrot osoitteen.
Toivon todella, että mieheni ja muu perheeni laittaa minut laitoshoitoon siinä vaiheessa, kun hoitamiseni on hankalaa: Karkailu, paskalla sotkeminen, agressiivisuus. Kukaan ei saa kirkkaampaa kruunua, vaikka kärsisi dementoituneen läheisen hoitamisesta loppuun asti. Haluan että minusta jää hyviäkin muistoja.
enkä tartu otsikon kirj.virheeseen: kyllä olisi. Mä oon valitettavasti vähän niin kuin miehen ainoa läheinen ihminen (kyllä, hänellä on kavereita ja lapsuudenperhe, mutta he ovat varsin etäisiä). Saattaishan hän ottaa uuden emännän - toivottavasti ottaiskin - mutta en usko, että mua hylkäisi.
Sitä että ryhtyisikö omaishoitajaksi, vai että kävisikö päivittäin tapaamassa vai häh? Mä veikkaan että aika moni sanoo nyt että hoitaisi (jos sallisin), mutta totuus on, että vaikka ryhtyisi hoitamaan, kauan ei monikaan jaksaisi. 50-vuotias on vielä kohtalaisen nuori kuitenkin, eikä olisi helppoa tulla haudatuksi puolison "sairastupaan" tai vähintään kahlituksi toiseen 24/7, juuri kun niistä lapsista pääsi. Nää on just näitä et ei voi tietää. Harva puoliso sanoo että sairauden myötä hylkäisi, silti niitäkin on. Paha dementia vielä tekee sen, ettei sairastunut ole tosiaankaan enää se sama ihminen:(
En siis luota että mieheni (joskin vain miesystävä minulla tällä hetkellä) jäisi rinnalleni tuossa tilanteessa. Yksin ihminen on tullut ja yksin lähtevä. Ehkä viranomainen olisi lähin omainen tuossa tilanteessa.
Emmehän kai edes tunne? Vai oletko ex, joka unohtaisi dementian myötä luopuneensa tästä miehestä?