Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jota miehesi on pettänyt! Miltä sinusta tuntui, kun sait tietää asiasta? Mitä
22.05.2012 |
ajattelit siitä naisesta? Tiesikö nainen miehesi olevan varattu? Miksi luulet, että miehesi petti sinua (tai kertoiko hän)?
Kommentit (20)
ja tollasen äijän kanssa olet edelleenkin. Sekin varmaan rakastaa sua tosi paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tollasen äijän kanssa olet edelleenkin. Sekin varmaan rakastaa sua tosi paljon!
Mutta täysin mun ehdoilla.
Miehellä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maniassa ei hillitse itseään yhtään vaan pettää ja tuhlaa rahaa holtittomasti. Ensimmäinen kerta jotenkin suretti, muttei maailmanloppu. Sen jälkeen se ei ole tuntunut kauheasti missään. Tässä tietysti helpottaa se että tietää ettei mies "tahallaan" vaan että sairaus panee hänet käyttäytymään niin.
Miehellä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maniassa ei hillitse itseään yhtään vaan pettää ja tuhlaa rahaa holtittomasti. Ensimmäinen kerta jotenkin suretti, muttei maailmanloppu. Sen jälkeen se ei ole tuntunut kauheasti missään. Tässä tietysti helpottaa se että tietää ettei mies "tahallaan" vaan että sairaus panee hänet käyttäytymään niin.
En syönyt moneen viikkoon, laihduin 10 kiloa. Olin kuin sumussa, töistä jouduin sairaslomalle. Vuoden ajan kärsin ahdistuskohtauksista, joita hoidettiin lääkkeillä. Harkitsin itsemurhaa, mutta en olisi sitä toteuttanut lasten takia. Mutta olin syvässä traumaattisessa shokissa.
Toinen nainen toki tiesi mieheni olevan varattu, kehtasipa vielä esitellä itsensä lapsillemme ennen kuin itse sain asiasta tietää. Lapset kertoivat isin tyttöystävästä minulle.
Mieheni petti, koska ei osannut käsitellä rankkaa elämänvaihettaan muulla tavalla. Työstressi, uupumus, lapsuuden vakavat traumat, rahahuolet. Kotona arkeen väsynyt vaimo, jota mies ei ymmärtänyt/osannut tukea.
Mieheni teon olen antanut anteeksi, koska rakastan häntä ja olen luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä. Toista naista vihaan, sillä hänelle en ole mitään ikinä luvannut,enkä koskaan edes tuntenut. Tuntekoon vihani ja halveksuntani hautaansa asti.
Sitä vastoin se toinen nainenhan ei ole sulle mitään ikinä luvannut, eikä myöskään sua ikinä tuntenut.
Luulis että syyttäisit tapahtuneesta miestäsi etkä tuota naista.
Mut harvoinhan se niin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ajatellut naisesta mitään. Ihan sama tiesikö vai ei. Mieheni oli se pettäjä, HÄN TIESI OLEVANSA AVIOSSA JA KAHDEN LAPSEN ISÄ! Ja siihen loppui.
Ja kertoi, oli ollut pari muutakin. Elämäni paras päätös jättää hänet.
Nainen ei tiennyt miehen olevan varattu, vaan luuli minun jättäneen miehen.
Tosiasiassa muutin tilapäisesti toiselle paikkakunnalle työn takia, ylläpidin siellä sivukotia ja yhteinen kotimme jäi entiselle paikkakunnalle. Mieheni väitti pettäneensä, koska tunsi itsensä yksinäiseksi. Hän oli väittänyt jopa sisarelleen minun jättäneen itsensä, vaikka meillä oli ihan selvä sopimus, että tämä järjestely kestää ajan x ja sen jälkeen asutaan jälleen yhdessä, kenties uudella paikkakunnalla.
Tämä tapahtui opintojemme loppuvaiheessa, kun minä olin jo valmistunut, mutta mies vielä opiskeli. Tarvitsin työkokemusta, jota ei ollut yhteisellä paikkakunnallamme saatavissa.
Ajattelin, että naisparkaa oli huijattu.
Kun nainen sai tietää totuuden (kirjoitin hänelle kirjeen), hän hetken päästä jätti miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai syytän molempia, mutta miehelleni olen antanut anteeksi. Koska haluan antaa. Toinen nainen ei tuota armoa saa, edellä mainituista syistä. Ja onneksi se anteeksianto on kiinni vain mun omasta halusta, mä saan antaa anteeksi sille, jolle itse tahdon. Enkä anna anteeksi naiselle, joka sotkeentuu pienten lasten isään. Lasteni isälle sen sijaan annan anteeksi, itseni ja lasteni takia. Näin se vaan menee.
yhteinen aika ja varmasti paljon hyvää, enemmän kuin pahaa. Siitä naisesta sinulla on vain yksi kokemus, paha kokemus, eikä sinulla ole mitään syytä tai motiivia ymmärtää naista. Osunko lähelle?
