Naapurin lapset huutavat toista tuntia

Tule kertomaan meille!

-ap

lastenhoitoapua. Voi olla tarpeeseen.

vastata, hankala tilanne. Toisaalta jos minun naapurissani kuuluisi lasten huutoa ja itkua yhtäsoittoa toista tuntia niin kyllä huolestuisin. Toisaalta lapsille on ihan normaalia huutaa ja itkeä välillä. Menisin oven taaksen jos itku ei lopu, pyytäisin anteeksi tungetteluani ja sanoisin, että teiltä on kuulunut itkua pidemmän aikaa ja ajattelin tulla kysymään, että onko kaikki hyvin tai tarvitsetko apua?

Näin naapurini siis tänään ohimennen pihalla, ryntäsi hirveää kyytiä ja kun tervehdin niin tervehti takaisin mutta hyvin kiireisellä äänensävyllä. Hän näytti siltä että olisi purskahtamassa itkuun, joten minustakin tuntuu että apu olisi paikallaa. Pelkään kuitenkin että hän loukkaantuu. Loukkaantuisitteko te?

mut saattaisin silti tossa tilanteessa loukkaantua, tulis jotenkin tuplasti luuserimpi olo kun pitää lähes tuntemattomien tulla tarjoomaan apua...



Sit tuntisin itteni luuseriksi kun en osaa edes ottaa apua vastaan.

Jne jne jne

Kysy vaikka jos voisit mennä leikkimään 3-vuotiaan kanssa pihalle, tai heidän luokseen. Varmasti apu kelpaisi. Jos suuttuu, niin omapa on häpeensä!

ottaisi, se on tosiaan hänen häpeänsä. Kuitenkin kuulostaa siltä, että apu voisi olla tarpeen.

vaan kutsu vaikka kahville ja sano, että olisi kiva tutustua. Olet siis itsekin äiti?

mut saattaisin silti tossa tilanteessa loukkaantua, tulis jotenkin tuplasti luuserimpi olo kun pitää lähes tuntemattomien tulla tarjoomaan apua... Sit tuntisin itteni luuseriksi kun en osaa edes ottaa apua vastaan. Jne jne jne

"nykyaikaisesta" naisesta / äidistä ja yhteiskunnasta.

- On noloa, jos joku tulee tarjoamaan apua

- On noloa, jos ottaa apua vastaan

- on vain pärjättävä!

(itse reagoisin siis aivan samoin kuin tuo kirjoittaja... hävettäisi ihan hirveästi!).

Näin naapurini siis tänään ohimennen pihalla, ryntäsi hirveää kyytiä ja kun tervehdin niin tervehti takaisin mutta hyvin kiireisellä äänensävyllä. Hän näytti siltä että olisi purskahtamassa itkuun, joten minustakin tuntuu että apu olisi paikallaa. Pelkään kuitenkin että hän loukkaantuu. Loukkaantuisitteko te?

Siis positiivisessa hengessä tyyliin "ymmärrän että välillä on rankkaa, mene vain hetkeksi lepäämään." eikä "etkö sinä nyt osaa lapsiasi hoitaa, olisit jättänyt tekemättä, naapurinko kersasi pitää kasvattaa?". En siis usko että ihan noin sanoisit ;), mutta näinkin olen nähnyt sitä apua tarjottavan... Kyllä ihmiset osaavat pyyteetöntä apua arvostaa, rohkeasti vaan!

Jos olet, niin saisitko jostain lainaan 3-vuotiasta lasta. Voisit kysyä sitten äidiltä, että mahtaisiko hänen esikoisensa haluta lähteä teidän kanssa jonnekin puistoon tai metsään tai jotain. Sano, että se olisi sun vieraalle kivempi ja sullekin! Sitten voisit lasta palauttaessa sanoa, että voisit joskus toistekin ottaa pelkästään sitä naapurin lasta puistoon tms.

että huuto häiritsee sua ja siksi loukkaantua. Tee selväksi ettei näin ole

mutta joskus jos törmäätte pihalla niin voit ottaa asian puheeksi. Juuri tuo ulkoilutus voisi olla hyvä juttu. Tuo avuntarjoaminen tulee joka tapauksessa olemaan erikoinen tilanne (koska se ei vaan ole yleistä tässä maassa :( ) joten älä mitenkään nolaa häntä.

Hei, kiitoksia vastauksistanne! Olen itse lapseton, olen jonkinverran hoitanut sukulaisteni lapsia. Minua ei häiritse elonmerkit talossa, ei siis haittaa vaikka välillä tuntuu että joku tulee katosta läpi :D Lainalasta en tähän hätään saa kyllä myöskään mistään.



