Haikea ajatus: kukaan ei koskaan rakastu minuun enää.
Lapset tietty kiintyneitä ja minä heihin. Mieheni kanssa niin toverillista, ihan hyvää mutta intohimo puuttuu. En kiinnosta häntä. Olen yrittänyt aikani pitää virettä yllä mutta ei se yksin onnistu. Näillä mennään, en aio erota, en jaksaisi pikkulapsiarkea yksin enkä muutenkaan halua olla yksin. Vaikka tunnen olevani sisäisesti yksin perheessämme - ristiriitaista!!
Tälläistä on siis keski-ikä, työtä ja kotityötä, muifen hyväksi tekemistä. Vuosia mittarissa, itsetuntemusta on mutta on rankkaa olla muille näkymätön. Kaipaan rakastumisen tunnetta. Kevätkö saa mielen näin haikeaksi? Muita?
Kommentit (16)
Keski-ikäinen nainen kiinnostaa nuoria miehiä :)
kun omalle kohdalle sattuu! Aikanaan sitä on ollut kiinnostava monen mielestä mutta jäi monet tilaisuudet käyttämättä ujouden/itseluottamuksen puutteen vuoksi. Nyt harmittaa!
Missä niitä nuoria miehiä tapaa, edes flirttitarkoituksessa? Ei ole minusta puumana yökerhoissa metsästämään.
ap
erona, että ikää itsellä 30. Toivottavasti muuttuu pikkulapsi ajan jälkeen.
se antaa epätoivoisen kuvan ja halvan.
Keski-ikäinen nainen kiinnostaa nuoria miehiä :)
rakastumisesta ole kyse...
Tuota noin, minulla on ikää 40 vuotta ja ilokseni olen huomannut, että tietyissä asioissa ihminen ei vanhene. Ihastumisia, flirttejä, haaveilua, pelkoa siitä, että "jos se ei tykkääkään musta".
Sinulla on vain välivaihe. Voit rakastua uudelleen mieheesi tai hän sinuun, voit saada kesällä perääsi pitkiä vihellyksiä joista tulet hyvälle tuulelle päiväkausiksi, ehkä lähikaupan kassapoika hymyilee vähän siihen malliin.
Tai sitten kohtaat uuden ihmisen ja kaikki vanha jää.
Tää on hyvä nainen ihan asennekysymys. Miehesi käytös on nyt saanut sinut epävarmaksi. Toisaalta olet päätöksesi tehnyt: jäät suhteeseen. Ehka sinua kuitenkin lohduttaa se, että huomenna voit päättää toisin.
Kamoon nyt, vähän iloa asenteeseen....ei mullakaan ole tällä hetkellä miestä eikä edes ihastusta, mutta uskon, että vielä niitä on monta monta odottamassa!
pitää ihanana, haluaa puhua, olla lähellä, kokea yhteyttä - sama tietty toisinpäin: joku täyttäisi ajatukseni ja pitäisi jalat ilmassa...onhan se hemmetin seksikästä myös! Seksi ei yksin täytä noita tarpeita....
ap
myös luksusta, ylellisyyttä. Et varmaan tajuakaan, miten arvokasta toverillisuus ja ystävyys on. Ymmärrät, jos ne joskus katoavat.
Enkä edes halua. Mä rakastan itse itseäni, hemmottelen liikunnalla, hieronnalla, lomailulla, itseni kaunistamisella, ystävien seuralla... Mun mielestä olen kiva ja ihan nätti nainen. En mä tarvi miestä siihen, että tunnen olevani rakastettu. Ala säkin ap rakastaa itseäsi, anna miehen olla, ole ystävällinen sekä lempeä, mutta älä riudu siinä kaipauksessa. Mene kampaajalle, pukeudu kauniisti aina, älä kulje kotonakaan verkkareissa, laittele itseäsi, urheile, syö terveellisesti, käy ystävien kanssa ulkona... Nauti elämästäsi. Veikkaanpa, että kohta miehesi on sun kimpussa ja intohimo hehkuu :-)
Se intohimo, ja rakastumisen tunne laimenevat pitkässä suhteessa. Sitä jatkuvaa huumaa tavoitellessa pitäisi kai vaihtaa kumppania tuon tuosta, uskoisin.
ei se ole totta. Joskus elämässä on hetkiä, että tuntuu ettei voisi kelvata kenellekään. Välillä ihmiset parisuhteissaan tuntee, ettei erotessa voisi koskaan löytää toista ihmistä, joka kiinnostuisi. Joku ajattelee, ettei kukaan voisi huolia itsensä kaltaista yksinhuoltajaa. Niin se ei ole. Aina on joku kenelle sinä tai minä tai kuka vain on varsinainen aarre. Siis ihan aina.
varo mitä toivot, toiveesi voi myös toteutua... Voit rakastua ja saada vastarakkautta toisaalta, mutta sitten vasta sotkussa oletkin kera perheesi ja tunteittesi.
Itsen rakastamisesta kaikki lähtee. Arvostan toki myös mieheni toveruutta enkä koskaan halua häntä loukata esim.sivusuhteella.
Ehkä tässä iässä vasta tajuaa miten upeaa ja ainutlaatuista on rakastua ja rakastaa. Mukana on myös kaipuuta jännitykseen jasiihen että joku todella näkee minut. Luksusta josta pitäisi osata luopua?
ap
Itsen rakastamisesta kaikki lähtee. Arvostan toki myös mieheni toveruutta enkä koskaan halua häntä loukata esim.sivusuhteella.
Ehkä tässä iässä vasta tajuaa miten upeaa ja ainutlaatuista on rakastua ja rakastaa. Mukana on myös kaipuuta jännitykseen jasiihen että joku todella näkee minut. Luksusta josta pitäisi osata luopua?
ap
mä olen alle 30 ja ollut suhteessa vasta vuoden, mutta silti minusta viime aikoina on tuntunut juuri tuolta..mies ei tosin ole sanonut rakastavansakaan minua, odottelen että josko se jossain vaiheessa alkaisi, tai jospa se ei tiedä rakastavansa vaikka rakastaakin..mutta ei minusta tunnu että hän todella "näkisi" minut ja pitäisi niin kauhean ainutlaatuisena, eli että olenkohan oikea nainen hänelle, mutten halua erotakaan kun ehken tapaa ketään sen rakastavampaa..
varo mitä toivot, toiveesi voi myös toteutua... Voit rakastua ja saada vastarakkautta toisaalta, mutta sitten vasta sotkussa oletkin kera perheesi ja tunteittesi.
Tuon olen itse kokenut. On hieman haasteellista kun pitää pitää koko pakka kasassa. Mutta niin ihanaa ?.
Parasta seksiä ja ihaninta läheisyyttä olen saanut vähän alle 50 naiselta. Skaala mulle on jotain 25 - 50v.
Mut ei kai toi voinu tulla yllätyksenä?