Naapurin lapset huutavat toista tuntia

etukäteen olisi ollut vaikea neuvoa kannattaako mennä vai ei. Hyvä että rohkenit mennä!

Olit vilpittömästi halunnut auttaa ja se oli välittynyt yh äidille. Tällaista välittämistä lisää niin meillä on parempi maa asua, kiitos ap!

Itse olen kolmen yh ja välillä niin loppu, että ihan pelottaa.

Voi kun osaisimme muutkin olla noin yhteisöllisiä!

Kuulostat ihanalta ihmiseltä, sinusta tulee varmasti tosi ihana äiti joskus :).



Teen itsekin usein noin, että tarjoan apuani, tosin enemmänkin vanhuksille kaupassa/apteekeissa/pankissa ym, jos näyttävät siltä, että jokin asia huolettaa tms.. Ikinä ei kukaan ole avusta kieltäytynyt :).

Hei!



ensinnäkin hienoa, että autoit. sinunlaisia varmasti harvassa. mutta......mulle tuli mieleen, että et kai yritä korvata teollasi jotakin omalle äidillesi? koetko jääneesi jotain velkaa omasta lapsuudestasi? niinhän sen ei pitäisi olla. sinun pitää nyt aikuisena ajatella ensisijaisesti itseäsi, vaikka kuinka tuntuisi pahalta yh äitien rankat ajat..



ethänn pahastu, en kirjoita tätä pahalla.taustasi sai minut vain miettimään, että koetko velvollisuudeksi auttaa/ korvata jotakin. olen itse ollut vähän samanlainen nuorena, aina valmis auttamaan, siitä sai hyvän mielen jne..kunnes huomasin että jotkut käyttivät "ihanuuttani"surutta hyväksi. monien mutkien kautta opin itsekkäämmäksi( terveellä tavalla) ja sanomaan myös ei.



mammojen kehut ihanuudestasi ovat tietysti balsamia sinulle mikäli koet itsetuntosi huonoksi tmv. mutta olet arvokas vaikka et muita auttaisikaan..



voin osua väärään kirjoittaessani näin, mutta halusin tuoda tällä elämänkokeuksella joka mulla on, myös tämän pointin esille.



kaikkea hyvää sinulle ap, ja muistathan, kirjoitukseni ei missään nimessä ole tarkoitettu loukkaukseksi.



Hyvää kevättä.

teit todella hienon teon ap!!! Kunpa sinunlaisiasi olisi enemmän!!! Osaisimmepa sinun tavoin ajatella enemmän lähimmäisiämme, maailma olis paljon parempi paikka elää!!!Pienet teot ratkaisevat.

Olipa mukavaa lukea kerrankin hyvästä teosta eikä aina valittamista ja toisten tuomitsemista, "lyötyjen lyömistä".

Ap toimit hienosti!



Mun mielestä juuri tuollaisen auttamisen pitäisikin olla jokaiselle meistä ns. itsestään selvää, ei siis niin että antaa itsestään "viimeisetkin selkänahat verille"-tyyppisesti muille, vaan että voi juurikin tehdä semmoisia pieniä juttuja, mistä itselle ja avunsaajalle jää hyvä mieli! Ei pitäisi olla niin että vaikkapa tämä auttaminen on joko-tai-hommaa, joko autat niin ettei itestäsi jää mitään jäljelle tai sitten kävelet systemaattisesti yrmyn näköisenä ohi kun joku on hädässä vaikka pikku palvelus voisi olla sinänsä helppo tehdä. Samantyyppisesti muuten me suomalaiset taidamme suhtautua esim. työn tekoon ja ehkä moneen muuhunkin juttuun. Ajattelemisen aihetta. Kaiken ei tarvitsisi olla aina ns. niin vakavaa tai perusteellista!



ap teit kivan teon ja juuri noin kun kaikki me toimisimme vastaavissa tilanteissa, olisi maailmamme paljon parempi paikka asua ja elää! Hyvää äitienpäivää kaikille!

Eräs ystäväni on sen luontoinen myös, että esimerkiksi uuteen asuntoon muuttaessa menee ihan reippaasti vaan soittamaan naapurin ovikelloa ja tutustumaan, esim. lainaamaan jotain muutossa hukkunutta tavaraa. Olen aina ihaillut tätä piirrettä hänessä. Miksihän se on itsellekkin niin vaikeaa? Lapsuudessani 80-luvulla tuo oli vielä ihan tavallinen tapa. Nykyään kaikki kökkii itsekseen luukuissaan, eivätkä tiedä edes minkä näköisiä ihmisiä naapurissa asuu. Saisi kyllä tulla muutos tähän tapakulttuuriin. Olet ap hyvä esimerkki meille kaikille.