Ajattelin nyt kuitenkin lähteä tuonne oven taakse, ja lähestyä asenteella "Hei, näimme tuossa alhaalla äsken ja näytit stressaantuneelta. Minulla on tänään vapaata, ja mietin olisitko pientä kaivannut apua?" Ei todellakaan ole tarkoitus nolata, kyseinen äiti on käsittääkseni yh (tai mies matkustelee paljon?) ja olen itsekin yh-perheestä, tiedän kyllä että se on välillä rankkaa.



Toivottakaa onnea! Raportoin vähän myöhemmin! :)

Eli menin sitten soittamaan sitä ovikelloa. Naapuri tuli avaamaan oven. Aloitin keskustelun ihan esittäytymällä, ja kerroin että huomasin aikaisemmin hänen olevan stressaantunut. Kysyin kohteliaasti että voisinko olla jotenkin avuksi. Aluksi äiti oli noloa, mutisi jotain äitienpäivästä, siivouksesta ja kipeistä lapsista. Sanoin että voin kyllä olla ihan siivousapuna, tehdä jotain ruokaa tai viettää lasten kanssa aikaa. Naapuri meni ihan punaiseksi ja näytti siltä että hän purskahtaa kohta itkuun. Tein riskiliikeen ja kävelin sisälle.



Asunto oli ihan siistissä kunnossa, toki 3v jäljiltä oli tavarat vähän levällään. Kysyin äidiltä että mitä hän haluaisi minun tekevän, ja hän ehdotti että pitäisin lapsille seuraa. Olimme olohuoneessa ja leikin 3v kanssa, sekä katsoin kaksosten perään toki. Lapset olivat nähtävästi sairastaneet flunssan, ja olivat siksi levottomalla päällä. Laitettiin 3vn kanssa tavaroita yhdessä paikoilleen ja hoivattiin vauvoja. Äiti sillävälin siivoili keittiötä ja kuulosti ihan kuin hän olisi nyyhkyttänyt.



Reilu tunnin puuhastelin siinä, ja äitikin sai hommansa valmiiksi. Äiti meni puuhastelemaan vauvojen kanssa, ja minä tein pientä ruokaa 3vlle.



Äiti kiitteli kovasti pienestäkin avusta ja kertoi että hänen sukulaiset ja ovat tulossa huomenna juhlimaan äitienpäivää hänen luokseen ja tuntuu että kaikki on kaatumaisillaan niskaan. Rahat tiukilla jne. Lupauduin äitille että katson ihan mielelläni hänen lastensa perään niin usein kuin oma aikatauluni antaa periksi ja kun hän sitä tarvitsee. Hän purskahti melkein siinäkin itkuun ja kiitteli.



Tämä kaikki oli minun ajastani pois alle 3h. Sain hyvän mielen niin itselleni kuin naapurillenikin. Ei se ollut minulta juurikaan pois. Miksi me ihmiset emme auta toisiamme enemmän?



ps. Sovittiin että lapset tulee mun luokse aamusta pariksi tunniksi "pois tieltä", että äiti saa tarjoilut sukulaisten tuloa varten kuntoon. :-)

Jos on, niin olet harvinainen ja ihana ihminen! tuli tosi hyvä olo lukiessani tekstiä näin ihan itseni uupuneena äitinä, yksin ja apua kaipaavana. varsinkin kun on ollut lapsilla sairastelua ym. tukiverkostoa ei ole. mutta onneksi olen tutustunut yhteen äitiin, jonka kanssa toinen toistamme autamme ja juttelemme.



voin kuvitella miltä siitä äidistä tuntuu nyt. teit ihanan teon!

Oletpa todella ihana ihminen :-)

Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän!

Omasta lapsuudesta muistan, että naapuriapua oli tarjolla puolin ja toisin.

Naapuriasi helpottaa varmasti jo pelkkä tieto siitä, että jos tarve tulee niin sinulta voi pyytää apua.

Jos on, niin olet harvinainen ja ihana ihminen! tuli tosi hyvä olo lukiessani tekstiä näin ihan itseni uupuneena äitinä, yksin ja apua kaipaavana. varsinkin kun on ollut lapsilla sairastelua ym. tukiverkostoa ei ole. mutta onneksi olen tutustunut yhteen äitiin, jonka kanssa toinen toistamme autamme ja juttelemme.

voin kuvitella miltä siitä äidistä tuntuu nyt. teit ihanan teon!

Kyllä on ihan totta. :-) Kuten sanoin niin tiedän minkälaista on kasvattaa lapsia yksin kun olen katsonut äitini ponnisteluja kolmen lapsen kanssa. Se on ilo että voi olla jotenkin avuksi.

Älkää pelätkö ottaa sitä apua vastaan! Kaikki me tarvitsemme sitä joskus. Älkää myöskään tuomitko apua tarvitsevia tai "vähempiosaisia", koska eihän se johda mihinkään. Sekin vian aiheuttaa pahaa mieltä puolin ja toisin.

Hauskaa kevättä kaikille!