Tottakai syytän molempia, mutta miehelleni olen antanut anteeksi. Koska haluan antaa. Toinen nainen ei tuota armoa saa, edellä mainituista syistä. Ja onneksi se anteeksianto on kiinni vain mun omasta halusta, mä saan antaa anteeksi sille, jolle itse tahdon. Enkä anna anteeksi naiselle, joka sotkeentuu pienten lasten isään. Lasteni isälle sen sijaan annan anteeksi, itseni ja lasteni takia. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai syytän molempia, mutta miehelleni olen antanut anteeksi. Koska haluan antaa. Toinen nainen ei tuota armoa saa, edellä mainituista syistä. Ja onneksi se anteeksianto on kiinni vain mun omasta halusta, mä saan antaa anteeksi sille, jolle itse tahdon. Enkä anna anteeksi naiselle, joka sotkeentuu pienten lasten isään. Lasteni isälle sen sijaan annan anteeksi, itseni ja lasteni takia. Näin se vaan menee.
tunteeni ovat vielä lähes vuoden jälkeen ihan sekaisin. Olen masentunut enkä pysty olemaan työelämässä mukana.
Oikeita syitä pettämiseen en tiedä. En usko enkä luota mieheeni enää. Miehen mukaan olin ruma, tyhmä, lihava, en pitänyt huolta itsestäni eikä minun kanssani voinut jutella. En ymmärtänyt mistään mitään. Nyt 10kg painavampana kelpaisin kyllä.
Toista naista ihmettelen kyllä. Tiesi miehen olevan naimisissa ja on itsekkin naimisissa. On nähnyt lapseni kuvat sekä tietää myös minut. En vihaa, mutta halveksin syvästi. Mikäli tietäisin hänen hakevan uutta työpaikkaa niin infoisin kyllä työnantajaa(ei ole sovelias kasvattamaan lapsia tai hoitamaan kenenkään parisuhdetta)
ajattelit siitä naisesta? Tiesikö nainen miehesi olevan varattu? Miksi luulet, että miehesi petti sinua (tai kertoiko hän)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan täällä itseään kusettaa ;)
Aika kamalaa varmaan elää tuollaisen syyllisyyden taakan kanssa tietäen, ettei ikinä saa anteeksi tekoaan. Vaikka se mies saakin anteeksi. Nyyh.
Mutta kieltäminenhän on yksi puolustusdefenssi. Kun muuta ei enää ole...
yhteinen aika ja varmasti paljon hyvää, enemmän kuin pahaa. Siitä naisesta sinulla on vain yksi kokemus, paha kokemus, eikä sinulla ole mitään syytä tai motiivia ymmärtää naista. Osunko lähelle?
Tottakai syytän molempia, mutta miehelleni olen antanut anteeksi. Koska haluan antaa. Toinen nainen ei tuota armoa saa, edellä mainituista syistä. Ja onneksi se anteeksianto on kiinni vain mun omasta halusta, mä saan antaa anteeksi sille, jolle itse tahdon. Enkä anna anteeksi naiselle, joka sotkeentuu pienten lasten isään. Lasteni isälle sen sijaan annan anteeksi, itseni ja lasteni takia. Näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen ollaan naimisissa joo
Mutta täysin mun ehdoilla.
Ja kuinkahan kauan arvelit miehen noudattavan ehtojasi, jahka pahin katumus laantuu pois?
Edelleen ollaan naimisissa joo
Mutta täysin mun ehdoilla.
Ja kuinkahan kauan arvelit miehen noudattavan ehtojasi, jahka pahin katumus laantuu pois?
Niin kauan kuin sen määrittelen. Jos mies haluaa tätä liittoa jatkaa ja tässä perheessä elää, niin näillä säännöillä mennään. Onneksi en kuitenkaan ole mikään pirttihirmu, mutta miehen vapaat menot on nyt historiaa. Mulla ei ole mitään menetettävää enää.
Mulla ei ole mitään menetettävää enää.
Ei tosin liity mitenkään tuohon mieheen.
