Lue keskustelun säännöt.
Tappaisin itseni mutta en voi tehdä sitä äidilleni
12.05.2012 |
Olen tullut siihen pisteeseen että voisin hyvin lopettaa elämäni, mutta en voi tehdä sitä kun en kestä ajatella äitini ja isäni surua. Muista ei ole niin väliä, muut ovat vain satuttaneet minua. Mutta pelkään silti kuinka tässä käy.
Kommentit (4)
Ei ole miestä eikä lapsia, joten heitä en satuttaisi. Mutta vanhemmat ja sisarukseni, en voisi tehdä sitä heille ikinä. Hyvä niin, pakottaa porskuttamaan eteenpäin. Välillä nautin elämästä, välillä koen kaiken vaan ahdstavaksi taakaksi.
Oletko käynyt juttelemassa kenellekään?
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on välillä samanlaisia ajatuksia, mutta tiedän, että isä tulisi pian perässäni, ja siskoni ottaisi kuolemani todella raskaasti.
kuvitellakaan mikä suru lapsen menettäminen (tavalla tai toisella olisi).
MIkä voi olla noin kamalaa ettet halua enää jatkaa?? Puhu vanhemmillesi, tai ihan kenelle tahansa kuka jaksaa kuunnella!!
Tässä sinulle aforismi joka on kantanut minua kun on ollut vaikeaa - lue se ajatuksella!!
"Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus!"
t eräs äiti jonka sydämeen sattuu kirjoituksesi
pari kertaa vakavia yrityksiä tappaa itteni oli jokunen vuos sit pahimmas teini-iässä.
Nyt oon kaikkien silmissä jo terve mutta ajatukset pyörii no... ei niin kivois jutuis.
Ja silti tuntuu et vaik ois itelle melkeen armeliainta päästä täältä pois, en voisi tuotaa sitä surua läheisilleni. ku ne on jo näyttäny et oon niille niin tärkeä.
ei voi kuin jatkaa elämistä... vaikka ei jaksas.