Asia paljastui minulle vähä vähältä. Mies halusi meidän ryhtyvän perhetutuiksi ja esitteli minut naiselle ja tämän aviomiehelle. Eli ensin minulla oli pelkkä intuitio, mutta mies kielsi kaiken. Siksi tunteetkin olivat erilaiset kuin silloin, kun asia paljastuu yhtäkkiä.
Mies selitti syyksi sen, että hän ei mahtanut rakkaudelle mitään. Heidän rakkautensa tähden kaksi avioliittoa hajosi.
He asuvat tällä hetkellä uusioperhettään ja neljä lasta (kaksi meidän ja kaksi naisen) ovat heillä vuorovikkoisin, hieman päällekkäin. Ja minun lasteni mukaan he riitelevät välillä rajustikin.
Mies selitti syyksi, ettei hän halua tällaista elämää enää, että käydään töissä, tullaan kotiin, odotetaan lomaa ja mennään nukkumaan.
Mitä hän nyt tekee? Neljän lapsen vuoroviikkoisänä ja -isäpuolena hän on vielä enemmän kiinni arjessa kuin koskaan ennen.
Omille vanhemmilleen mies selitti syyksi sen, että me emme sopineet yhteen. Olihan se appivanhemmille yllätys, että olimme kuitenkin sopineet 20 vuotta toisillemme, mutta emme enää.
Minä taas väitän syyksi keski-iän kriisiä. Mies oli tapahtumahetkellä 45 v, ja kaikki otti häntä päähän. Oli perinpohjin kyllästynyt työhönsä.
Nyt, 1,5 vuotta tapahtuneen jälkeen, olen antanut anteeksi, mutta jollain tasolla vieläkin sattuu. Sattuu se julmuus: että mies kehtasikin tuodan naisen minun eteeni, että hän kehtasikin vannoa rehellisyttä katsomalla suoraan silmiin, vaikka samaan aikaan petti.
Kukahan täällä itseään kusettaa ;)
Aika kamalaa varmaan elää tuollaisen syyllisyyden taakan kanssa tietäen, ettei ikinä saa anteeksi tekoaan. Vaikka se mies saakin anteeksi. Nyyh.
Mutta kieltäminenhän on yksi puolustusdefenssi. Kun muuta ei enää ole...
myös toinen nainen on syyllinen. Eihän sitä kukaan ole täällä kieltänytkään.
Lähinnä vaan on vaikea ymmärtää ihmistä joka antaa talloa itseään antamalla anteeksi sille ihmiselle joka häntä on pettänyt, ja sitten kuitenkin kantaa loputtomasti kaunaa sille toiselle naiselle. Mun mielestä tuossa on ristiriita.
Ja jokaisella on tietenkin oikeus valikoida ne ihmiset joille antaa anteeksi, ihan kuten jokaisella on oikeus valikoida ne ihmiset joita kohtaan osoittaa empatiaa. Ei niillä kakkosnaisilla/miehillä ole sen enempää velvollisuutta olla solidaarisia ykkönaisia/miehiä kohtaan ja olla osallistumatta pettämiseen, kuin ykkösnaisilla/miehillä antaa anteeksi näille henkilöille.
Tunnen naisen, koska hän on äitipuoleni. Pettäminen tapahtui suhteemme alussa ja paljastui nyt kun eräs sivullinen meni puhumaan ohi suunsa.
Isäni ei asiaa suostu uskomaan, minä en ole puheväleissä äitipuoleni kanssa ja miehen kanssa aviokriisi. Eli helvetin hauskaa on...
En syönyt moneen viikkoon, laihduin 10 kiloa. Olin kuin sumussa, töistä jouduin sairaslomalle. Vuoden ajan kärsin ahdistuskohtauksista, joita hoidettiin lääkkeillä. Harkitsin itsemurhaa, mutta en olisi sitä toteuttanut lasten takia. Mutta olin syvässä traumaattisessa shokissa.
Toinen nainen toki tiesi mieheni olevan varattu, kehtasipa vielä esitellä itsensä lapsillemme ennen kuin itse sain asiasta tietää. Lapset kertoivat isin tyttöystävästä minulle.
Mieheni petti, koska ei osannut käsitellä rankkaa elämänvaihettaan muulla tavalla. Työstressi, uupumus, lapsuuden vakavat traumat, rahahuolet. Kotona arkeen väsynyt vaimo, jota mies ei ymmärtänyt/osannut tukea.
Mieheni teon olen antanut anteeksi, koska rakastan häntä ja olen luvannut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä. Toista naista vihaan, sillä hänelle en ole mitään ikinä luvannut,enkä koskaan edes tuntenut. Tuntekoon vihani ja halveksuntani hautaansa asti.